HPK-luotsi Jukka Rautakorpi oli varmasti tutustunut Tapparan pelaamiseen videoilta, joista ei ole kovin vaikea havaita, että yksi joukkueen kompastuskivistä on sekä jalalla että kiekollisissa ratkaisuissaan hitaiden puolustajien pelin avaaminen. Pallokerho iski vieraiden pakkeihin kiinni syvällä hyökkäysalueella koko viisikon tukiessa aggressiivista karvausta.
Kotiotteluiden ensimmäisen kymmenen minuutin yltiöpainostavat alut tulivat tutuiksi Rinkelinmäen katsojille sekä Teijo Räsäsen että Jukka Jalosen valmennuskausilla. HPK otti luulot pois vastustajiltaan heti kärkeen ja aktiivisesta prässistä oli useimmiten seurauksena hurlumhei-tyylistä hyökkäyspään pyöritystä ja kolmen maalin nopea johto.
Rautakorpi ei luonnollisesti kauden avanneella vaikealla vieraskiertueella haaveillutkaan tämän tyylisestä taktiikasta, eikä remontoidun hallin avausottelussa vahvaa Bluesia vastaan ollut syytä lähteä sinällään myös runsaasti riskejä sisältävällä pelitavalla liikkeelle.
Nyt HPK:n penkin takana oli kuitenkin haistettu Tapparan heikkous, ja samalla Rautakorvelle jota Hämeenlinnassa yhä muistellaan kahvakiekon messiaana tarjoutui tilaisuus syöttää kotiyleisölle sitä herkkua, johon Rinkelinmäellä on ehditty tottua.
Tulos oli juuri odotetun kaltainen, kun kirvesrintojen puolustuksessa Janne Grönvall, Atte Pentikäinen ja täysin oma lukunsa Duane Harmer joutuivat tekemään kiekollisia ratkaisuja sekunnin murto-osissa. Kun vastustajan hyökkääjät painoivat iholle ja karvaajaa tukevien pelaajien sulkivat helpoimmat syöttösuunnat, ei Tapparan pakisto saanut kiekkoa millään edes oman siniviivan yli.
HPK jätti kuitenkin tilaisuutensa käyttämättä. Pelin ensimmäisen 12 minuutin aikana Pallokerho maalasi kerran, kilautti tolppia Mika Lehdon takana pariin otteeseen ja loi suuren määrän erinomaisia maalintekopaikkoja. Tappara taas ei kiusannut HPK:n Teemu Lassilaa tuona aikana kuin kolmella kaukolaukauksella.
Kotijoukkueen saama ensimmäinen ylivoimatilaisuus katkaisi pelin virtauksen ja HPK hukkasi suurimman osan siitä energiasta, jolla Tappara oli saatu henkitoreisiin. Toisessa erässä taas Tapparan hyökkääjät auttoivat puolustajiaan nöyremmin, joka osaltaan tasoitti pelitapahtumia ja auttoi vieraita purkamaan painetilanteet omasta päädystä.
Oma osansa paineen purkautumiseen on tietysti myös toisen erän pidemmillä vaihtoetäisyyksillä, kun puolustajat ja keskushyökkääjä eivät pysty lähtemään tukemaan karvaavia laitahyökkääjiä samalla tavoin kuin avauserässä. Jälleen nähtiinkin, että yhden maalin johto ei takaa vielä voittoa. Rautakorven suojatit saivat taistella kauden toisen kotipelinsä täydestä pistepotista loppusummerin tuuttaukseen asti.
Nähty salamastartti kuitenkin osoitti sen, että Rautakorvenkin valmennuskaudella Hämeenlinnassa kotiyleisöä hellitään ainakin ajoittain, vaikka menneiden vuosien kaltaisten ilottelua ei tänä vuonna ja tällä joukkueella välttämättä olekaan tarjolla. Vielä hetki sitten viiden pelin voittoputkessa seilanneesta Tapparasta puolestaan nähtiin, että sen puolustus on varsin haavoittuva osa-alue.
Kaikkien pelaajien taidot ja hoksottimet eivät yksinkertaisesti riitä niin nopeisiin ratkaisuihin, joita aggressiivisen karvauksen purkaminen ja muuntaminen ylivoimahyökkäyksiksi vaatisi. Mainituista nimistä Grönvall ja Pentikäinen kuulunevat kategoriaan, jossa vanhalta koiralta ei kannata kovin kummoisia taikatemppuja odottaa.
Sen sijaan uusin vahvistus Harmer jätti itsestään todella heikon kuvan ja valmentaja Mikko Saarinenkin diplomaattisesti totesi, että puolustajalla on paljon petrattavaa tasakentällisin pelattaessa. Harmerin kohdalla tosin puolen vuoden pelaamattomuuden jälkeen ruoste oli odotettavaa, mutta miehen pelisilmäkin näytti muurautuneen umpeen.