Alkukausi ei mennyt lähellekään siten, kuin käsikirjoittaja sen oli laatinut meneväksi. Kun maaliskuu on alkanut, kummallisuuksia on vähemmän. Buffalo on paalupaikalla, Ottawa seuraa vahvana kakkosena. Montrealin pitäisi kaiken järjen mukaan olla suhteellisen selvillä vesillä, mutta joukkueen helmikuu meni mönkään. Joukkueen piti vahvistua siirtorajalla, jotta se voisi taistella menestyksestä, mutta organisaatio antoikin signaaleja luovuttamisesta.
Toronton on edelleen valmistamassa jättiyllätystä. Islandersin, Atlantan, Carolinan ja Montrealin kanssa käytävä pudotuspelitaisto on mielenkiintoinen. Ainakin Atlantasta Torontolla on kuristusote, eikä se Montrealiakaan pelkää. Viime raportissa jo kuvasta pois kirjoitettu Boston piristyi ties monenneko kerran, mutta järkyttävän epätasaiset otteet pitävät papukaupungin joukkueen mahdollisuudet olemattomina.
Boston Bruins pisti puolustuksensa remonttiin
Helmikuu sujui Boston Bruinsilta kohtuullisesti. Joukkue pelasi 13 ottelua, joista se nappasi kahdeksan kertaa täydet kaksi pistettä. Boston kauppasi helmikuun aikana urakalla pelaajiaan muihin NHL-paikkakuntiin. Heti helmikuun alussa Bruins vaihtoi Milan Jurcinan Washingtoniin 4. kierroksen varausoikeuteen. Jurcina itse oli Bruinsin 8. kierroksen varaus vuodelta 2001. Siirto ei kuitenkaan auttanut joukkuetta Buffaloa vastaan, joka kampesi Bostonin viiden ottelun tappioputkeen. Muutama päivä edellisestä pelaajakaupasta Boston kauppasi Kris Versteegin Chicagoon vaihdossa Brandon Bochenskiin.
Bochenskin hankkiminen osoittautui hyväksi siirroksi. Mies oli tehnyt AHL:ssa Norfolk Admiralsin riveissä 35 ottelussa 66 (33+33) tehopistettä. Blackhawksissa taasen pisteitä oli kertynyt vain kaksi kymmenessä ottelussa. Bruinsissa Bochenski saalisti helmikuun aikana 11 ottelussa tehopisteet 8+5=13. Ennen helmikuun puolta väliä Boston oli kauppasilla Calgaryn kanssa: surkean alkukauden pelannut puolustaja Brad Stuart ja hyökkääjä Wayne Primeau vaihtuivat puolustaja Andrew Ferenceen ja oikeaan laitahyökkääjään Chuck Kobasewiin. Kuun puolen välin jälkeen Bruins hankki Detroitin waiver-listalta maalivahdin, Joey MacDonaldin.
Ennen siirtorajaa Boston hankki NY Rangersista Aaron Wardin. Puolustaja vaihtui toiseen puolustajaan, eli Paul Maraan. Mara oli ollut pettymys Bruinsille kauden aikana. Mies ei kyennyt riittävään pisteiden tekoon ja tehotilastokin oli pahasti pakkasen puolella. Boston ehti tehdä vielä yhden kaupan vaihtamalla hyökkääjä Brad Boyesin puolustaja Dennis Widemaniin. Boyes oli ollut myös pettymys kaiken kaikkiaan. Toisaalta mies oli kaupan tekoaikaan mukavassa viiden ottelun pituisessa pisteputkessa.
Bruins aloitti helmikuun pitkällä, kuuden ottelun pituisella vieraskiertueella. Se sujuikin hyvin Bostonin tasoiselta joukkueelta, sillä keltapaidat ottivat neljä voittoa. Islanders-voitto katkaisi Bostonin neljä ottelua kestäneen tappioputken kotona. Bruins otti vasta kolmannen kotivoittonsa viimeisestä yhdeksästä kotiottelusta. Kuun puolessa välissä Boston hankki itselleen kolmen ottelun voittoputken kaatamalla vaikean Buffalon, Philadelphian ja Toronton. Buffalo-voitto oli erityisen tärkeä, sillä joukkue nappasi ensimmäisen voittonsa Buffalon-matkoiltaan, joita oli jo tällä kaudella kertynyt seitsemän.
Toronto-voitto (3-0) oli Bostonin viides voitto kuudesta ottelusta. Ottelussa Rangersista saapunut Aaron Ward teki ensimmäisen maalinsa sitten tammikuun 2004. Kuun lopulla Bostonin pahin painajainen, eli Florida Panthers, nöyryytti Bruinsia jälleen pahan kerran, voittamalla 7-2. Florida on voittanut Bostonin kuusi kertaa peräkkäin. Toinen vaikea vastustaja, Atlanta, kaatoi kuukauden viimeisessä ottelussa Bostonin 3-2.
Bostonin maalivahtiosastolla Tim Thomas on ollut kukkona tunkiolla, ja hänen ykköspaikkaansa ei ole kukaan uhkaamassa. Boston ja Thomas saivat helmikuun aikana nauttia harvinaisesta herkusta eli nollapelistä, joita helmikuulle osui peräti kaksi.
Hyökkäyskalustossa taasen kukkoilee Marc Savard, joka on kauden aikana vastannut häneen asetettuihin odotuksiin. Patrice Bergeron ja Glen Murray sen sijaan kärsivät helmikuun aikana loukkaantumisista. Ilahduttava yllätys oli jo mainittu Brandon Bochenski, joka korvasi Brad Boyesin menetyksen ansiokkaasti ja korkojen kera. Bruinsin ylivoimaprosentti on hiukan laskenut, nyt 19,9%, jolla ollaan sijalla 10.
Puolustuksessa tapahtui reipasta remonttia. Viime kauden Bruinsin siniviivan valtias Brad Stuart sai lähteä surkeiden otteidensa vuoksi, ja hänelle tekivät seuraa Paul Mara ja Milan Jurcina.
Zdeno Chara on selvä ykköspuolustaja. Jättiläinen itse asiassa kävi voittamassa All Stars-tapahtumassa liigan kovimman laukauksen tittelin: lämäri lähti lähes 150 km/h:n vauhdilla. Sen sijaan Andrew Ferencen, Dennis Widemanin ja Aaron Wardin otteista Bruinsin riveissä on aikaista sanoa vielä tässä vaiheessa mitään. Tällä kaudella tehokkain pisteiden valossa on ollut Dennis Wideman. Hänen tehotilastonsa sen sijaan on pakkasella. Bruinsin alivoimatehokkuus on parantunut pikkuhiljaa koko kauden ajan, ja nyt joukkue sijoittuu sijalle 17.
Jatkoajan kummipelaaja Phil Kesselin tähtihetki osui helmikuun alkuun, kun nuorukainen ratkaisi Washington-ottelussa voiton joukkueelleen rangaistuslaukauksilla. Kessel on tehnyt 53 ottelussa 22 (8+14) tehopistettä. Sillä sijoitutaan tulokkaiden pistepörssissä sijalle 13.
Boston pelaa hyviä pelejä, mutta se viimeinen rutistus, joka voisi puskea joukkueen pudotuspeliviivan paremmalle puolelle, yhä puuttuu. Bruins hengittää muiden joukkueiden niskaan, mutta kykeneekö joukkue löytämään sen ylimääräisen vaihteen, jolla se voisi kiriä Toronton, Montrealin ja Carolinan ohitse? Ainakin yksi tehokas resepti voisi olla puolustuksen tiivistäminen, sillä joukkue on päästänyt liigassa toiseksi eniten maaleja heti umpisurkean Philadelphian jälkeen.
1. Marc Savard 65 21+63=84
2. Patrice Bergeron 60 18+40=58
3. Glen Murray 58 28+17=45
4. Zdeno Chara 63 10+29=39
5. Marco Sturm 59 21+15=36
Loukkaantumiset Buffalon uhka ja mahdollisuus
Tammikuussa iskeneen pienimuotoisen laman jälkeen Sabres otti helmikuussa itseään niskasta kiinni ja nosti tasoaan. Tämä pystyttiin tekemään siitäkin huolimatta, että loukkaantumiset tekivät kuukaudesta äärimmäisen raskaan. Kuun lopussa ei mennyt peliä ilman vakavia uutisia. Muun muassa tärkeä fyysinen hyökkääjä Paul Gaustad loukkaantui niin pahasti, että miehen paluusta ei liene toivoa edes siinä tapauksessa, että Buffalo etenee pitkälle pudotuspeleissä.
Sabres osoitti äärimmäistä leveyttä, kun sen kutsumat farmipelaajat nappasivat paikkansa kokoonpanosta kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä. Sabres jatkoi voittamista, nyt maalintekijät vain olivat aivan eri miehiä kuin kauden alussa. Tuloksesta on pakko antaa kiitosta valmennukselle ja organisaatiolle. Pelityyli lienee helposti omaksuttavissa ja tehokas. Ilmapiiri joukkueessa tukee vastoinkäymisten voittamista.
Jossain pinnan alla Sabres kuitnkin jo valmistautuu pula-aikaan. Joukkueen rungosta voi lähteä kauden jälkeen tärkeitä pelaajia. Siksipä menestysmahdollisuudet ovat parhaat nyt. Vaikka joukkueessa on potentiaalia myöhempiäkin kausia varten, lienee Sabres ensi vuonna heikompi kuin nyt. Loukkaantumiset ovat avanneet mahdollisuuden tarkastella reservipelaajien kehitystä ja taitoja. Se, että pisteitä on siltikin tullut, on melkoista luksusta, josta Buffalo voi olla kiitollinen.
Siirtorajalla Sabres yritti vahvistaa joukkuettaan, mutta se ei onnistunut aivan parhaalla mahdollisella tavalla. Saaliina oli Dainius Zubrus. Lisäksi Buffalo ratkaisi pitkään kyteneen maalivahtiongelman. Organisaatio vaihtoi hyvän maalivahdin Martin Bironin huonoon maalivahtiin, Ty Conkliniin. Ryan Millerillä siis yritetään torjua Stanley Cup Buffaloon. Se lienee oikea suunnitelma. Seuraavaksi Buffalon on suunniteltava avainpelaajiensa sitouttamista.
Jos joukkue jatkaa voittamista, niin se tulee kalliiksi.
Helmikuussa Buffalo hävisi vain New Jerseylle ja Ottawalle, molemmille niukasti maalilla. Bostonille Buffalo kaatui vasta jatkoajalla. Voittoja tuli kahdeksan. Näistä viisi tuli yhdeksässä päivässä kovatasoisia joukkueita vastaan. Varsinkin loppukuusta Buffalo pommitti maaleja aivan alkukauden hurjaan tahtiin, ja karisti vakuuttavasti lama-ajan harteiltaan.
Maaliskuussa Buffalokin pelaa 15 kamppailua. Neljän pelin minikiertuekin kuuluu ohjelmaan. Joukkueen asema idässä on jo sementoitu, joten peleissä harjoitellaan pudotuspelijääkiekkoa.
1. Daniel Briere 64 27+51=78
2. Thomas Vanek 65 34+30=64
3. Chris Drury 60 33+24=57
4. Maxim Afinogenov 53 23+34=57
5. Jason Pominville 65 26+27=53
Sekainen Canadiens pahoissa vaikeuksissa
Montreal Canadiens tarpoo syvällä. Runkosarjan puolivälissä asiat olivat mallillaan ja pudotuspelipaikka oli monien mielessä jo selviö, ja tuolloin joukkue tuntui lähinnä taistelevan kotiedusta. Maaliskuun alussa Canadiens on pudotuspeliviivan alapuolella eivätkä esitykset lupaa hyvää edes selviytymiselle playoff-peleihin. Joukkueen koko paketti on levinnyt käsiin eivätkä tulokasvalmentaja Guy Carbonneau taidot ja tiedot riitä sitomaan kokonaisuutta kuntoon.
Syitä on useita. Pelaajien suoritustason lasku ja yhtäaikainen lamaantuminen. Yksi liigan toimivimmista alivoimajoukkueista on tällä saralla romahtanut nopeassa tahdissa liigan keskikastiin. Ylivoimapeli toimii edelleen tyydyttävästi, mutta tasakentällisin maaleja syntyy lähinnä vain omaan verkkoon. Tästä kertoo surulliset lukemat Canadiens-pelureiden +/--sarakkeissa: ainoastaan viisi pelaajaa ei ole pakkasen puolella. Eniten kylmää kyytiä saaneiden numerot ovat rumaa katsottavaa. Saku Koivu –17, Sheldon Souray –19, Michael Ryder –24.
Pelaajakauppojen takaraja meni umpeen helmikuun lopulla, mutta Canadiensin osalta viimeiset päivät olivat hiljaisia. Menijöitä oli ainoastaan yksi, kun koko uransa Canadiensissa pelannut puolustaja Craig Rivet kaupattiin San Jose Sharksiin yhdessä viidennen kierroksen varausoikeuden kanssa. Korvaukseksi Canadiens sai 22-vuotiaan puolustaja Josh Gorgesin sekä ensimmäisen kierroksen varausoikeuden. Lisäksi Canadiens nappasi maalivahti Michael Leightonin waiversista.
Maalivahtiosasto koki kovan kolauksen helmikuun puolivälissä, kun joukkueen tuki ja turva Cristobal Huet loukkasi takareitensä. Synkeä kauden toinen puolisko muuttui entistä mustemmaksi, kun selvisi, että Huet’n pelit runkosarjan osalta on pelattu. Canadiens kutsui 21-vuotiaan tsekkimaalivahti Jaroslav Halakin farmiseura Hamilton Bulldogsista David Aebischerin aisapariksi. Halak on esittänyt kohtuullisen hyviä otteita, kun puolestaan kokenut Aebischer on ollut katastrofi.
Jo aiemmin mainittu Souray saa kyllä palstatilaa, mutta miehen todelliseen tasoon nähden huomiotta ja otsikoita on tullut huvittavan paljon. Ylivoimatykki on muiden kollegojensa kanssa pakkasen puolella ja pahasti, kuten yllä tuli todettua. Ainoa puolustaja, joka vielä on plussan puolella on usein tulokasmaisista virheistä moitteita saava Mike Komisarek. Jopa aiemmin kehuja pippurisista otteistaan saanut Francis Bouillon on ollut pettymys joukkueen laman aikana. Ja tässäkin puolustajaporukassa Janne Niinimaa saa itsensä näyttämään lähinnä katsomovahvistukselta.
Hyökkääjistö ei nostata toiveita sen enempää kuin maalivahdit kuin puolustuskalustokaan. Vain muutama hyökkääjä erottuu joukosta ja yksi heistä on alkukaudesta risuja saanut Tomas Plekanec. Tsekkikeskushyökkääjä on osoittanut, että häntä syytettiin turhaan kakkosketjun laitureiden Sergei Samsonovin ja Alex Kovalevin takkuilevista otteista. Viimeisissä 30 ottelussa Plekanec on onnistunut 13 maalin ja 25 pisteen arvoisesti. Kovalevin ja Samsonovin esitykset sen sijaan ovat takkuilleet läpi kauden.
Millainen johtaja, sellainen joukkue? Joulun jälkeen Kovalevia ja Samsonovia paremmaksi ei laita myöskään joukkueen kapteeni Saku Koivu, joka on ollut unessa jo kaksi kuukautta. Helmikuun lopulla Koivu näytti heräävän, kun hänen kohdalleen osui viiden pelin kuuma jakso ja pisteitä kertyi peräti 12. Surullista on, että viimeisten 30 pelin aikana Koivu on tehnyt 20 pistettä, joista siis 12 viiden pelin kuumassa putkessa. Kyllähän tuollaisen viiden pelin suorituksen jälkeen olikin hyvä kömpiä takaisin talviunille muun joukkueen mukana.
Jatkoajan erityisseurannassa oleva Chris Higgins ei edelleenkään ole kyennyt onnistumaan alkukauden tapaan. Helmikuussa hän teki vain kaksi maalia ja kuusi pistettä, mikä on varmasti pettymys miehelle itselleenkin.
Ratkaisujen ajat ovat käsillä. Canadiensilla on 14 ottelua pelattavana runkosarjaa ja joukkue kiikkuu pudotuspeliviivan molemmin puolin. Kovin montaa ottelua Canadiensillä ei ole varaa enää uneksia, jos joukkue mielii pudotuspelitaistoihin mukaan. Jos Carbonneau saa joukkonsa koottua, saattaa olla että viimeisestä pudotuspelipaikasta käydään kiivas kilpa oman divisioonan Toronto Maple Leafsin kanssa. Canadiensin viimeinen runkosarjaottelu on juuri Maple Leafsia vastaan…
1. Saku Koivu 67 18+39=57
2. Sheldon Souray 67 23+32=55
3. Michael Ryder 68 22+23=45
4. Alex Kovalev 61 13+27=40
5. Tomas Plekanec 67 16+21=37
Kuun kuumin joukkue
Kuka vielä muistaa, että Ottawa Senators oli alkukaudella itäisen lohkon hännillä, ja pudotuspelipaikka näytti lähinnä matemaattiselta mahdollisuudelta. Helmikuussa tuo sama ryhmä pisti lopullisesti hulinaksi. Ottawa voitti helmikuun yhdeksän viimeistä peliä. Montreal, Carolina ja Buffalo kaatuivat kaikki kahdesti. Lisäksi jyrän alle jäivät Florida, Edmonton ja Atlanta.
Ottawa taipui joulun jälkeen helmikuun loppuun asti vain neljä kertaa varsinaisella peliajalla, joten pääkaupunkilaiset ovat olleet kevätkauden kuumin joukkue NHL:ssä. Ykkösketju on ollut hurjassa vireessä. Senatorsin perinteinen ase, materiaalin leveys, on myös tullut esiin. Aiempi tasapaksuus on jäänyt, ja tasaisuudesta on löydetty voima. Maaleja on tullut ykkösen takaa tasaisesti, vaikka kakkosketju ei ole ollut yhtä kuuma kuin jokin aika sitten.
Ottawalta on vaadittu pitkään voiman ja luonteen hankkimista joukkueeseen. Ei ole tietoa miten vakavasti Senators tänä vuonna etsi voimalaituria joukkueeseen, mutta tulos on Oleg Saprykin. Mikäs siinä, Saprykin on kokenut pelaaja, eikä mikään seinälle heiteltävä, mutta epäilijöiden suuta moinen hankinta tuskin sulkee.
Ottawalla ei tosin ollut varaa lähteä hankkimaan Billy Guerinia tai muita vapaana olleita tähtiä. Ja vaikka olisikin ollut, niin markkinat ovat mitä ovat. Edes Anaheim, jolla sentään on mitä tarjota, ei saanut haluamaansa. San Josella taas oli varaa maksaa ylihintaakin palapelin täydennyksistä. Senatorsin tilanne oli joskus hieman San Josen nykymenon kaltainen, mutta tällä hetkellä Ottawan pelaajavarasto on varsin tyhjä.
Ottawa on tehnyt maaleja 3,4 per peli. Sitä paremmin ovat osumia tehneet vain Buffalon pelaajat. Nashville on suunnilleen tasoissa Senatorsin kanssa. Ottawa on ennekin tehnyt paljon maaleja runkosarjassa, mutta kaatunut viimeistelyyn pudotuspeleissä. Kuka tekee maalit tänä vuonna? Dany Heatley on edelleen kokematon pudotuspelipelaaja, Daniel Alfredsson ja kumppanit taas on koeteltu ja huomattu kevyiksi ratkaisupeleissä. Sitä paitsi maalivahtipeli on arvoitus. Ray Emery on ollut hyvä, ja täydellisesti syrjäyttänyt Martin Gerberin. Epäileviä tuomaita on kuitenkin edelleen paljon.
Ottawan maaliskuu on ohjelmaltaan tiukka, sillä pelejä tulee 15. Tosin sama määrä pelattavaa on edessä kaikilla joukkueilla, sillä NHL:ssä tahti vain tiivistyy kun ratkaisut lähenevät. Vastaan asettuvat joukkueet eivät ole aivan pahimmasta päästä. Kaukalossa kamppaillaan usein pudotuspelitoiveensa jo menettäneiden joukkueiden kanssa, joten Ottawalla ei pitäisi olla hätää. Toki kyseiset joukkueet pursuavat keväisin näyttöhaluisia nuorukaisia ja Senaattoreiden ajatukset saattavat olla jo jossain ihan muualla kuin sarjapeleissä.
1. Dany Heatley 66 40+45=85
2. Jason Spezza 52 27+40=67
3. Daniel Alfredsson 61 23+44=67
4. Peter Schaefer 61 11+25=36
5. Oleg Saprykin 62 15+20=35
Päätettiin sitten mennä pudotuspeleihin
Kun Toronto lähti kauteen, se vakuutti, että joukkuetta rakennetaan tulevia vuosia varten. Kesän kaikki hankinnat tosin eivät tästä kielineet. Kauden aikana otettiin selvästi askelia Pat Quinnin aikaan. Äijämäiset hyökkääjät ovat kauden mittaan vallanneet paikkoja kokoonpanossa. Quinnin vanha luottoaloittaja Travis Green hankittiin talvella joukkueeseen, ja siirtorajalla joukkue nappasi toisen aloitusspesialistin, Yanic Perreaultin. Myös Perreault on vanha tuttu Leafsissa, vaikka hän ei ehkä Quinnin luottopelaaja ollutkaan. Kaksikon kaappausten jälkeen Torontolla ei pitäisi olla hätää ainakaan aloitusympyrässä, kun jo ennestään joukkueessa on aloituksia ottamassa Mats Sundin.
Kun Leafsin hyökkäyksessä on nimiä Sundin, Green, Perreault, Battaglia, O’Neill ja Devereaux, niin on vaikea väittää vakavalla naamalla, että ratkaisut palvelevat tulevaisuutta. Jos ja kun Tucker ja Peca palaavat jäälle, niin kasassa on aika kanadalaisen näköinen joukkue. Leafs on jälleen kerran tehnyt päätöksen, että kilpailukykyisenä säilyminen on parempi ratkaisu, kuin rakentaminen. Leafs on taas hampaattomien kanukkien ja itäeurojen joukkue, vaikka sen piti olla Kyle Wellwoodin ja Alex Steenin kaltainen.
Siirtorajalla hankittu Perreault maksoi Leafsille Brendan Bellin. Pikku hiljaa joukkueeseen kasatut nuoret puolustajat löytävät paikkansa maailmalta. Bell oli siis joukkueen päätöksellä yksi ylimääräisistä nappuloista. Mutta kuka sen päätti? John Ferguson jr. joukkueen GM:änä, Paul Maurice esittämällä toiveensa johdolle vaiko ehkä hallitus? Kesällä saamme ehkä kysymyksiä, varsinkin jos Ferguson etsii silloin uusia haasteita.
Tämän identiteettipohdinnan aikana Leafs pelasi kiekkoakin. Maple Leafsin helmikuun ohjelma oli suunnilleen niin helppo, kuin NHL:ssä on mahdollista ohjelmaksi saada. Silti Leafs ei aivan kaikkea saanut mahdollisuudesta irti, mikä ei ole ollenkaan yllättävää, kun muistaa miten organisaatiolla on tapana kerjätä itselleen ikävyyksiä. Aivan kokonaan tammikuun lento ei loppunut, ja Leafs on edelleen vakavasti tavoittelemassa pudotuspelipaikkaa.
Epätasaiset otteet ovat tehneet missiosta vaikean toteuttaa. Leafs pelasi vieraissa varsin mainion kuukauden. Seitsemästä matkapelistä Leafs voitti viisi ja nappasi vielä yhden bonuspisteen jatkoaikatappiosta. Vain Montreal kukisti kotihallissaan röyhkeiksi käyneet vieraansa. Sekin peli oli tiukka. Kotona oli nihkeämpää. Varsinkin tappio Bostonille oli turha. Lisäksi Buffalo pääsi nöyryyttämään sinipaitoja 6-1, mutta ACC:n yleisö on tottunut häpeällisiin kotitappioihin.
Torontolla on edessään äärimmäisen hankala maaliskuu. Vastaan luistelee huippujoukkueita huippujoukkueiden perään, ja lisäksi epätoivoisia pudotuspelipaikan metsästäjiä. Jonkun työpaikka on kiinni siitä, meneekö Toronto pudotuspeleihin vai ei, vaikka sen ei pitänyt olla kauden tarkoitus.
1. Mats Sundin 59 26+34=60
2. Tomas Kaberle 65 9+40=49
3. Bryan McCabe 66 11+35=46
4. Jeff O’Neill 66 20+22=42
5. Aleksei Ponikarovski 55 17+19=36
