Loppujen lopuksi ottelun ratkaisijat olivat tutut ja turvalliset: Devilsin ykkösketju sekä maalivahti Martin Brodeur. Ottawalta ei löytynyt reseptiä heidän pysäyttämisekseen. Devilsin todellinen syömähammas, Sykora-Arnott-Elias, on koko kauden ollut joukkueen tuki ja turva, vaikka ennen tämän viikon otteluita ei joukkue ollutkaan pistejahdissa onnistunut.
1. Erä
Viime ottelussa pisteitä kahmalokaupalla haalinut kolmikko osoitti heti ottelun alussa että edellinen peli ei ollut minkäänlainen vahinko. Tilastonikkareiden homman helpottamiseksi ketju päätti laittaa taululle tilanteeksi 1-0 ajassa 1.00. Petr Sykora heitti kiekon siniviivan ylitettyään isossa kaaressa Senatorsien kenttäpuoliskon vasempaan takakulmaan. Paikalle syöksyi Patrik Elias joka heitti taasen viuhuvan kiekon suoraan maalille. Jason Arnottin mailan lapa oli oikeassa paikassa ja peli siis 1-0.
Kyseisellä kolmikolla oli pelissä useitakin vastaavanlaisia tilanteita. Komeaa klap-klap syöttelyä seurasi navakka laukaus suoraan maalille, jossa joku kolmikon jäsenistä oli yrittämässä ohjausta. Mielenkiintoinen kuvio.
Ensimmäisen erän alku oli tämän jälkeenkin Devils -voittoinen. Ottawa pääsi peliin hitaasti mukaan ja ensimmäiseen vaaralliseen tilanteeseensa se tarvitsi hieman apuja. Sami Salon tuima laukaus siniviivalta oli menossa metrikaupalla ohi maalin, kun edellisen ottelun levännyt Ken Daneyko päätti kokeilla, josko maalivahti olisi hereillä. Luistimesta kimmonneen kiekon eteen ilmestyi tuttu patja. Brodeur oli herätetty.
Ottawan ensimmäinen oma tilanne tuli hieman yllättäen. Kevyt vippaus maalille yhytti Martinin räpylän, mutta kimposi siitä ikävästi pois, kopauttaen samalla vahtia kiusallisesti kupoliin. Devilsin peli sekosi hetkeksi ja kiekko päätyi Marian Hossalle, joka antoi syötön siniviivalle, josta hyvän ottelun pelannut Zdeno Chara tälläsi pelivälineen kohti Devils -maalia. Kiekko pompahti Bobby Holikin mailasta ohi hölmistyneen Brodeurin ja peli oli tasan 1-1.
Pelin momentum kääntyi hieman Ottawalle ja virheitä sattui paremmillekin pelaajille. Rafalskin puolittainen kiekonmenetys antoi Ottawalle mahdollisuuden, mutta maali varjeltui. Peli aaltoili tämän jälkeen päästä päähän. Paholaisille tuli tilaisuus kun Scott Martin kopautti mailanpäällään Scott Niedermeyeriä nenään. Kaksi minuuttia korkeasta mailasta ja pelin ensimmäinen jäähy.
Istunnon aikana A-ketju myllytti peliä hurjasti ja Patrick Lalime sai panna peliin parastaan. Gomezin kolmikon ilmestyminen jäälle muutti yv-pelin kuitenkin täysin. Ottawa kykeni luomaan painetta Brodeurin maalille ja Radek Bonk kilautti kiekon tolppaan kirpeällä kudilla, puolustajien katsellessa flegmaattisena vierestä.
Ottawa piristyi ja yv:n jälkeinen peli oli lähes täysin sen hallussa. Alfredssonin ketju oli aivan erityisesti jatkuvassa pahanteossa. Hirveän mylläkän jälkeen Jim McKenzie hieman herätti kanssapelaajiaan tööttäämällä Senators -pelaajaa kovaa, mutta reilusti. Ei auttanut, vaan kaksikko Bonk-Havlat loi jatkuvasti vaarallisia tilanteita Devilsin päätyyn. Ainoastaan A-linjan miesten päästessä jäälle siirtyy peli jälleen Lalimen maalinsuulle. Scott Stevensin kova laukaus pari minuuttia ennen erän loppua oli yllättää hyvin pelanneen Lalimen, mutta maaliverkko sai olla rauhassa kassarin takana.
Tuomarikaksikon linja oli tällä kertaa varsin salliva ja siksi Sykoralle annettu poikittainen maila -jäähy erän viimeisellä minuutilla oli aika kyseenalainen. Toisaalta toinen päätuomari oli suomalaisillekin rakas ja tuttu Terry Gregson. Ottawan ylivoima ei kuitenkaan päässyt kunnolla käyntiin ennen kuin erä loppui. Kaiken kaikkiaan ensierä oli selvästi Devilsin, vaikka lukemat tasana pysyivätkin.
2. Erä
Toisen erän alku oli Ottawan ylivoiman rippeitten pelaamista. Devilsin av. toimi moitteettomasti ja kuin pisteenä i:n päälle, Elias koukkasi kiekon pois Robert Svehlalta ja syöksyi komeaan läpiajoon. Hienot harhautukset ja kiekko rystystä yli heittäytyvän Lalimen ja tilanne 2-1. Sykoran jäähykin ehti juuri loppumaan, joten ei aivan av-maalia.
Kehnosti pelin aloittaneen Scott Gomezin kannalta toinenkaan erä ei alkanut lupaavasti. Rafalskin tarjosi pian Eliaksen maalin jälkeen upean läpisyötön, mutta Gomez jätti jo haltuunsa saamansa kiekon siniviivalle. Tämän mokansa jälkeen mies kuitenkin kuin uudestisyntyi. Laukauksia sateli kohti Senators -maalia, kiekko pysyi taitavasti hallussa ja miehiä kierrettiin kuin entisinä hyvinä aikoina Alexander Mogilnyn kanssa. Maali ei ollut kaukana, mutta tänään ei ollut vielä se päivä. Lupaus kuitenkin paremmasta?
Vastustajista vikkelästi puikkelehtivan Martin Havlatin pelissä ei myöskään ollut mitään vikaa. Kiekko pysyi lavassa kuin liimattuna ja nuorukainen oli jatkuvasti Devils -puolustajien peikkona. Paras paikka tuli toisen erän alussa, kun pujottelukeppeinä seisovat Devils -pelaajat antoivat kohteliaasti tsekin kieputella itsensä Brodeurin nenän eteen. Jää on kuitenkin liukasta ja luistimet mahdollisesti tylsät, sillä aivan viime hetkellä vapaassa paikassa Havlat keksi kompastua Martyn eteen ja kiekko ensimmäistä kertaa erässä Devils -maalivahdin haltuun. Pelikellossa lukemat 4.12.
Näennäisesti peli oli Paholaisten hallussa, mutta Lalime ei joudu venyttämään erityisiä paraatitorjuntoja. Kesken sekavan vaiheen onnistui ahkerasti luistellut Sergei Brylin karvaamaan kiekon pois Ottawan mieheltä. Hän kiersi Lalimen maalin, vetäen puoleensa tukun senaattoreja ja syöttäen siniselle hiipineelle Niedermeyerille, joka huijasi edessään olevat vastustajat ja heitti tarkan rystykudin oikeaan yläkulmaan ohi veräjänvartijan. 3-1 ja kauden toinen Devils -pakki sai tililleen maalin. Rafalskillahan niitä oli jo kaksi, molemmat Rangers-ottelun kolmannen erän upeassa nousussa tehtyjä.
Kokonaisuudessaan Devilsin puolustajilla oli hyvä päivä. Näkymätöntä työtä tehtiin oikein urakalla, eikä virheitä viljelty liiemmin. Kapteeni Stevensin tilille tuli muutama paha kiekonmenetys/sijoittumisvirhe, mutta toisaalta hän oli mies paikallaan kolmannen erän ratkaisevissa vaiheissa. Colin White ja Scott Niedermeyer olivat huomattavan hyvässä vireessä lauantain pelissä. Brian Rafalskin otteet ihastuttivat useita, mutta hänellekin tapahtui pari ikävää kiekonmenetystä. Miehen kapeahkon näköisillä harteilla on kuitenkin siinä määrin Devilsin puolustuspään hyökkäyksiin lähtö, ettei siinä määrässä nousuja muutama lipsahdus paljoa tunnu. Toisen vahvan hyökkäävän pakin paikka Devilseillä totisesti on.
Niedermayerin maali sai peliin lisää eloa ja pelin hallinta siirtyi, jos mahdollista, vieläkin selkeämmin punapaidoille. A-linjan hyökkäykset olivat jatkuvasti vaarallisia ja Scott Gomezin useampikin veto oli hilkulla mennä sisään. Ripaus tuuria ja peli olisi ollut selvä ja luvut taululla rumat. Ottawan maalissa urakoinut ja tuurillakin kiekkoja torjunut Patrick Lalime saa suuret kiitokset.
Erän loppuvaiheessa Ottawan peli alkoi taas kulkea ja erityisesti Daniel Alfredssonin johtama ketju, laidoillaan Shawn McEachern ja Todd White on vaarallinen. Devilsin peli puuroutui omaan päähän ja ainoastaan edelleen super-vaarallinen ykköskenttä pystyy luomaan paikkoja. Sykora oli jo ratkaista ottelun, mutta kauniisti kierretty Chara ehti viime hetkellä lyömään Sykoraa näpeille. Tilanteesta ei kuitenkaan jäähyä vihelletty.
Ensimmäisessä erässä hieman Todd Whitea kurmuuttanut Randy McKay sai toisen erän loppupuolella lähes jok’ikisessä vaihdossa jossain välissä kerätä kamppeitaan jäältä. Sinänsä aika yllättävää, sillä ottelussa ei kahden ensimmäisen erän aikana nähty juuri lainkaan taklauksia. Pehmeitä pusuja muutaman kerran, mutta muuten laidat saivat olla huomattavan rauhassa.
3. Erä
Kolmas erä alkoi sitten Holikin loistavalla harppuunahyökkäyksellä ja laukauksella, jonka Lalime vaivoin sai olkapäällään torjuttua.
Tämän jälkeen kaukalossa alkoi 19-minuuttia kestänyt Ottawa Senators -jääshow, jossa isoissa rooleissa toimivat Ruotsin kiekkolähettiläät, Daniel Alfredsson ja Magnus Arvedson. Pääosa oli kuitenkin annettu kaukalon kuninkaalle, Martin Brodeurille. Hän aloitti oman osuutensa draamassa leiskauttamalla kiekon toisella minuutilla katsomon puolelle. Ottawan ylivoima oli väkevää, mutta maali jäi tekemättä.
Av-miehistöön kuulumaton Brian Rafalski päästettiin kentälle kun rangaistus oli kärsitty ja Senators iski. Bonk ronkki numeron 28:n nurin, ryösti kiekon, kiepautti itsensä Devils-maalin taakse - huijaten Colin Whiten täydellisesti -kiekko taitavasti b-pisteitten väliin, jossa Arvedson kaatuessaankin sai kauhottua pienen pyöreän Brodeurin selän taakse. Takaa-ajo oli alkanut.
Devilsin pelaajien rahkeissa alkoi virta loppua ja Ottawa hallitsikin peliä lähes täysin. Havlat kokeili Brodeurin keskittymiskykyä Gomezin karkean virheen seurauksena, mutta Martyn vire piti. Devilsin pelitila pieneni jatkuvasti ja Ottawan raju painostus toi heille viimein myös ylivoiman. Tuomarit antoivat jostain syystä Andreas Salomonssonin suorittamasta poikittaisesta mailasta kakkosen tilanteessa aivan oikein pelanneelle Brian Rafalskille.
Kiekko juuttui täydellisesti Devilsin päätyyn. Ottawan painostus ylivoimalla oli melkoinen, mutta maalia se ei aikaan saanut. Jason Arnott halusi hippasille Marian Hossan kanssa, mutta tuomarit jatkoivat kummallista linjaansa ja toimittivat jäähypenkille Hossan seuraksi Patrick Eliasin. 4-4 -tilanne sopi yllättävänkin hyvin punapaidoille ja pelin tasapaino palautui normaalimmaksi. Jäähyjen jälkeen Scott Gomez kokeili mitä tapahtuu jos hän taklaa jättimäistä Zdeno Charaa. Pisteitä niukat 0,2 ja Gomez rumasti pyllylleen jään pintaan.
Ottawan paine kasvoi edelleen ja kiekko viihtyi jälleen jerseyläisten päädyssä. Alfredssonin laukaus oli yllättää Brodeurin, mutta jostain se patja tähänkin ilmestyi. Bill Muckalt sai loistavan syötön ja pääsi oikealta laidalta yksin läpi. Laukaus ei ollut kummallinen ja Brodeur torjui sen varmasti, mutta tilanne jatkui Muckaltin rumalla syöksyllä päin maalivahtia. Kyynärpää Brodeurin maskiin ja Daneykolla oli enemmän kuin asiaa Senators -hyökkääjälle.
Hidastus todisti tuomareiden huomanneen tilanteen kuitenkin oikein ja kakkonen väkivaltaisuudesta oli aivan oikea tuomio. Kyynärpää ei noussut tarkoituksellisesti vaikka päin ajo olikin aivan selvä.
Muckaltin jäähy ei kuitenkaan antanut punapaidoille eväitä ratkaista peliä, vaan senaattorien ruotsalaispelaajien johtamat vitjat olivat koko ajan lyömässä kiekkoa kohti Devils -maalia. Ottawan oli siirtynyt pelaamaan neljällä pakilla ja kolmella ketjulla jo hyvissä ajoin, mutta Devils peluutti ottelun loppuun saakka neljää ketjua. Larry Robinson teki pieniä muutoksia ketjukoostumuksiinsa ja Devils -viisikot peruttelivat tarkasti. John Maddenin otteet olivat Jarrumiesten Parhaat -videokoosteeseen sopivaa tavaraa ja Ottawan tilaisuudet olivat loppujen lopuksi aika harvassa. Mutta kun tilaisuus tuli, se oli aina todella vaarallinen.
Lalimen tilalle otettu kuudes mies sai aikaan sen että kiekko pysyi koko ajan Senatorsien hyökkäyspäädyssä. Hossa sai tilaisuutensa kun puoli minuuttia oli jäljellä. Nopea laukaus ja vikkelä syöksy reboundiin olivat viedä ottelun jatkoajalle, mutta Brodeur osoittautui ohittamattomaksi. Tilanteen jatkoksi Niedermeyer tarjoili vielä Kaikkien Harhasyöttöjen Äidin Alfredssonille, mutta ehkä päivän paras Ottawa-pelaaja ei tilanteessa onnistunut. Salolle tarjoutui ottelun viimeinen laukaisupaikka, mutta Sami tykitti pahasti ahdistettuna kiekon ohi maalin.
Peli ohitse ja punapaidoille voitto tiukassa ottelussa lukemin 3-2. Pisteet jäivät East Rutherfordiin ja suurelta osin Martin Brodeurin ansiosta. Mies oli tänään kuin muuri maalillaan, eikä Ottawa paremmalleen mitään mahtanut.
Devils joukkueena
Devils on nyt saanut onnistumisia aikaan ja se ruokkii toivottavasti jatkossa lisää menestystä. Joukkueen ongelma on kuitenkin siinä, että joukkueen sisäinen organisaatio on pahasti epätasapainossa. Brodeur tekee sen minkä pystyy ja välillä enemmänkin, eikä hänelle ole paljoakaan lepoaikaa luvassa.
Ykköskentän harteilla lepää aivan liian suuri osa sen tehoista, eikä Gomezista, Holikista tai Maddenista ole tällä hetkellä maaleja tekevän kakkoskentän esimieheksi. Gomez on vaeltanut kuin unessa koko alkukauden ja vaikka tässä ottelussa hänen esiintyminen, erityisesti toisessa erässä lupaili parempaa huomista, ei tehoja vieläkään tullut.
Parjatut puolustajat ovat viime aikoina saaneet jostain voimajuomaa kintereisiinsä, mutta sielläkin on epäsuhtaa. Rafalski on yksin kiekollisena miehenä. Daneyko, Stevens ja Niedermeyer eivät ole enää mitään kevätorhia ja Stevensin peliesitykseen voi vaikuttaa miehen ensi vuoden sopimuksettomuus. Colin White on kiekkovarma ja murtautumassa liigan eliittipuolustajien joukkoon ja nuori Mike Commodore on pelannut mukavat pari ottelua. Mutta se toinen hyökkäävä pakki...
Tällä kertaa av-miehistöt pelasivat erinomaisesti, mutta niin yli- kuin alivoimakin on hieman hapuilevaa. Ylivoima-tilasto on kauheaa katsottavaa ja syykin on selvä. Ykkösviisikkona toimii A-line, jossa Arnottin tilalla keskellä on Holik ja siniviivalla Arnottin vierellä Rafalski. Muiden viisikoiden jäälle ilmestyessä kiekko yleisesti menetetään ja pelistä ei oikein mitään tule.
Kaiken kaikkiaan joukkue on kuitenkin melko hyvässä vireessä. A-line kykenee tekemään ne tarvittavat maalit ja kun Brodeur’kin näyttäisi saaneen pelihuumorin kohdalleen, ei siinäkään puolessa näyttäisi olevan ongelmia. Puolustuksessa löytyy runsaasti rutiinia ja kokemusta, mutta kuinka äijät jaksavat keväällä? Ratkaisevaa on kuitenkin se miten muut ketjut saavat homman toimimaan. Kuka saa vastuuta ja kenellä on rahkeita ottaa vastuuta vastaan? Entä kuka on se mies joka täyttäisi Mogilnyn kokoisen aukon maalintekijänä? Hankalia kysymyksiä, joihin tuskin löytyy vastauksia Albanyn Jokirotista.
