Hokki: Jättifloppi yrittää pelastaa katastrofikauden
Yhtenä suurimmista ennakkosuosikeista Mestikseen lähteneen, viime kevään hopeajoukkue Kajaanin Hokin kausi oli yhdellä sanalla kuvattuna katastrofaalinen. Tappiottoman harjoitusottelukauden jälkeen loukkaantumisista kärsinyt joukkue avasi runkosarjan tappiokierteellä, eikä vapaapudotusta saatu kunnolla pysähtymään koko talvena.
Hokille vaikeuksia tuotti erityisesti vieraspelaaminen, ja kauden ensimmäistä vierasvoittoaan joukkue metsästikin aina marraskuun lopulle asti. Apinan pudottua selästä vierasvoittojakin alkoi tulla, mutta tämä on iso tekijä karsintasarjan kovassa ottelurytmissä.
Hokin pelaajisto kaipasi johtavia pelaajia oikeastaan koko kevääseen asti, kun kukaan joukkueesta ei näyttänyt pystyvän puolustaja Risto Mattilan ohella ottamaan ratkaisijan viittaa kantaakseen. Aivan viimeisissä peleissä Markus Korkiakosken johdolla myös hyökkääjistöstä alkoi löytyä ratkaisuvoimaa.
Joukkueen puolustus operoi koko kauden hyvin kapealla materiaalilla. Ennen joulua kapteeni Mikael Seppälä siirtyi KalPaan, ja kevään peleissä kajaanilaiset pelasivatkin usein vain viidellä varsinaisella puolustajalla Samu Pyykkösen ja Anton Ollikaisen stuntatessa takalinjoilla pakon edessä.
Hokin runkosarjamiehistöstä kärppälainat maalivahti Sami Väliharju ja hyökkääjä Radek Koblizek eivät saa pelata karsinnoissa, ja ovat jättäneet seuran taakseen. Tuukka Smuran aisapariksi maalille hankittiin KooKoon A-nuorista Tomi Rautio.
JYP-Akatemia: Nuorukaiset tutussa tiukassa paikassa
Akatemian alkukausi oli hyvä. Uuden vuoden jälkeen lähti kuitenkin liikkeelle negatiivinen kierre, jota Akatemia ei saanut millään pysäytettyä. Muutamia voittoja tuli sieltä täältä, mutta minkäänlaista voittoputkea joukkue ei saanut luotua ja itseluottamus oli maissa. Alaihtelu näkyi myös ihan otteluiden ja erien sisälläkin.
Jatkuva häviäminen johti joukkueen tunnelman latistumiseen, mikä näkyi kaukalossa itseluottamuksen puutteena. Tämä näkyi myös maalinteossa, ja kun maaleja joukkue ei saanut tehtyä, se madalsi itseluottamusta entisestään.
Ehkä isoin ongelma oli puolustuspelaaminen ja sitä kautta hyökkäyksiinlähdöt. Oman puolustusalueen puolustuspelaaminen oli välillä todella sekavaa, ja jos se on sekavaa, eivät hyökkäyksiinlähdötkään voi oikein olla organisoituja. Akatemia hyökkäsi usein alivoimaisena ja useasti näytti siltä kuin heillä ei olisi mitään sapluunaa avauspelaamisessaan. Tämän myötä keskialueen ylitys kiekollisena oli, varsinkin loppukaudesta, todella hankalaa.
Vastustajan aktiivinen karvauspelaaminen sai myös Akatemian avauspelaamisen sekaisin. Syötöt eivät napsuneet lapoihin ja niiden vastaanottamisessakin oli hankaluuksia. Myös kiekottoman pelaajan tarjoama tuki kiekollisen pelaajan lähelle loisti poissaolollaan.
Jos Akatemia haluaa säilyttää sarjapaikkansa, on näihin edellä mainittuihin asioihin tultava muutos. Joukkueen on pyrittävä puolustamaan tiiviimmin, jotta hyökkäyksiinlähdötkin onnistuisivat organisoidummin. Kiekollinen huolellisuus, tasaisuus ja oma, aktiivinen tempopelaaminen on oltava parempaa. Loppukaudesta Akatemia oli liian passiivinen karvauspelaamisessaan, eikä se ole joukkueen omaa identiteettiä. Takaisin halutaan aktiivinen karvauspelaaminen ja iholla roikkuminen jokaisella pelin osa-alueella, joilla joukkue sai varsinkin alkukaudesta kotikaukalossaan vastustajat ahtaalle.
IPK: Sarjanousijan kausi oli kaksijakoinen
Iisalmen Peli-Karhut pelasivat sarjanousijalle varsin pirteän ja ennakkoluulottoman kauden. Syksy alkoi varsin lennokkaasti ja kauden alussa näytti, että joukkue taistelee ennemminkin pudotuspeleistä kuin karsintapeikon välttämisestä.
Jälkiviisaana voi todeta joukkueen lähteneen kauteen aivan liian kapealla materiaalilla, mikä näkyi joukkueen kapteenin Otto Huttusen telottua itsensä jo kahdentoista ottelun jälkeen sivuun loppukaudeksi. Kun samalla muitakin runkomiehiä tipahteli riveistä, ei joukkueeseen löytynyt riittävää leveyttä pitkää ja raskasta sarjaa ajatellen.
KalPa-yhteistyö toimi syksyllä hienosti, ja etenkin Denis Godla toi maalinsuulle varmuutta IPK:n oman maalivahtikaksikon Antti Leskisen ja Tuomas Tolosen etsiessä alkukaudessa vielä Mestiksen vaatimaa tasaisuutta. KalPan oma kapea materiaali teki kuitenkin sen, ettei apuja IPK:lle enää kalakukkokaupungista syksyn jälkeen riittänyt.
Tappiokierre ja jämähtäminen sarjan jumboksi pakottivat seurajohdon tekemään lopulta ratkaisunsa, ja IPK vaihtoi Jukka Niirasen valmentajan paikalta tammikuun puolivälistä Janne Sinkkoseen. Mies saikin joukkueen kurssia kääntymään, mutta hieman liian myöhään.
Latvialaisen Ainars Podzinsinin tulo joukkueeseen toi karhulaumaan viimein kaivatun tehokentän, ja Jukurit-lainojen Henri Auvisen ja Ville Leskisen myötä joukkue sai riittävää leveyttä myös kokoonpanoonsa. Joukkue saakin olla kiitollinen Jukureille, jonka kanssa yhteistyö pelaajarintamalla oli lopulta huomattavasti varsinaista yhteistyöseura KalPaa hedelmällisempää.
Ketterä: Hurjassa voittoputkessa nousua jahtaamaan
Imatran Ketterä hallitsi Suomi-sarjaa näytöstyyliin, kun joukkue voitti runkosarjan suvereenisti ja selvitti myös pudotuspelit puhtaalla pelillä. Mestis-karsintaan imatralaiset lähtevätkin hurjassa 31 ottelun voittoputkessa.
Imatralaiset lähtevät myös karsintasarjaan kovin odotuksin. Viime keväänä joukkue kärsi kirvelevän jatkoaikatappion Suomi-sarjan finaalissa tuolloin suoran nousun varmistaneelle IPK:lle, ja seuranneissa karsinnoissa RoKi kaatoi imatralaisniput selkeästi voitoin 4-0. Nyt tavoitteena on vain ja ainoastaan nousu.
Tämän kauden Ketterästä löytyy nimimiehiä, kuten 69 tehopisteen Jesse Juntheikki, Hermeksessä Mestistä tällä kaudella pelannut Ondrej Mikula ja Liigassakin kauden aikana piipahtanut Jarno Lippojoki. Kaikkinensa joukkue on urheilullinen, sitoutunut ja hyvin liikkuva, ja ratkaisijoita odotetaankin laajalta rintamalta.
Karsintapeleissä joukkueelta tullaan vaatimaan valmiutta vastata Mestis-joukkueiden pelinopeuteen ja kaksinkamppailukovuuteen. Lukuisat Mestiksessäkin meritoituneet pelaajat kuitenkin tietävät, mitä pelien voittaminen vaatii.
JHT: Musta hevonen ponnistaa vuoden kokeneempana
JHT Kalajoelta pelasi karsinnoissa myös vuosi sitten, tuolloin tuloksena tylyt tappiot JYP-Akatemialle. Nyt joukkue lähtee hakemaan uutta yritystä vuotta kokeneempana, kenties pienessä haastajan roolissa.
Joukkueen vahvuutena läpi kauden ovat olleet tasaisuus ja ilmapiiri. Myös maalivahdit Wille Mattila ja Petrus Lintonen ovat torjuneet oivallisesti ja pystyneet kannattelemaan joukkuetta Suomi-sarjan otteluissa. Runkosarjassa Mattilan torjuntaprosentti oli hurja 94,07 ja Lintosen 92,49.
Karsinnoissa joukkueen peli nojaakin pitkälti maalivahtipeliin. Joukkueesta löytyy nuoruuden lisäksi myös kokemusta kovista peleistä, joten iskukykyisenä myös JHT sarjaan lähtee. Joukkueen pitää kuitenkin löytää vielä ripaus huolellisuutta kiekolliseen peliin kovalla rutiinilla prässääviä Mestis-joukkueita vastaan.
— Kyllähän me selkeitä haastajia tässä olemme, mutta ilmaiseksi ei kukaan meiltä mitään saa. Haastava sarja, kun vähintään yksi Mestis-porukka joutuu vaihtamaan sarjaa ensi kaudeksi, kommentoi seuran päävalmentaja Joni Petrell.
— Vauhtieroa pitäisi olla, ja kyllähän siinä mukana tulee reagoinnit ja rutiini kovavauhtisista peleistä. Mestiksessäkin oli kaikkien aikojen tasaisin kausi, niin varmasti on aika kovaa näytönhalua sieltä päinkin. Ja Ketterä nyt on kaikille jo tasonsa todistanutkin, ennakoi Petrell tulevia vastustajia.
Kalajoella on seurattu tarkkaan myös tulevien vastustajien pelaamista, mutta pääpaino on tarkoitus kuitenkin pitää omassa tekemisessä. Tiukka välieräsarja Nokian Pyryä vastaan valmisti kalajokisia hyvin sarjaan, ja se oli myös osoitus siitä, että asioita on tehty oikein.