ARI-PEKKA SELIN
Ari-Pekka Selin on syntyjään porilainen, pelannut Ässien juniorijoukkueissa F-junnuista liigaan asti, mutta ei pelannut ainuttakaan peliä Ässien liigajoukkueessa. Miehen tie vei vuonna 1984, 21-vuotiaana, Heinolan Peliittojen 1. divisioonajoukkueeseen. Kahden vuoden jälkeen Selin siirtyi pelaamaan vuodeksi Ruotsin ykkösdivisioonaan, Kiirunan joukkueeseen. Vuoden Ruotsin keikan jälkeen Selin asettui Savonlinnaan ja pelasi kaiken kaikkiaan viisi kautta SaPKon joukkueessa, ensimmäisessä sekä toisessa divisioonassa. Valmennusura alkoi kakkosvalmentajana kakkosdivisioonassa syksyllä 1992 ja seuraavana keväänä SaPKo nousi ykkösdivisioonaan. Kaksi seuraavaa vuotta Selin toimi SaPKon A-nuorten päävalmentajana ja samalla sai alkunsa se kehitystyö, mistä Selin on tunnettu ”jääkiekkopiireissä”.
Toimiessaan päävalmentajana SaPKon A-nuorissa vuosina 1993-95 sekä edustusjoukkueessa vuosina 1995-99 Selin suoritti samalla Jääkiekkoliiton valmentajatutkintoja. Vuonna 1997 Selin sekä Pajuoja olivat samalla ammatti-valmentajakurssilla. Näin miesten yhteistyön ensimmäisen siemen oli kylvetty.
Selin teki aikamoisia ihmeitä SaPKon divariporukalle pitäessään joukkueen divaritasolla onnettomilla resursseilla. Vuoden 1999 keväällä julkistettiin Selinin pesti kakkosvalmentajaksi Ilveksen liigajoukkueeseen, Heikki Mälkiän ottaessa vastuuvalmentajan pallin. Selin keskittyi puolustajien kasvattamiseen ja pelitaitojen hiomiseen. Hän on tehnyt suorastaan käsittömätöntä jälkeä Ilveksen pakistolle. Selinin harjoituksia ovat kaksi kautta vetäneet Arto Tukio ja melkein yhtä kauan Tomi Pettinen. Myös Matt Smith on vuoden harjoitellut liikkumista ”Atun” ohjeilla. Uskonpa, että kun kausi alkaa, moni pudottaa leukansa nähtyään Ilveksen kolmospakkiparin Pettinen-Smith liikkeen verrattuna siihen mitä liike oli kesällä 2000.
JUHA PAJUOJA
Juha Pajuoja on Ilveksen oma kasvatti, pelasi F-junnuista liigaan asti. Pajuoja pelasi kaudet 1987-92 Ilveksen liigajoukkueessa, saavuttaen SM-pronssia ja –hopeaa sinä aikana. Viiden liigakauden jälkeen tie vei Kokkolan Hermekseen kahdeksi kaudeksi. Ensimmäinen kausi meni kakkosdivisioonassa, mutta seuraavaksi kaudeksi joukkue nousi ykkösdivisioonaan. Vuonna 1994 Pajuoja aloitti valmennusuransa, tutussa ja turvallisessa Ilveksessä. Joukkue oli C-juniorit. Kaksi kautta riitti ja edessä oli muutto naapuriseuraan Tapparaan, A-nuorten joukkueeseen. Myös siellä Pajuoja oli kaksi kautta, kunnes syksyllä 1998 Kokkola oli miehen ensimmäinen aikuisten joukkue valmentajauralla. Kokkolassa Pajuoja tuli tunnetuksi hyvänä nuorten pelaajien opettajana. ”Juupella” on myös paljon näkemyksiä henkiseen valmentamiseen sekä hän pystyy tuomaan uutta informaatiota myös Ilveksen joukkueeseen. Pajuojalla on myös tietoa pallopeleistä, joiden pelaaminen palvelee vaihtoehtoista harjoittelua jääkiekkoa varten. Kuuleman mukaan kuivaharjoitteluun löytyy papereita pursuavia mappeja täynnä harjoitteita. Eräs esimerkki on alkukesästä. Ilveksen joukkueen pelaajat harjoittelivat ”koppipalloa”. Kaksi vastaan kaksi jalkapallon pelaamista löysällä lentopallolla squash-kopissa pieniin maaleihin ja kontaktia ei pelistä tosiaan puuttunut.
TULEVAISUUS
Mitä sitten on jatkossa odotettavissa? Selin aloittaa ensimmäisen vuoden päävalmentajana liigassa, mutta ei ihan täytenä keltanokkana. Valmennustietoutta on takana divarista vuosien ajalta ja liigastakin kahden vuoden ajalta. Selin sekä Mälkiä tekivät saumatonta yhteistyötä ja varmasti Selinillä on päässään systeemit, joilla Mälkiä johti joukkuetta Ilveksessä ollessaan. Näin ollen Selinin on kohtuullisen helppo lähteä jatkamaan vanhojen systeemien mukaan, varsinkin kun joukkue ei ole juuri lainkaan muuttunut. Kakkosena voi Pajuoja ammentaa liigavalmentajan tietoutta itselleen, sitä samaa, mitä Selinkin oppi ollessaan Mälkiän alaisuudessa. Joukkueen koostumus on koottu hyvin, pelitapa sopii Ilvekselle ja pelipaikkaa on tarjolla myös nuorille lupauksille. Pajuoja pystyy kakkosena tekemään sitä samaa työtä, mitä hän Hermeksessä ollessaan jo teki: Kasvatti nuoria, hioi heidän taitojaan huippuunsa ja sai näin varmempaa pohjaa joukkueelle tulevaisuutta ajatellen.
Miehet ovat tosiaan suurelle yleisölle tuntemattomia, mutta eivät varmasti muille Suomessa toimiville valmentajille. He ovat maineensa ansainneet omilla näytöillään. Molempia valmentajia pidetään kiekkopiireissä asiansa osaavina, omistautuneina joukkueelleen ja nykyaikaisina valmentajina.
Mikäli Ilves pärjää hyvin syksyllä yhtä hyvin kuin vuosi sitten, niin joulun tienoossa varmasti koko jääkiekkoa seuraava Suomi tietää herrojen nimet sekä taustat.
Kysymysmerkkejä on ainoastaan muutama, mitkä voivat haitata joukkueen menestymistä.
Valmentajat varmasti syventyvät joukkueen valmentamiseen koko sydämellä, ja sitoutumista tarvitaan kaikilta pelaajilta. Kausi on pitkä, joten varmasti jossain vaiheessa tulee ns. kyllästyminen. Tätä varten tarvii valmentajilla olla jotain takataskussaan, jotta suvantovaiheiden yli päästäisiin mahdollisimman nopeasti.
Löytyykö valmentajilta tarvittavaa otetta kokeneisiin pelaajiin? Mälkiältä löytyi otetta ja todennäköisesti myös Seliniltä. Pelaajia jututtaessaan on A-P Selin varmasti painottanut työn tekemistä sekä joukkueeseen sitoutumista. Moni varmasti epäilee esimerkiksi Mika Niemisen motivaatiota vaihtaessaan joukkuetta, mutta henkilökohtaisesti uskon, että ”Veikko” ei voi kasvattajajoukkueessaan löysäillä. Tietenkin vasta maaliskuun pelit ovat niitä mielenkiintoisimpia, mutta pitkä runkosarja tarvitsee ensin selvittää läpi kunnialla.
Palveleeko Pajuojan palkkaus kesken Hermeksen valmennuspestin Ilveksen tulevaisuutta? Onko Juha Pajuoja seuraava Ilveksen vastuuvalmentaja, jos A-P Selin päättää jossain vaiheessa lähteä pois Ilveksen valmennuskuvioista? Onko tässäkin toimitusjohtaja Risto Jalo nähnyt pitemmälle tulevaisuuteen? Vastausta emme tiedä nyt, täytyy odottaa tulevaisuuteen
