Viime kausi
Ennen viime kauden alkua GM Mike Milbury uhosi joukkueen olevan selvästi edelliskautta parempi. NOT. Joukkue voitti vähemmän, teki maaleja vähemmän ja keräsi kuusi pistettä vähemmän kuin kaudella 1999-00 ja jäikin NHL:ssä viimeksi. Lisäksi ykkösvalmentaja Butch Goring sai kenkää kesken kauden - ei siis Milburyn lupausten mukainen kausi.
Kesän aikana tapahtuneet muutokset
Toimitusjohtaja Milbury pani kesän aikana paikat peppipitkätossumaiseen tyyliin hyrskyn myrskyn. Mennä saivat mammuttipakki Zdeno Chara, erittäin lupaava Tim Connolly, iso ja nopea Taylor Pyatt, loukkaantumisherkkä Bill Muckalt ja sekalainen seurakunta muita pelaajia sekä nippu varausvuoroja ja kottikärrykaupalla rahaa. Kotiin tuomisina oli pistelinko Alexei Jashin, johtajatyyppi Michael Peca ja sekalainen seurakunta muita pelaajia.
Maalivahdit
Rick DiPietro - kauden alussa 20 vuotta täyttävä ykkösvaraus. Garth Snow - loukkaantumisista kärsinyt veteraanikakkonen. Dusan Salficky - tuntematon tsekkisuuruus. Jos uusi valmentaja Peter Laviolette joutunut lähtemään tällä kolmikolla sarjaan, niin hänellä olisi kauden aikana tullut monasti äitiä ikävä. Lavioletten ja Islesin onneksi Detroit jätti Chris Osgoodin suojaamatta waiver draftissa ja saarelaiset saivat itselleen kokeneen ykkösmaalivahdin.
Osgoodia ei kaikkialla arvosteta kovinkaan korkealle ja hänen komeita lukemiaan pidetään Detroitin kurinalaisen joukkuepuolustuksen ansiona. Mutta hän kokenut NHL-veskari, joka on tulossa maalivahdin parhaaseen peli-ikään (täyttää 29 marraskuussa). Osgood on selvä parannus muihin ykkösvahdiksi ehdolla olleisiin kassareihin ja hänellä on palava halu todistaa epäilijöilleen olevansa hyvä NHL-maalivahti. Uskon että Oh-so-good todistaa tämän kauden aikana epäuskoisille tuomaille olevansa NHL-tason maalivahti - ja hyvä sellainen.
Puolustus
Jos Roman Hamrlik, Kenny Jönsson, Kevin Haller, Adrian Aucoin ja Eric Cairns pystyvät pelaamaan ehjän kauden, niin Islesin puolustus on NHL:n keskitasoa. Jos nuori Branislav Mezei ei koe pahaa kakkoskauden kirousta ja ex-Devils Ken Sutton ja Marko Kiprusoff pelaavat omalla tasollaan, niin Islesin puolustus on jopa NHL:n keskitason yläpuolella.
Isokokoiset Cairns ja Mezei tuovat puolustukseen taklausvoimaa ja Jönsson ja Kiprusoff kiekkovarmuutta. Adrian Aucoin tuo ylivoimaan ISON rightin pyssyn ja tasakentällisin luotettavaa peruspelaamista. Ken Sutton on rutinoitu peruspakki, jolla on kokemusta voittamisesta. Roman Hamrlik ei ole aivan tähtiluokan pakki, mutta on tarpeeksi hyvä johtaakseen pudotuspeleihin pyrkivän joukkueen puolustusta. Hamrlik pelasi viime kaudella noin 25 minuuttia pelissä ja saman verran on luvassa ensi kaudellakin - jos vaan paikat pysyvät ehjinä.
Suurin kysymysmerkki puolustuksessa onkin terveystilanne. Lähes kaikki pakit ovat kärsineet uransa aikana suhteellisen vakavista loukkaantumisista. Suurin huolenaihe on Kenny Jönssonin jatkuvat aivotärähdykset ja Kevin Hallerin toipuminen tyräleikkauksesta. Pudotuspeleihin selvitäkseen Isles tarvitsee näiltä kahdelta pelaajalta ainakin 70 ottelun kauden. Toinen ongelma on kovuuden puute, sillä puolustus tarvitsi linjoilleen kolmannenkin taklaavan puolustajan nuoren Mezein ja kovan Cairnsin tueksi. Kesän aikana Milbury havitteli vanhaa Isles-miehestä Darius Kasparaitista takaisin saarelle, mutta ei saanut kauppoja tehtyä Penguinsin GM:n Craig Patrickin kanssa.
Edellä mainittujen nimien lisäksi kauden aikana peliaikaa tavoittelevat ainakin ruotsalainen Dick Tärnström, joka on pelannut tehokkaasti harjoitusotteluissa, kovanyrkkinen Graham Belak ja tsekki Radek Martinek. Tämä kolmikko aloittanee kautensa farmissa, mutta todennäköisesti käy ainakin kupillisella kahvia kauden kuluessa.
Veikkaukseni puolustukseksi on:
Kevin Haller - Roman Hamrlik
Ken Sutton - Kenny Jonsson
Eric Cairns - Adrian Aucoin
seitsemäs pakki: Dick Tärnström / Marko Kiprusoff / Radek Martinek.
Hyökkäys
Saarelaisten sentterikalusto kestää vertailun minkä tahansa NHL-joukkueen kanssa. Jashin on NHL:n kakkos-allstarsin sentteri parin kauden takaa. Hän on tehnyt kahdella viimeisellä täydellä kaudellaan nelisenkymmentä maalia ja pisteitä yli pisteen per peli vauhtia. Peca on Selke trophyn voittaja kaudelta 1996-97 ja yksi NHL:n parhaita taklaajia. Dave Scatchard on kova sentteri, joka on yksi NHL:n parhaita aloittajia ja osaa tarpeen tullen pistää kiekon maaliin. Nelossentteriksi ovat ehdolla mm. veteraanileaderi Claude Lapointe, Ruotsin loukkaantumisherkkä Mats Lindgren, WHL:n pistepörssin voittaja Justin Mappletoft sekä taitava Jason Krog ja sähäkkä Jason Blake. Itse asissa Islesin keskushyökkääjistö on pakettina NHL:n eliittiä; taitoa, kovuutta, kokoa, rightia, leftiä, euroa, kanukkia - kaikkea löytyy.
Laidassa tilanne ei ole aivan yhtä hyvä. Voimahyökkääjä Brad Isbisteriltä odotettiin viime kaudella läpimurtoa, mutta loukkaantumiset pilasivat hänen kautensa. Robert Luongoon vaihdetut Mark Parrish ja Oleg Kvasha pelasivat surkeat kaudet. Parrish sentään teki 70 pelissä 17 maalia, mutta teholukema oli murheellinen - 27. Milburyn suurlupauksena pitämä Kvasha ei saanut kauden kokooon kuin 20 pistettä (11+9) ja miinuksiakin kertyi 15. Joukkueen maalipyssy oli puolalainen Marius Czerkawski, joka toisena kautena peräkkäin rikkoi 30 maalin rajan. Kun nämä neljä lahjakasta pelaajaa heitetään Jashinin ja Pecan tasoisten sentterein vierelle, niin jokaisen laiturin pitäisi pystyä tekemään ensi kaudella oman piste-ennätyksensä.
Kahden ensimmäisen ketjun miehitys näyttää varsin selvältä, mutta kolmos- ja nelosketjussa on isoja kysymysmerkkejä. Jos Scatchard ja Lapointe pelaavat senttereinä, niin mistä heille saadaan kelvolliset laiturit? Mats Lindgren vie terveenä olleessaan yhden pelipaikan esim. kolmosketjun vasemmassa laidassa. Mutta muut tarjokkaat ovat turhan pienikokoisia tai hentokätisiä pärjätäkseen kunnialla NHL-raatajina. Rookie Raffi Torres oli harjoitusleirin suurin pettymys ja lähtee hakemaan pelikokemusta farmista. Toinen rookie - Juraj Kolnak - on tehnyt harjoituspeleissä pisteitä, mutta ei mahdu kahteen hyökkäävään ketjuun. Kolnik kokenee saman kohtalon kuin Torres ja viime kauden WHL:n vuoden pelaaja Justin Mapletoft eli matkaa farmiin hankkimaan kokemusta ja kovuutta.
Jason Blake, Shawn Bates, Jason Krog ja Alexander Kharitonov ovat jo todistaneet tasonsa NHL:ssä, eikä se taso ole kovinkaan korkea. Agitaattori Steve Webb ei ole NHL-tason pelaaja, eikä varsinkaan NHL-tason tappelija. Oikeastaan kunnon tappelijan hankkiminen hyökkääjistöön pitäisi olla Milburyn ensimmäisiä tehtäviä kauden alkaessa. Eric Cairnsia on aivan turha käyttää ykköstappelijana, sillä hän joukkueelle liian tärkeä pelaaja istuakseen minuuttikaupalla jäähypenkillä - tai pahimmassa tapauksessa sairastuvalla. Kesällä Milbury sainasi Dave Rochen täyttämään tappelijan paikkaa, mutta eipä Davesta ollut työpaikan lunastajaksi. Aivan kuten ei ollut Marko Tuomaisesta ottamaan tyrkyllä ollutta kolmos/nelosketjun grinderin paikkaa.
Arvioni mukaan ketjut hyökkäyksessä olisivat:
Brad Isbister - Alexei Jashin- Mariusz Czerkawski
Oleg Kvasha - Michael Peca- Mark Parrish
Mats Lindgren - Dave Scatchard - Shawn Bates
Jason Blake - Claude Lapointe - Steve Webb
ylimääräinen hyökkääjä: Jason Krog.
Valmennus
Valmentaja Peter Laviolette on varsin kokematon NHL-ympyröissä. Viime kaudet hän oli Bostonin organisaatiossa ensiksi farmijoukkueen ykkösvalmentajana ja viimeiset kaksi kautta Bruinsin kakkosvalmentajana. Miehen merittilistalla on AHL:n mestaruuden eli Calder Cupin voittaminen kaudella 1998-99. Joukkueen kakkosvalmentaja HOF-miehellä Jacques Laperrirellä on NHL-kokemusta Laviolettenkin edestä. Ensin 15 kautta Montrealissa pelaajana ja perään 16 (!!) kautta Canadiensien kakkosvalmentajana. Päälle vielä neljä kautta apulaisvalmentajana Boston Bruinsin organisaatiossa, mistä hän onkin Lavioletten vanha tuttu. Valmennusjoukoissa on näiden lisäksi mm. Kelly Miller ja maalivahtivalmentajana vanha Islanders-legenda, myöskin HOF-mies, Battlin’ Billy Smith.
Erikoistilanteet
Islandersin viime kauden ylivoima- ja alivoimatilastojen perusteella ei pidä vetää johtopäätöksiä tämän kauden näkymistä. Jashin ja Aucoin parantavat ylivoimaa (13,2 %, liigan 26. ) ja Peca, Sutton ja terveet Haller ja Cairns alivoimaa (82,2 %, liigan 22.). Alivoiman tärkein pelaaja on kuitenkin maalivahti ja sillä saralla on selvää parannusta viime kauden lopun tilanteeseen.
Menestymisarvio
Uskon Islesin taistelevan kauden loppuun asti itäisen konferenssin kahdeksannesta pudotuspelipaikasta. Pisteitä tulee lähes kolmekymmentä pojoa enemmän kuin viime kaudella eli 79. Tällä pistemäärällä saavutuksena on konferenssin yhdeksäs sija, tasapisteissä kymmenenneksi jäävän NY Rangresien kanssa.
Farmijoukkue
Bridgeport Sound Tigers, AHL.
