Sotši 2014: USA:n ykkösmiehistö tavoittelee taas finaalipaikkaa

Edellisten kisojen finaalissa Kanadalle hävinnyt USA on tälläkin kertaa vaarallinen kiekkojoukkue, jonka kysymysmerkit liittyvät enemmän valmennukseen kuin pelaajamateriaalin riittävyyteen. Kansainvälisen kiekon keltanokka Dan Bylsma päävalmentajana herättää kysymysmerkkejä siinä, kuinka hyvin USA kuoriutuu olympiajäille.

Materiaali USA:lla ei ole yhtä leveä kuin isoveljellään, mutta terävimmästä kärjestä löytyy valovoimaisia ja taitavia pelaajia molempiin päihin kenttää. Kuvaavaa etenkin hyökkääjille on se, että kaikki ovat parhaassa iässä tai juuri lähestymässä sitä. Jäähdyttelijöitä kentällä ei nähdä.

Jatkoajan toimittajien poiminta ykkösketjun keskelle on pieni yllätys. Kuopiossa työsulun aikana heikosti esiintynyt Derek Stepan pelasi NHL-jäille pelattuaan kuitenkin mainiosti ja istuu pelaajatyyppinä hyvin selkeiden ykkösketjulaisten Patrick Kanen ja Zach Parisen väliin sujuvasti. Parise ja Kane kantavat joukkueessa suurta roolia ennakkoluulottomina ratkaisijoina.

Kakkoskentän keskellä peliä johtaa MM-kisoissa loistavasti pelannut Paul Stastny. Laidoille tulevat itsenäisellä pelityylillä maaleja iskevät liukasjalkaiset Ryan ja Kessel, jotka aiheuttavat jo etukäteen paljon mietittävää 

Myös kolmoskentästä löytyy ratkaisuvoimaa. Sentteri Joe Pavelski on loistava aloittaja, joka ratkaisuvoimansa lisäksi ottaa varmasti ison osan oman pään aloituksista. Viime olympialaisissa Pavelski oli kisojen toiseksi paras aloittaja ja voitti myös loppuottelun varsinaisella peliajalla tasoittaneen aloitusvoiton.

Nelosketjuun ovat tyrkyllä joukkueen fyysisimmät hyökkääjät. Taklausvoiman lisäksi hyvin pisteitä tekevät pelaajat hoitavat oman päänsä mallikkaasti, sekä pääsevät todennäköisesti myös vastustajan puolustajien ihon alle.

Kolmantenatoista hyökkääjänä Sotšiin valitaan laituriosaston jokerikortti Blake Wheeler, jolla on myös kokemusta arvokisoista vieraalla maalla. Bruinsissa muutaman kauden verkkaisesti uraansa käynnistellyt Wheeler on Winnipeg Jetsissä nostanut tasoaan ja tuo kookkaana pelaajana vaihtoehdon fyysisempiin vääntöihin.

Suter ja McDonagh johtavat puolustusta

USA:n puolustukseen on tarjolla monentyyppisiä pelaajia. Liikkuvuudesta panos ei jää kiinni, sillä kärkimiehistöstä löytyy myös kärkitason luisteluvoimaa. Veteraanina mukaan on tyrkyllä Paul Martin, joka vienee yhden nuoremman pelaajan paikan Bylsman "luottoratsuna".

Puolustusta johtaa hyökkäysvoiman suhteen Ryan Suter. Aavistuksen riskialtis Suter aloitti Minnesota Wild -paidassa kangerrellen, mutta on äärimmäisen vaarallinen pelatessaan sopivasti tasapainottavan puolustajan kanssa. Tähän rooliin tyrkyllä on New York Rangersin johtohahmoksi noussut Ryan McDonagh, joka on asiallisen kiekollisen taitonsa lisäksi erityisen hyvä pelatessaan vastustajan parhaita pelaajia vastaan.

Kakkosparin Erik Johnson ja Keith Yandle eivät ole täydellisiä puolustajia, mutta Johnson on parhaimmillaan mainio myös isolla kentällä pelatessaan. Yandlen avut ovat hyökkäyspäässä sekä ylivoimalla. Oman pään pelissä Yandlella ei ole juuri annettavaa, mutta pistemäärät puolustusvoittoisessa Phoenix Coyotesissakin ovat olleet upeita. Odotettavissa on ylivoima-aikaa ja henkeä haukkovia suorituksia - hyvässä ja pahassa.

Kolmosparin John Carlson ja Justin Faulk eivät ole keränneet urallaan elämää suurempia otsikoita, mutta kaksikko ei jää etenkään ratkaisuvoimassa kenestäkään jälkeen. Oman pään peli ei ole etenkään Carlsonilla virheetöntä, mutta osittain tähän Washington Capitalsissa vaikuttaa miehen ennakkoluuloton peli myös vastustajan parhaita vastaan.

Seitsemäntenä puolustajana kisajoukkueeseen voi itsensä ujuttaa Bylsman luottohevonen Pittsburgh Penguinsista. Paul Martin ei ole liigan näyttävin tai taitavin pelaaja, mutta kelpaa monipuolisena pelaajana tilanteeseen kuin tilanteeseen pelaamaan ainakin "0-0-peliä".

Maalivahtikaksikko kirkkainta laatua

Maalivahtiosastolla Yhdysvalloilla ei ole huolia. Oli eniten pelaava ykkösvahti sitten Ryan Miller tai Jonathan Quick, pystyy USA haastamaan tällä osastolla minkä joukkueen tahansa.

Stanley Cup -voittaja Quick muodostaa Millerin kanssa todennäköisimmän pelaavan kaksikon. Miller on ollut jopa kauppahuhujen kohteena, mutta huolimatta Sabresin vaikeuksista ei Millerin tasosta kannata murehtia. Teknisesti pelaaja on yhtä NHL:n ja maailman eliittiä, eikä Bylsman tarvitse olla peloissaan miehen tasosta tosipaikan tullen.

Kaksikon haastajana on kesällä New Jersey Devilsiin kaupattu Cory Schneider, jota pidetään edelleen yhtenä liigan lupaavimmista nuorista maalivahdeista. Selkeä, pitkäaikainen ykkösvahti Scheider ei urallaan ole vielä ollut, vaikka kyseistä viittaa Canucksissa Roberto Luongon päältä itselleen sovittelikin.

Onko Kesler pelikunnossa?

Yhdysvaltain musta hevonen on loukkaantumisista kärsinyt Ryan Kesler. Selkeää kisatasoa terveenä ollessaan oleva Kesler ottaa paikan kisakoneesta jos on kunnossa. Kahden suunnan parhaisiin pelaajiin lukeutuva jenkkisentteri on seurajoukkueessaan pelannut myös laitahyökkääjänä. Kisajoukkueeseen mahtuessaan Kesler on täydellinen valinta USAn alempiin ketjuihin.

Jack Johnson ei vakuuta

Valintamme yllätysputoajaksi on näyttävä Jack Johnson. Vuodesta toiseen kärkipakin roolissa pelannut Johnson ei ole koko urallaan onnistunut parantamaan ketjukavereidensa peliä, sillä etenkin laukaisuhallintatilastojen valossa kaikki Johnsonin ketjukaveri onnistuvat paremmin pelatessaan muiden pelaajien kanssa. Johnsonin akilleen kantapää ei ole näyttävien suoritusten puute, vaan se, että mies ottaa aina kentällä ollessaan enemmän kuin antaa. NHL:n yliarvostetuimpiin pelaajiin kuuluva Johnson pelaa ennen kaikkea liian suuressa roolissa seurajoukkueessaan Columbus Blue Jacketsissa.

Jatkoajan toimittajat esittelevät näkemyksensä kisajoukkueista suurimpien maiden osalta viikkojen 31 ja 32 aikana. Oletko toimittajien kanssa samaa mieltä vai eri mieltä? Anna palautetta kommenttiosiossa tai suoraan toimittajille sähköpostilla!