Kausi 2012-2013 alkaa, tammikuussa. Steve Downie ja muu Colorado Avalanchen joukkue valmistautuu vihdoin alkavaan kauteen. Avausottelussa vastaan asettuu vahvistunut Minnesota Wild. Kolmosketjussa aloittaa Downien ohella kokenut Milan Hejduk sekä Coloradossa debytoiva John Mitchell.
Ottelu saa ketjun osalta lentävän lähdön, ensimmäisessä vaihdossa Mitchell ampuu kiekon maaliin. Downie saa heti kauden avauspisteensä. Toisessa erässä Downie saa kahden minuutin rangaistuksen poikittaisesta mailasta ja vain muutama minuutti tästä, hän ottaa kaksi jäähyä lisää. Ottelu päättyy Wildin voittoon, Downie kerää lähes 13 minuuttia peliaikaa.
Seuraavaksi vastassa onkin hallitseva mestari Los Angeles Kings kotiareenalla. Avauserä ei suju kuin Minnesotassa, vaan päinvastoin. Downie loukkaa jalkansa ja lopettaa pelin kesken alle viiden minuutin peliajalla. Ottelu päättyy Avalanchen voittoon ja ottelun jälkeen Downie kuulee kohtalonsa: kausi on ohi polvivamman vuoksi. Juurihan se alkoi ja nyt se on jo ohi. Näin siis tammikuussa, nyt on lokakuu ja uusi NHL-kausi on alkamassa.
Kolmessa seurassa
Vuonna 1987 syntynyt, nyt 26-vuotias, Downie varattiin NHL:ään kesällä 2005. Philadelphia Flyers varasi hänet ensimmäisen kierroksen lopulla. Kahden vuoden päästä Downie pääsi kokeilemaan siipiään Flyersin lennossa.
Avauskausi oli lupaava, alle 40 ottelua pelannut nuorukainen iski yli kymmenen tehopistettä ja keräsi lähes 100 jäähyminuuttia. Toisella kaudella mies siirtyi nopeasti Tampa Bay Lightningin riveihin, missä hän vietti vielä kaksi täyttä kautta. Alkuvuodesta 2012 tuli lähtö Denveriin.
Downie istutettiin nuoren keskushyökkääjän Ryan O'Reillyn, sekä tulokashyökkääjä Gabriel Landeskogin rinnalle, ketjun oikeaan laitaan. Downie löysi heti sävelet uusien ketjukaveriensa kanssa. Tehottoman avausottelun jälkeen toisessa ottelussaan Downie iski tehot 1+1 ja heti perään seuraavassa 1+2. Näin paikka Coloradossa ja sen kannattajien sydämissä oli taattu.
Avalanche ei matkannut pudotuspeleihin, eikä Downie enää noiden maalien jälkeen onnistunut uudelleen niiden teossa. Lopulta Downie pelasi kuitenkin 20 ottelua Avalanchessa ja keräsi kovat 13 pistettä. Downie opetti samalla kahdelle nuorelle ketjukaverille oman pelityylinsä saloja, joita nämä kaksi ovat sittemmin myös harjoittaneet.
Tappeluja ja taklauksia
Minkälainen on se Steve Downien pelityyli? Hän on tyypillinen pelaaja, josta voidaan käyttää, ehkä jopa kuluttakin termiä "vastustajien vihaama, omien rakastama". Downie ei ole koolla pilattu, mutta häntä itseään se ei selvästikään haittaa. Hän harjoittaa pelityyliään siitä huolimatta. Hän ei ole siis karhu, eikä edes pelityylilleen uskollisesti sika. Jos jotain eläinkunnan termiä käytetään, se on rotta. Downie rakastaa taklauspeliä ja yleisesti esittää kovia otteita.
Downie hyödyntää aina tilaisuuden, kun vastustaja on kiekollisena laidassa. Silloin on taklattava. Kanadan Ontariossa, Newmarketin kaupungissa syntynyt oikealta laukova laituri taklaa aina kun on siihen tilaisuus. Välillä vaikkei edes olisi kunnon tilaisuuttakaan.
Lyhyestä, mutta voimakkaasta kropasta lähtevät taklaukset pistävät vastustajan peliä sekaisin. Tilanteen jälkeenkin Downie kopauttaa mailalla tai vain käyttää harvahampaista suutaan. Jos vastustajan peli meni totaalisesti näistä sekaisin ja tästä suutuksissa haastaa Avalanche-hyökkääjän, ei Downie jätä tilaisuutta väliin.
Miehen vastustajina tappeluissa onkin ollut alan nimekkäitä kavereita. Suomalainen Jarkko Ruutu, Downien kaltainen rotta Daniel Carcillo, Ottawan jyrä Chris Neal, Nashvillen tähtipuolustaja Shea Weber ja nykyinen joukkuekaveri Cody McLeod. Kaikki kovia kavereita tappelualalta. Onhan Downie onnistunut myös lämmittämään tappelukuntoon myös venäläisen supertähden, Washington Capitalsin Aleksandr Ovetškinin. Silloin Washingtonin nyrkkisankari Matt Bradley ehti väliin.
Nuorten maailmanmestari
Kuuluu tämän kaverin, joka on voittanut kaksi nuorten maailmanmestaruutta, pelityyliin muutkin kuin tappelut ja taklaukset. Aina omalle joukkueelleen uskollisesti pelaavan kanukin tyyliin kuuluu auttaa joukkuettaan kaikessa mahdollisessa. Downie puolustaa omaa maaliaan kuin puolustaja ikään, blokkaa laukaukset paikan tullen ja tyhjentää maalinedustaa vahvalla varrellaan.
Toisessa päässä kaukaloa hän rakastaa ajaa maalille ja olla rusikoitavana. Maskimiehen hommat siis sujuvat, mutta myös kiekollinen peli. Ei hän mikään taikuri ole, mutta napakka laukaus ja ajoittaiset kärkimiinat pitävät vastustajat hereillä.
Nopea laituri antaa painetta vastustajan puolustukselle, ja jos ei ole aikaa tai paikkaa taklata puolustajaa nurin, hän yrittää ahkerasti riistää kiekon tältä. Vääntöjä Downie ei jätä väliin ja usein hän ne voittaakin. Nyt uralla 274 ottelua NHL:ssä pelannut kanadalainen on tehnyt 55 maalia ja 138 tehopistettä edustamansa kolmen joukkueen paidassa. Sen lisäksi hän on kerryttänyt jäähytilastojaan jo 660 jäähyminuutin verran.
Uusi alku Avalanchessa
Colorado Avalanche on nuori ja yhä pohjamutiin ennustettu joukkue. Sen hyökkäys on kuitenkin laaja ja vahva. Taitoa ovat edustamassa Matt Duchene, P.A. Parenteau, Alex Tanguay sekä kesän ykkösvaraus Nathan MacKinnon. Yleistä taistelutahtoa jakavat muille Downien edelliskausien ketjukaverit O'Reilly, kapteeni Landeskog, Mitchell sekä myös Jamie McGinn. Tappelu- ja taklausrintamaa johtavat Downien vanha tappelukaveri McLeod sekä Patrick Bordeleau, mukana hyökkäyksessä ovat myös nuoret Mark Olver ja Brad Malone.
Avalanchessa on paljon kaikkea ja sitä kaikkea edustaa myös Downie. Vaikka ehdokkaita kolmeen ensimmäiseen kenttään riittää, Downiella on siellä varma paikka. Jokainen joukkue kaipaa yhtä aina itsensä likoon laittavaa raatajaa, joka ei väistä ketään tai mitään, missään ottelussa.
Joukkueen uusi päävalmentaja Patrick Roy on ennakkoon kertonut Downielle suunnittelevansa paikkaa supertulokas MacKinnonin ja työmyyrä McGinnin ketjusta. Paikka on kuin Downielle tehty, mutta mikäpä ei olisi. MacKinnon on fyysiesti yhä raakile NHL-tasolle ja kaipaa rinnalleen kovien otteiden miestä ja ikään kuin sen alan mentoria. Lisäksi McGinn edustaa Downien kaltaista pelityyliä.
Downie on pelannut Flyersissa raastavassa nelosketjussa, Lightningissa tehokkaassa ykkösketjussa Steven Stamkosin ja Martin St.Lousin kaltaisen supertähtien kanssa sekä Avalanchessa työmyyrien ketjussa. Kaikki roolit sopivat Downielle, hän ottaa kaiken valmentajan jakavan peliajan nöyrästi vastaan.
Downie on kokenut elämässään kovia, hänen isänsä kuoli auto-onnettomuudessa, hakiessaan poikaansa jääkiekkoharjoituksista. Downien oli yhdeksänvuotias. Siitä Downie on päässyt yli, kuten myös viime kauden pilanneesta polvivammasta. Hän on taas valmis ja häntä on odotettu kaukaloon pitkään. Downien työskentelyä kentällä kannattaa seurata, sillä hän on varmasti muuttunut loukkaantumisen jälkeen. Tai ainakin hänen pelinumeronsa on muuttunut numerosta 27 numeroon 17.
Ensi kesänä mies on vapaa agentti ja pelasi hän tulevalla kaudella missä tahansa, häntä varmasti rakastetaan siellä.