Hämeenlinnassa soi tuttu laulu vuosien varrelta. Joukkue on uudistunut rajusti ja kokenut isoja menetyksiä. Joukkue on nuori, mutta kokeneemman kaartin kärkeen HPK pystyy laittamaan lähes parasta, mitä Hämeenlinnasta on tarjolla.

Viime kauden hyökkäysrungosta on lähtenyt isoja persoonia, ja se on HPK:lle helpotus. Kopissa oli johtajia, mutta heidän intressinsä eivät kohdanneet seuran tavoitteiden kanssa. Puheiden mukaan osalle pelaajista oli tehty selväksi, että ovi käy kauden päätteeksi ja se näkyi tekemisessä selvästi.

Jo keväällä HPK tiedotti odotetusta paluumuuttajasta. Hämeenlinnan oma poika Antti Miettinen palasi vuosia kestäneeltä kierrokseltaan kotiin. Hyökkääjä onnistui myymään ajatuksen HPK:hon palaamisesta myös Riku Hahlille. Yhtäkkiä Rinkelinmäen pukukopissa olikin johtajuutta moninkertaisesti enemmän kuin edellisellä kaudella. Tämä onkin suurin voimavara, josta HPK voi ammentaa tulevalla kaudella.

Konkarit saavat kipparoitavakseen nuoren joukkueen, jonka kotimaisia voimia on vahvistettu muutamalla mielenkiintoisella ulkomaalaispelaajalla.

Hyökkäys on keskeltä työteliäs - tehot tuontitavaran varassa

HPK on keskeltä on vahvasti duunaripainotteinen. Hahlin, Otto Paajasen ja Juhani Jasun edessä ykkössentterin viitta on sovitettu Oulusta Hämeenlinnaan saapuneelle Sakari Manniselle. Pienikokoinen, mutta sähäkkä sentteri onkin harjoitusotteluissa ollut hyvä, mutta tehot ovat jääneet vielä pahasti piippuun.

Pohjois-Amerikasta haaviin tarttuivat Peter LeBlanc ja Patrick Holland, joista kumpikin on esiintynyt tehojen valossa hyvin harjoitusotteluissa. Jässikkämäinen LeBlanc ajaa junan lailla ja laput silmillä suorinta tietä maalille. Holland sen sijaan lukee peliä hyvin, mutta ajautuu ajoittain kaartelemaan pelin ulkopuolelle.

Ulkomaalaiskolmikon täydentää viime kaudella Ilveksessä vakuuttanut Vojtech Polak. Tšekki onkin HPK:n selkeä kärkilaituri, jonka harteilla lepäävät kovat odotukset.

Matalamman profiilin paluumuuttaja Joona Karevaara kärkkyy paikkaa kärkiketjuissa. Taitavan, mutta flegmaattisen hyökkääjän pitää saada otteisiinsa liigatason ryhtiä, mikäli hän haluaa napata paikan auringosta.

Alemmissa ketjuissa työjuhta Paajasen tutkaparina on luotettava Juha Koivisto, jonka nopeus ja työmoraali tekee hänestä yhden Liigan parhaista duunareista.

Heikki Liedes on väläytellyt pirteillä otteillaan. Kärkiketjujen laitureiden tuleekin olla valppaana, sillä mikäli he nostavat jalan kaasulta, pyyhkäisee Liedeksen muskeliauto vasemmalta ohi ja katoaa horisonttiin.

Tulevaisuuden osalta suurimmat odotukset ovat nuoren Eetu Tuulolan harteilla. Järkälemäinen hyökkääjä on ihastuttanut röyhkeydellään harjoitusotteluissa. Luontaisen maalintekijän pelaamissa katsellessa unohtuu helposti se tosiasia, että hän on vasta 17-vuotias. Saa päävalmentaja Pasi Arvoselta varmasti mahdollisuuden näyttää myös runkosarjassa ja voi hyvinkin murtautua Liigaan jo tulevalla kaudella.

Puolustuksen tukipilari Ruotsista, uhkaroheutta kotinurkista

Puolustuksen ehdoton tukipilari harjoituspelien perusteella on Joonas Lehtivuori. Ruotsista saapunut ajoittain lähes markotuulolamaisella rauhallisuudella operoiva Lehtivuori on hyvä vastapaino materiaalin rohkeasti hyökkääville nuoremmille kavereille.

Toinen tukipilariksi ilmoittautunut yksilö on Santeri Saari, jolla on ainekset nousta tällä kaudella Liigan nuorten puolustajien kärkikastiin. Saaren avut ovat ensisijaisesti hyvässä puolustuspelissä, mutta häneltä on lupa odottaa myös tehoja. Luvassa voi olla läpimurtokausi, joka antaisi hyvin potkua NHL-varauksen urakehitykseen.

Puolustuksen hyökkääviä tähtiä ovat loukkaantumisesta toipunut Joni Tuulola ja Petteri Nikkilä. Molempien peli on ajoittain uhkarohkeaa. Tuulolalla onnistuneimmat tilanteet johtavat virtuoosimaisiin suorituksiin hyökkäyspäässä.

Nikkilä taas jakelee hyvien hyökkäystä tukevien ratkaisujen lisäksi kovia ja näyttäviä taklauksia. Tämän vastapainoksi Nikkilä ajaa innokkuudessaan välillä pahasti ulos tilanteista. Harjoitusotteluita on leimannut ajoittainen huolimattomuus.

Kokemusta nuoreen puolustukseen tarjoaa Raumalta Hämeenlinnaan siirtynyt Henrik Forsberg. Todellinen johtajatyyppi ei loista millään osa-alueella, mutta pelaa luotettavaa peruspeliä.

HPK:n puolustuksen täydentää harjoitusotteluissa ajoittain haparoinut Henri Auvinen. Hänen takanaan paikkaa pelaavassa kuusikossa kärkkyvät HPK:n juniorimyllyn läpikäyneet Matias Haaranen, Teemu Kaislehto ja Markus Haapanen.

Aika jälkeen Saroksen

Juuse Saroksen tasoisen pelaajan lähtö tuntuisi jokaisessa liigajoukkueessa. Tulevalla kaudella maalivahtipeluutus on ennakkoon arvioituna aiempia kausia tasaisempaa.

HPK:n maalivahtiosasto tarjoaa kilpailuun kysymysmerkkejä, mutta kaksikosta Jere Myllyniemi-Kristian Järvinen molemmilla on täydet mahdollisuudet nostaa Kerhon osakkeita vähintäänkin negatiivisten ennakkoarvioiden yläpuolelle.

Myllyniemi on toipunut vaativasta lonkkaleikkauksesta, mutta hänellä on kaikki edellytykset ja osaaminen olla hyvän Liiga-tason maalivahti. Pelicansissa ja SaiPassa Myllyniemi oli todellinen työjuhta, joka uurasti enimmillään yli 50 ottelun kausitahtia. Nyt vastaavaa ottelumäärää ei ole tarkoitus peluuttaa.

Kristian Järvinen näytti viime kaudella hajapelejä pelatessaan epävarmalta, mutta maalivahtivalmentaja Kari Lehtosen tavoitteena on ollut nopean maalivahdin kokonaispelaamisen rauhoittaminen ja tasoittaminen. Menetetty lupaus nuori vahti ei missään nimessä ole.