Keväällä 2004 Flyers jäi vain voiton päähän Stanley Cup –finaaleista pudoten tulevalla mestarille Tampa Baylle. Joukkue kärsi loukkaantumisista pudotuspeleissä, ja kaikki seuran sisällä odottivat seuraavaa kautta, jolloin olisi aika ottaa lopullinen askel huipulle saakka. Työsulku ja peruttu NHL-kausi oli suuria pettymyksiä kaikille, mutta hyvällä syyllä voi sanoa, että tässä vaiheessa Flyers näytti eräältä suurimmista kärsijöistä.
Muutoksen tuulet puhaltavat myös Philadelphiassa
Tämän jälkeen on tapahtunut paljon. Konferenssifinaaleihin edenneestä joukkueesta on poistunut 10 pelaajaa, mutta Flyersin toimitusjohtajana peräti 17 vuotta toiminut Flyers-ikoni Bobby Clarke teki jälleen kerran miehen työn kesän siirtoruletissa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että joukkue itse asiassa hyötyi työsulusta, vaikka niin merkilliseltä se kuulostaakin. Pitkään yhdellä NHL:n suurimmista budjeteista toimineella organisaatiolla on koossa nippu, joka on asetettu monissa yhteyksissä tulevan kauden suurimmaksi ennakkosuosikiksi.
Uusi työehtosopimus oli Flyersille siinä mielessä onnekas tapahtuma, että kovaa vauhtia vanhentunutta joukkuetta oli pakko nuorentaa palkkakulujen tiputtamiseksi. Onnistuneet värväykset muista seuroista sekä laadukas varaustoiminta viime vuosina ovat edesauttaneet muutosprosessia, ja kovista menetyksistä huolimatta kokoonpano on edelleen erittäin iskukykyinen. Paperilla se ei ole ehkä yhtä nimekäs kuin konferenssifinaaleihin edennyt joukkue, mutta joukkueessa on potentiaalia vielä sitäkin parempaan. Lähtijöiden nimilista on todella kova. Jo vuosi sitten edelliskauden Phillyn runkosarjan paras pistemies Mark Recchi teki vapaana agenttina sopimuksen Pittsburghin kanssa. Uuden työehtosopimuksen jälkeen Flyers osti ulos John LeClairin sekä Tony Amonten sopimukset. Lisäksi Alexei Zhamnov, Vladimir Malakhov, Marcus Ragnarsson, Radoslav Somik, Sean Burke, Claude Lapointe ja Mattias Timander jäivät ilman uutta sopimustarjousta. Budjettiraamien vuoksi Clarke kauppasi lisäksi Danil Markovin Nashvilleen sekä Jeremy Roenickin Los Angelesiin käytännössä ilmaiseksi. Kuinka kukaan joukkue pystyy sitten toipumaan tällaisista menetyksistä?
Vastauksena lienee ripaus onnea, erinomainen varaushistoria ja loistavat värjäykset vapailta markkinoilta. Median huomio on keskittynyt luonnollisesti Peter Forsbergiin, joka siirtyi kesällä Coloradosta vapaana agenttina Philadelphiaan. Fopan saama huomio on ymmärrettävää, sillä nyt Philadelphiassa on Eric Lindrosin jälkeen taas pitkästä aikaa todellinen kaukaloiden supertähti. Forsberg on terveenä ollessaan eräs liigan dominoivimmista pelaajista ja hyökkäyspelin itseoikeutettu johtaja. Hänen ympärilleen ollaan rakennettu tulevan kauden joukkue. Vuosi sitten Flyers solmi sopimukset Mike Knublen ja Turner Stevensonin kanssa, jotka tuovat joukkueeseen rutkasti kokemusta ja kokoa. Lisäksi kauden kynnyksellä joukkueeseen liittyivät vapaina agentteina Brian Savage, joka tuli paikkaamaan loukkaantunutta Sami Kapasta, viime kauden farmijoukkue Phantomsin paras pistemies Jonathan Sim sekä jo aiemmin Philadelphiassa piipahtanut Marc Chouinard. Fopan jälkeen suurin huomio on kiinnittynyt kuitenkin kahteen loistavaan Flyersin ensimmäisen kierroksen varaukseen. Edelliskaudella suoraan junioriliigoista AHL:n pudotuspeleihin siirtyneet Jeff Carter ja Mike Richards dominoivat välittömästi liigaa ja johdattivat Philadelphia Phantomsin AHL:n mestariksi. Kumpaakin on hehkutettu eräinä suurimmista lupauksista NHL:n ulkopuolella, vaikka maailmanlaajuisesti suurin huomio onkin kiinnittynyt luonnollisesti Pittsburghin Sidney Crosbyyn sekä Washingtonin Alexandr Ovetshkiniin. Phillyn kaksikolle on varattu suuri rooli jo tulokaskaudellaan, ja näistä nuorukaisista kuullaan takuulla vielä paljon tulevaisuudessa.
Jos hyökkäyksestä poistui pari ketjullista miehiä, niin ei puolustuskaan välttynyt muutoksilta. Flyersin riveissä ei pelannut edellisissä pudotuspeleissä ainoatakaan pohjoisamerikkalaista pelaajaa, mutta tulevalla kaudella tilanne on toinen. Samana päivänä joukkueeseen liittyi kolme puolustajajärkälettä, Derian Hatcher, Mike Rathje sekä vanha tuttu Chris Therien, joiden keskipituus huitelee 196 sentin korkeudella ja painoakin jokaiselta löytyy reilusti yli 105 kiloa. Lisäksi kokoonpanoon on noussut aiemmin lähinnä farmissa pelannut saksalainen Dennis Seidenberg. Keväällä 2004 vain voiton päähän finaaleista edennyt joukkue on siis muuttunut todella paljon, mutta suunta näyttäisi silti osoittavan tiukasti eteenpäin. Kovista menetyksistä huolimatta joukkueen kokoonpano vaikuttaa jopa entistä tasapainoisemmalta ja lisäksi Flyersin johtotähtenä on Peter Forsberg. Ei ihme että Philadelphialle kelpaa tällä kaudella ainoastaan mestaruus. Samalla Flyersin pelaajabudjetti tippui 65 miljoonasta dollarista (NHL:n suurin) mukavasti palkkakaton alle noin 37 miljoonaan dollariin.
Ken voisi kiekon pysäyttää
Philadelphian suurimpana esteenä menestyksen tiellä on pidetty jo vuosia maalivahtitilannetta. Joukkueen maalin suulla on nähty monta kovan luokan maalivahtia, mutta kenestäkään heistä ei ole ollut ratkaisevaksi puolustuspään lukoksi. Tulevaan kauteen lähdettäessä maalivahtitilanne näyttää kuitenkin valoisammalta kuin pitkään aikaan. Maalivahtiduo Robert Esche - Antero Niittymäki on paperilla mielenkiintoinen yhdistelmä, mutta pystyykö kumpikaan heistä johdattamaan Flyersin mestaruuteen saakka 31 vuoden tauon jälkeen Bernie Parentin tavoin?
Edellisellä NHL-kaudella 2003-04 Flyersin maalin suulla torjui peräti viisi maalivahtia, mutta nyt maalivahtitilanne pitäisi olla selkeämpi. Niin Esche kuin Niittymäkikin ovat kehittyneet huikeasti viimeisen kolmen kauden aikana. Esche saapui Philadelphiaan kesällä 2002 vähäisten odotusten saattelemana, mutta tulisieluinen yhdysvaltalainen on onnistunut valtaamaan ykkösvahdin paikan monien yllätykseksi. Hän lähteekin kauteen selvänä ykkösmaalivahtina. Kakkosmaalivahtina aloittaa hienon AHL-kauden pelannut Antero Niittymäki, josta monet odottavat Flyersin tulevaa ykkösvahtia. Haastajana kauteen lähtevä Niittymäki johdatti farmijoukkue Phamtomsin aina AHL-mestaruuteen saakka, ja fanien Frankiksi nimeämä turkulaislähtöinen maalivahti palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana. Niittymäki pääsi kokeilemaan kaudella 2003-04 kolmen ottelun verran NHL-pelien tasoa erinomaisen menestyksen saattelemana, mutta pystyykö hän pelaamaan samalla tasolla kokonaisen kauden verran? Flyers-johto uskoo niin, ja AHL-pelit näyttävät lopullisesti taaksejääneeltä elämältä.
Eschen heikkoutena on tähän mennessä pidetty epätasaisuutta. Hän on pelannut välillä pitkiä jaksoja erinomaisesti, mutta toisaalta väliin on myös mahtunut heikompia kausia. Esche torjui Flyersin voiton päähän Stanley Cup -finaaleista, ja Niittymäki osoitti menneellä kaudella pystyvänsä venymään myös kovassa paikassa. Valmentaja Ken Hitchcock on yleensä luottanut ainakin kauden alussa kokeneempaan maalivahtiin, joten luultavimmin Esche saa jouluun mennessä reilusti enemmän peliaikaa. Toisaalta Hitchcock on tunnettu myös siitä, että kuuma maalivahti pelaa ikään tai nimeen katsomatta. Jos Esche sortuu normaalin haparointiinsa jossain vaiheessa kautta, niin Niittymäellä on hyvät mahdollisuudet vallata jopa ykkösvahdin paikka kauden kuluessa. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan. Joukkue hankki kesällä vielä kokeneen Jamie Storrin AHL-joukkueen ykkösvahdiksi Niittymäen tilalle, ja Storr pystyy tarvittaessa paikkaamaan loukkaantumisia ylhäällä.
Kokonaisuudessa maalivahtitilanne on pitkästä aikaa kunnossa Philadelphiassa. Toivottavasti kova kilpailu edesauttaa molempien kehittymistä myös tulevaisuudessa, ja Ken Hitchcock voi komentaa molemmat miehet luottavaisin mielin kaukaloon.
Puolustuksessa kokoa ja taitoa
Hitchcockin joukkueissa kaikki lähtee puolustuksesta. Kaudella 2002-03 Flyers päästi vähiten maaleja (166) koko liigassa yhdessä New Jerseyn kanssa, mutta kaudella 2003-04 verkko heilui omassa päässä 186 kertaa, joka tosin oli silti kuudenneksi vähiten NHL:ssä. Organisaatiossa ei oltu täysin tyytyväisiä puolustuksen rakenteeseen, sillä varauksin Danil Markovin lisäksi joukkueessa ei ollut ainoatakaan kunnon rouhijaa. Pudotuspeleissä nähtiin jopa sellainen ihme, että Philadelphian takalinjoilla ei luutinut ainoatakaan pohjoisamerikkalaista pelaajaa. Kesän siirtoruletin aikana joukkueessa puhaltivat muutoksen tuulet.
Kesällä joukkueeseen liittyivät siis vapaina agentteina Hitchcockin Dallasin aikainen luottomies Derian Hatcher, San Josesta siirtynyt luotettava puolustava pakki Mike Rathje sekä pikavisiitillä Dallasissa piipahtanut Chris Therien. Kolmikko tuo roppakaupalla kokoa joukkueen takalinjoille, mutta toisaalta ennen kauden alkua tehdyt sääntömuutokset aiheuttavat myös kysymyksiä siitä, kuinka hidas mutta kankea kolmikko pysyy vikkelien hyökkääjien perässä. Varsinkin Hatcherin peli saattaa kärsiä tarkentuneesta tuomarilinjasta ainakin alkukaudesta. Joukkueelle olisi kuitenkin elintärkeää, että Hatcher nousisi takaisin muutaman vuoden takaiselle tasolle, jolloin häntä pidettiin eräänä parhaista ja ilkeimmistä ns. stay-at-home-puolustajista. Näiltä miekkosilta odotetaan varmaa ja kovaa oman pään pelaamista, sillä hyökkäyspelistä vastaavat muut miehet.
Takalinjojen kiekollisesta pelistä vastaavat edelliskaudella joukkueen parhaaksi puolustajaksi valittu Kim Johnsson, joka tosin pelaa paljon tilanteessa kuin tilanteessa. Johnsson on ollut synonyyni tasaisuudelle, sillä ruotsalainen on tehnyt kaikilla kolmella Flyers-kaudellaan 39-42 pistettä ja pelannut muutenkin varmaa peliä. Flyersin puolustuksen jokerikortti on huippulupaava Joni Pitkänen, jolta valmennusjohto odottaa läpimurtoa puolustajien eliittiin. Hyvän NHL-tulokaskauden 2003-04 jälkeen Pitkänen opetteli kapean kaukalon salaisuuksia AHL:ssä, jossa hän oli suuressa roolissa varsinkin pudotuspelien aikaan. Oululaislähtöiselle taitavalle puolustajalle on luvassa paljon peliaikaa ylivoimassa. Läpimurtoa NHL-tasolla on hakemassa myös saksalainen Dennis Seidenberg, joka myös pelasi loistavan viime kauden AHL:ssä. Liukasliikkeinen Seidenberg saattaakin nousta erääksi kauden yllättäjistä. Ylhäällä pelaavat pakkiseitsikon täydentää kokenut kehäkettu Eric Desjardins, jolla on edelleen varattuna suuri rooli ainakin joukkueen pukukopissa. Flyersin entisellä kapteenilla alkaa jo ikä painamaan, mutta eiköhän veteraani jaksa painaa vielä ainakin yhden kauden.
Kokonaisuutena puolustuspään paketti näyttää olevan kunnossa. Ainoana huolenaiheena voidaan pitää juuri isokokoisten puolustajien liikkuvuutta ja Hatcherin loukkaantumisherkkyyttä sekä sitä, kuinka hän pystyy sopeuttamaan pelityylinsä uusien sääntöjen puitteisiin. Lisäksi Dennis Seidenberg on vielä osittain katsomaton kortti NHL-tasolla, vaikka otteluita onkin kertynyt 63. Flyersin puolustuspäästä pitäisi kuitenkin löytyä tarvittava sekoitus kokemusta ja nuoruutta sekä kiekollista taitoa, kovuutta ja kokoa.
Foppa kapellimestarina, myös orkesterilla soittimet kunnossa
Jos Phillyn puolustuksessa puhalsi muutoksen tuulet niin hyökkäyksessä onkin riehunut hurrikaani. Kauden alussa kolmesta ensimmäisestä ketjusta ovat jäljellä käytännössä Keith Primeau, Michael Handzus ja Simon Gagne, kun Sami Kapanen on sivussa valitettavan loukkaantumisen takia kolmisen kuukautta. Hyökkäys ja samalla koko joukkue on rakennettu loistavan mutta loukkaantumisherkän Peter Forsbergin ympärille. Miehen loukkaantumishistorian tietäen ratkaisu on riskialtis, mutta toisaalta hyökkäyspäässä löytyy laajuutta korvaamaan myös Fopan poissaolo ainakin runkosarjassa. Forsbergin lisäksi mielenkiintoisimmat uudet pelaajat ovat jo aiemmin mainitut nuorukaiset Jeff Carter sekä Mike Richards. Näistä Carter on kerännyt tähän mennessä suuremmat otsikot, ja häntä ollaankin istuttamassa ykkösketjun oikeaksi laitahyökkääjäksi Fopan viereen. Carter on pelannut koko uransa sentterinä, joten suuret odotukset sekä siirtymävaihe saattavat aiheuttaa vaikeuksia kauden alussa. Isokokoinen ja taitava Carter on paukutellut huikeat tehot niin juniorisarjoissa kuin nuorten maajoukkueessa, joten nuorukaisen tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta. Richards varattiin myöhemmin kuin Carter ja ainakaan mediassa häneltä ei odotettu yhtä kirkasta esiinmarssia kuin Carterilta tällä kaudella. Richards on kuitenkin ottanut harjoitusleirillä ja –peleissä vastuuta huikeasti ja tämä suhteellisen pienikokoinen Bobby Clarkeen verrattu taistelija on valtaamassa odotettua suurempaa roolia joukkueessa heti kauden alussa. Richards ei ole yhtä taitava kuin Carter, mutta hänen voittajaluonne ja johtajan lahjat ovat vakuuttaneet kaikki organisaation lisällä. Tässä on Philadelphian tuleva kapteeni.
Hyökkäyspään vahvin osa-alue on ehdottomasti keskushyökkääjät. Flyersin organisaatiossa on varovasti arvioituna kahdeksan NHL-tason luontaista sentteriä, joten osa pelaajista joutuu väistämättä pelaamaan joko laitahyökkääjinä tai jopa farmissa. Laitahyökkääjien osalta taso ei ole aivan yhtä laaja, mutta silti täysin vertailukelpoinen melkein mihin tahansa joukkueeseen verrattaessa. Bostonista Joe Thorntonin rinnalta Philadelphiaan siirtynyt Mike Knuble on jäänyt kaiken mediakohun ulkopuolelle, mutta hän voi nousta yhdeksi kesän parhaimmista hankinnoista. Vasta myöhään kukkaan puhjennut Knuble on isokokoinen vääntäjä, jolla on ehkäpä joukkueen kovin laukaus. Knublelle on tarjolla merkittävä rooli ja paikka kakkosketjusta. Kaiken mennessä nappiin jopa 30 maalia voi olla mahdollisuuksien rajoissa.
Etukäteiskaavailussa joukkueen ykkössentterinä pelaa itseoikeutetusti Peter Forsberg, jonka laidoilla on suunniteltu viilettävän jo aiemmin mainittu Carter sekä lopullista läpimurtoaan hakeva Simon Gagne. Varsinkin Gagne on ollut erinomaisessa vireessä harjoituskaudella, ja hänestä on tulossa jopa joukkueen varakapteeni. Vuoden 1998 ensimmäisen kierroksen varauksen ura on polkenut paikallaan viimeiset pari kolme vuotta, mutta miehellä on potentiaalia jopa 40 maalin tekoon. Lisäksi uudet säännöt todennäköisesti parantavat erittäin nopean ja taitavan laiturin peliä. Jeff Carterilla on myös elämänsä tilaisuus läpimurtoon heti tulokaskaudellaan, sillä tuskinpa parempia pelikavereita olisi tarjolla missään muussa joukkueessa.
Tämän jälkeen tilanne onkin avoimempi. Joukkueen kapteeni Keith Primeau johtaa suurella todennäköisyydellä puolustusvoittoisempaa kolmosketjua, jonka laituriksi on tarjolla ainakin isokokoinen Turner Stevenson. Kaksikko on pelannut harjoituspelit yhdessä hyvin yhteen. Kolmanneksi lenkiksi olisi normaalisti tarjolla monipuolinen Sami Kapanen, mutta valitettava vamma pitää hänet sivuissa noin kolmen kuukauden ajan kauden alusta. Kapaselle oli varattu suuri rooli joukkueessa yhtenä NHL:n monipuolisimmasta pelaajista, mutta nyt alkukausi jää häneltä väliin. Kapasen tilalle ollaan soviteltu muun muassa Branko Radivojevicia, Donald Brashearia sekä Brian Savagea, joista ensimmäinen sopisi ketjuun luultavasti parhaiten ominaisuuksiensa perusteella.
Harjoituspelien paras hyökkäysketju on ollut Mike Knuble - Mike Richars - Jon Sim, jotka saattavat aloittaa kautensa samassa koostumuksessa. Kolmikon erinomaiset otteet ovat aiheuttaneet valmennusjohdolle positiivisen ongelman. Sim hankittiin lähinnä joukkueen kolmanneksitoista hyökkääjäksi, mutta harjoituskauden hienot otteet lupailevat jopa vakituista pelipaikkaa ainakin kauden alussa. Lisäksi Richardsin kypsät otteet keskushyökkääjän tontilla ovat aiheuttaneet sen, että Hitchcock on väläytellyt mahdollisuutta siirtää Michael Handzus laitahyökkääjän paikalle. Eräällä NHL:n monipuolisimmista pelaajista on kokemusta myös tältä pelipaikalta St. Louisin ajoiltaan. Melko varma pelipaikastaan voi olla myös joukkueen ainoa puhdas poliisi Donald Brashear, joka pelaa rikkovassa roolissa joko kolmos- tai neloskentässä. Lopuista paikoista taistelevat Kapasen korvaajaksi hankittu Brian Savage, Patrick Sharp, Branko Radivojevic, Eric Chouinard ja R.J. Umberger. Näistä kaksi jälkimmäistä aloittaa kautensa todennäköisesti farmissa, mutta varsinkin Umbergerilla on mahdollisuus murtautua kokoonpanoon tulevalla kaudella loistavan AHL-tulokaskauden jatkona.
Valmentaja Ken Hitchcockin taktiikka perustuu koko joukkueen tiukkaan puolustuspeliin, jossa hyökkääjillä on vähintään yhtä suuri merkitys kuin puolustajilla. Hitchcock jakaa myös tasaisesti peliaikaa neljälle ketjulle, joten Flyersin miehiä ei nähdä välttämättä tulevallakaan kaudella aivan pistepörssin kärjessä.
Hyökkäyspakka on erinomainen sekoitus nuoruutta ja kokemusta sekä toisaalta taitoa ja kovuutta. Avainkysymys on se, kuinka nuoret lupaukset ja kokeneet hankinnat pystyvät korvaamaan vanhojen tähtien menettämisen.
Erikoistilanteet Flyersin vahvuus?
Ken Hitchcockin valmentamat joukkueet ovat olleet poikkeuksitta todella kovia erikoistilanteissa, ja menestystä voidaan odottaa myös tulevalla kaudella. Erikoistilannepelaaminen noussee kaiken lisäksi ainakin kauden alussa entistä suurempaan rooliin uudistuneiden sääntöjen takia. Edellisellä NHL-kaudella Flyers oli liigan toiseksi paras ylivoimajoukkue ja täksi kaudeksi miesylivoiman kapellimestariksi pestattiin ehkäpä liigan paras ylivoiman pyörittäjä, Peter Forsberg. Vaikka miehistö on vaihtunut edellisestä kaudesta, niin Hitchcock pystyy kokoamaan ainakin kaksi todella kovatasoista viisikkoa. Kentällisten roolituskin lienee kunnossa, sillä joukkueessa on niin erinomaisia viivamiehiä, pelinrakentajia, viimeistelijöitä kuin maskimiehiäkin.
Edellisellä kaudella joukkueen alivoimapelaaminen muodostui murheenkryyniksi, sillä Flyers oli runkosarjassa vasta sijalla 21 alivoimatehokkuutta mitattaessa. Yhtä heikon menestyksen on vaikea kuvitella jatkuvan, sillä joukkueessa on kuitenkin runsaasti puolustavan pelin taitajia hyökkäyspäässä. Lisäksi uudet puolustuspään vahvistukset pitävät varmasti huolen siitä, että joukkueen maalin edessä ei ole kiva patsastella. Alivoimapelin avainpelaajia ovat hyökkäyspäässä ainakin Keith Primeau, Michael Handzus ja Simon Gagne, joista jälkimmäinen voi aihettaa ongelmia liukkaudellaan myös hyökkäyspäässä. Mike Richards saattaa nousta myös suureen rooliin alivoimapelissä ikäänsä nähden käsittämättömän hyvien puolustus- ja aloitustaitojen ansiosta. Toisaalta Flyersilla ei ole ainakaan toistaiseksi esimerkiksi Detroitin Kris Draperin ja Kirk Maltbyn tasoisia alivoimaspesialisteja, mutta tälläkin osa-alueella Flyersin pitäisi olla varsin vertailukelpoinen kaikkien seurojen kanssa.
Hitchcock on tottunut voittamaan
Ken Hithcock on eräs viime vuosien menestyksekkäimmistä valmentajista. Taktisen puolen mestari, joka pystyy tarvittaessa muuttamaan taktiikkaa myös pelin sisällä, on voittanut Dallasissa Stanley Cupin sekä Kanadan valmennusryhmässä olympiakultaa. Hitchcock on vaativa ja kova valmentaja, mutta myös erittäin reilu. Hänellä on suuri auktoriteetti ja hän saa pelaajat omaksumaan pelifilosofiansa täsmällisesti. Flyersin valmennusjohtoa täydentävät apualaisvalmentajat Wayne Fleming ja Terry Murray, joilla molemmilla on kokemusta myös päävalmentajan pallilta NHL:stä sekä maalivahtivalmentaja Reggie Lemelin.
Hitchcockin pelifilosofia on periaatteessa hyvin yksinkertainen. Hänen ensimmäisellä 2002-03 Flyers-kaudellaan joukkueella oli kuitenkin alussa vaikeuksia omaksua pelitapaa, mutta toisella kaudella koko joukkue sisäisti Hitchcockin opit erinomaisesti. Puolustuspeli perustuu tiukkaan koko viisikon pakettiin, jossa kenelläkään pelaajalla ei ole hyökkäyspään erivapauksia. Hyökkääjien vastuulla on syöttöjen katkaisu, kun taas puolustajat pysyvät tiukasti oman siniviivan alla. Lisäksi Flyers vetäytyy johtoasemassa kahden kärkikarvaajan käytöstä ja siirtyy karvaamaan yhdellä hyökkääjällä. Hyökkäystilanteissa hän haluaa puolestaan hyökkääjien kuljettavan kiekon ehdottomasti siniviivan yli.
Nuorukaiset läpimurron kynnyksellä
Philadelphian riveissä on ensi kaudella monta todella mielenkiintoista pelaajaa, joista on vaikea valita yhtä yli muiden. Huomionarvoista on nuorten pelaajien odotettu esiinmarssi, sillä tulokkaista ainakin Mike Richardsin, Jeff Carterin ja Antero Niittymäen odotetaan murtautuvan NHL-vahvuuteen. Lisäksi Dennis Seidenberg (63 NH-ottelua) ja Patrick Sharp (44 ottelua) ovat tekemässä vahvasti läpimurtoa joukkueeseen. Vaikka Jeff Carter on kerännyt suurimmat otsikot, niin valintani kauden mielenkiintoisemmaksi pelaajaksi kohdistuu Mike Richardsiin. Hän on synnynnäinen johtaja ja monipuolinen taistelija, joka pystyy parhaimpaansa tiukassa paikassa. Pienehköstä koostaan huolimatta Richards on todellinen voittajaluonne, joka tekee kaiken mahdollisen ja mahdottoman joukkueen menestyksen puolesta. Viime keväänä Richards oli johtamassa kapteenina Kanadan 20-vuotiaiden maajoukkueen mestaruuteen saakka ja hänen ansioluettelossaan on myös OHL:n mestaruus. Richards ei ole synnynnäisesti superlahjakas, vaan hän on raivannut tiensä kaikissa joukkueissa raa’alla työllä joukkueen johtohahmoksi. Richardsilla on erinomainen peliäly ja hän on myös kokoonsa nähden loistava taklaaja ja kulmavääntäjä. Hän pystyy ottamaan jo tulevalla kaudella suuren roolin monipuolisuutensa takia. Vaikka hänestä ei todennäköisesti koskaan tule pistepörssin voittajaa tai edes kärkinimeä, niin ratkaisupelien aikana hän on taatusti parhaimmillaan. Kehityksen jatkuessa Richards on Flyersin tuleva kapteeni ja johtaja. Ei ihme että häntä on verrattu erääseen Bobby Clarkeen.
Odottavan aika on pitkä
Kolmekymmentäyksi vuotta. Se on pitkä pätkä ilman mestaruutta urheiluhullussa kaupungissa. Varsinkin kun Flyers on eräs liigan suurimmista joukkueista myös taloudellisessa mielessä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana joukkue on lähtenyt suurin odotuksin kaudelle, mutta se ratkaiseva askel on jäänyt aina ottamatta. 1990-luvulla Flyers rakensi joukkuetta kärsivällisesti Eric Lindrosin ympärille, mutta parhaaksi saavutukseksi jäi finaalit 1996-97 kauden päätteeksi. Sen jälkeen menestys on karttanut joukkuetta, ja messiaaksi palkattu Lindroskin on vain muisto menneisyydestä. Viime kaudella Flyers pääsi jo voiton päähän finaaleista, mutta jokin jäi vielä puuttumaan. Tulevalla kaudella odotukset ovat jälleen kerran katossa, mutta onnistuuko joukkue ottamaan vieläkään sitä ratkaisevaa loikkaa eteenpäin. Ken Hitchcockilla on kaikki menestykseen tarvittavat palaset käsissään, mutta kilpailu NHL:ssä on entistä kovempaa ja tasaisempaa. Flyers tulee varmasti tappelemaan liigan kärkipäässä ja sillä on kaikki mahdollisuudet jopa voittaa mestaruus. Kaikki on kuitenkin erittäin pienestä kiinni, mutta ainakin konferenssifinaalipaikka on täysin realistinen tavoite. Sinne asti päästessä kaikki onkin mahdollista.
Paras kiekonkäsittelijä: Peter Forsberg
Paras laukoja: Mike Knuble
Paras luistelija: Simon Gagne
Paras aloittaja: Keith Primeau
Paras taklaaja: Keith Primeau
Paras ärsyttäjä: Turner Stevenson
Paras pelinrakentaja: Peter Forsberg
Paras puolustava hyökkääjä: Michael Handzus
Paras hyökkäävä puolustaja: Kim Johnsson
Enforcer/tappelija: Donald Brashear
MVP: Peter Forsberg
