NHL:n runkosarjaa on tämän artikkelin julkaisupäivänä jäljellä kuusi pelipäivää. Näiden kuuden päivän aikana ratkaistaan viimeiset pudotuspelipaikat ja useiden pelaajien osalta se tarkoittaa päätöstä siitä, varataanko Havaijin loma nyt vai myöhemmin. Kauden viimeinen runkosarjaviikko huipentuu kauden viimeiseen runkosarjaviikonloppuun, josta ei panosta puutu. Silmät ja korvat kannattaa siis erityisesti viikonloppuna pitää suunnattuina tiukasti kohti NHL:ää. Kaikkien.
Viikonlopun kuumimmat kamppailut lyövät nippuun tutuun tapaan Antti Mäkinen ja Esko Seppänen Viasatilta sekä Miika Arponen ja Virpi Puumalainen Jatkoajan puolelta.
Ota kantaa ja vastaa sähköpostitse, Facebookissa, Jatkoajan tai Viasatin Twitteriin tai Viasatin osiossa Jatkoajassa.
| Penguins |  |
12.04.2014 22.05 |
 |
Flyers |
Mäkinen: Viime vuosien hienoin rivalry NHL:ssä. 87 vastaan 28 on aina timanttista seurattavaa. Mikäli et saa uloskoodattua näitä numeroita, niin oppikirja esiin. Ehdit vielä mukaan. Lataus tuntuu selostamossa saakka. Vihan aistii tv-ruudun läpi. Tällaisia tarinoita varten NHL-fanit ympäri maailman kokoontuvat myötäelämään näitä matseja.
Lisää vettä kiukaalle: Mikäli Pens ja Flyers klaaraavat omat playoff-avaussarjansa, ovat ne vastakkain konferenssin välierässä. Vaikka NHL:ssä "keskitytään aina seuraavaan vaihtoon", on tämä unelmakohtaaminen jo pelaajien mielessä. Ei pelkona, ei paniikkina, vaan motivaattorina. Tämä ottelu näyttää suunnan koko idän keväälle.
Seppänen: Flyers on tällä hetkellä kuin vihainen pikkukoira, joka on päässyt ensimmäisen kerran isojen koirien puistoon. Se käy hieman räksyttämässä, näykkimässä ja huutelemassa alfauroksille. Aggressiivista Flyers-hauvaa katsellaan hieman alta kulmien – kunnes karhukoira nimeltä Bruins päättää käskeä "ISTU!"
Juuri tästä idässä on kysymys. Bruins hallitsee koko palettia kokonaisvaltaisella dominanssillaan, ja muut seuraavat perissä erilaisin teemoin. Sen sijaan Pittsburgh ja Philadelphia ovat täydellinen vastakkainasettelu. Tässä on paljon muutakin kuin Pennsylvanian herruus linjalla.
Phila on keskittynyt viime ajat uhmailuun ja kovien jätkien lätkään. Se on ottanut samalla tuloksellisesti turpaansa oikein huolella. Flyers ei ole pelannut heikosti. Se on vain päästänyt matsit käsistään – eikä vähiten siksi, että se on pitänyt kiinni 70-80-luvun nilkanmurskaajabrändistään. Se on täyttä roskaa kaikkinensa.
Mikäli oranssit muistavat rauhoittua hieman tähän otteluun, on Pens lyöty. Se on nähty niin monta kertaa aiemminkin teräskaupungin iglussa. Sidney Crosbyn pingviiniparvi on Philalle täydellinen vastus. Ja nyt tähän oppivihkoon luetaan uusi säkeistö. Paras mahdollinen NHL-matsi parhaaseen katseluaikaan. Are you not entertained?
Arponen: Crosby, Chris Kunitz, Olli Määttä ja Brooks Orpik olivat kaikki sivussa sunnuntain ottelusta "pienten vammojen" vuoksi. Vahva veikkaukseni kaikkien näiden vammojen laaduksi on, että ottelu ei ollut niin tärkeä Penguinsille, etteikö Dan Bylsmalla olisi ollut varaa lepuuttaa joukkueensa tärkeimpiä runkopelaajia sopivasti kauden tärkeimpien pelien alla. Uskallan väittää, että koko äsken mainittu nelikko on Flyersia vastaan kehissä.
Jevgeni Malkin ei tässä ottelussa välttämättä vielä pelaa, mutta numero 71 palannee kehiin pudotuspeleihin. Penguins on vaarallinen joukkue ilman Malkiniakin, mutta kun venäläinen taituri päästetään irti, voi hän voittaa ottelun vaikka yksin. Tämä ei toki tule kenellekään yllätyksenä?
Puumalainen: Penguinsin ottelut ovat olleet olympiatauon jälkeen tuskastuttavaa katseltavaa. Kotimainen hypetyksen kohde Olli Määttä on kokenut kauden väsyttävyyden ja kiekon lahjoittaminen vastustajalle omalla puolustusalueella on tullut tutuksi suomalaisellekin. Penguinsilla on hallussaan Metropolitanin voitto, mutta viimeiseen kohtaamiseen kiteytyvät henkiset asetelmat. Melkein harmillista, jos Zac Rinaldo istuu tämän aikana pelikieltoa. Mutta sota ei yhtä miestä kaipaa. Korvikkeeksi riittää esimerkiksi, jos Sean Couturier hymyilee aina yhtä kauniisti, ja Crosby on kunnolla kiukkuinen. Se, jonka huumori kiukun keskellä kestää, vie pelin.
| Kings |  |
13.04.2014 05:30 |
 |
Ducks |
Mäkinen: Nyt on Ducksin aika syttyä. Selänteen viimeinen matsi runkosarjassa Kingsiä vastaan. Kenties viimeinen reissu legendaariselle areenalle koskaan. Vaikka Staples Center ei ole ikänsä puolesta suurten joukossa, on siellä kaapattu pokaalit talteen lajissa kuin lajissa. Ankat ovat kyenneet ennenkin tappamaan näissä peleissä tempon pois. En ennakoi Kingsille mitenkään helppoa iltaa. Pikemminkin päinvastoin.
Saku Koivu, Teemu Selänne ja Sami Vatanen ovat kukin mielenkiintoisessa tilanteessa. Yksikin onnistuminen saattaa kääntää kauden jälleen uuteen suuntaan. Nyt edetään erittäin kapeilla marginaaleilla. Selostan ottelun LIVEnä, ja odotan, että herätyskelloa ei tarvita. Sen hoitaa aggressiivinen taklauspeli. Ja tunne. Nämä joukkueet ovat saaneet aikaan rivalryn, joten se on syytä puhaltaa kuumaan liekkiin.
Seppänen: Perin todennäköinen playoff-pari. Paikallisviholliset. Vain 45 minuuttia hallien välillä. Los Angelesin kirkkaat valot ja pilvenpiirtäjät vastaan Disneylandin kiireettömyys ja leveät kaupunkitiet. Kaksi 2000-luvun Stanley Cup -voittajaa. Paljon otteluita lähimenneisyydestä, joissa on tarvittu jäätä muuallakin kuin kaukalossa.
Mutta se on varmaa, että Anaheim ei halua kuninkaita vastaansa. Se on viiden ottelun ylikävely luvassa. Kings on tällä hetkellä aivan eri tasolla kuin ankkapojat. Ducks on enemmän tai vähemmän sekaisin sekä peluutuksen että roolituksen vaiheilla.
Päävalmentaja Bruce Boudreau on vuollut ennenkin arvotonta kultaa runkosarjassa. Entä tosipeleissä? Entä silloin, kun on menty oikeasti pienistä väleistä ja kapeista marginaaleista? Miten Boudreau on koutsannut? Heikosti. Hän ei ole saanut etenkään tärkeimmistä pelaajistaan kaikkea irti. Hän on lähtenyt neljä kertaa divisioonavoittajana pudotuspeleihin ja tullut nolla kertaa arvometallin kanssa takaisin. Nyt sama kohtalo uhkaa Anaheimia. Jotenkin odotan, että pelaajat ottavat loppukaudeksi vallan. Enkä pitäisi sitä valistuneen arvioni mukaan lainkaan epätodennäköisenä skenaariona.
Kings-matsi näyttää, onko ankka-aura päävalmentajan vai pelaajien hallinnassa. Tästä eteenpäin Ducks voittaa koutsistaan huolimatta – jos se ylipäätään voittaa ketään. Alkukauden hurmos ja pitkän linjan vakaa suorittaminen ovat historiaa.
Arponen: If you want to win, take a Finn oli 1980-luvulla tuttu sanonta rallipiireissä, Edmontonissa se tunnettiin jääkiekkopiireissäkin. 2010-luvulla tuo sanonta pitää enää valitettavan vähän paikkansa. NHL-piireissä se kuuluu nykyään näin: If you want to win, draft a Swede - or preferably multiple Swedes. Ducksissakin tämä on opittu. Hampus Lindholm, Jakob Silfverberg ja viimeisimpänä Rickard Rakell ovat kaikki onnistuneet hyvin ankkapaidassa tällä kaudella. Eikä lista lopu tähän: farmissa on tulossa vielä Max Friberg, William Karlsson ja André Peterssonkin. Onko perinteisestä suomalaisseurasta tulossa jälleen yksi ruotsalaisseura?
Puumalainen: Ducksilla on ollut viime aikoina paha tapa tippua heti alussa vastustajan kyydistä ja pyrkiä sitten ottamaan etumatka kiinni viime hetkillä. Ei mitään uutta auringon alla siinä, että Kings on niitannut keskimäärin vain vähän reilut kaksi maalia ja majailee maalintekotaulukossa häntäpäässä, joten neljän maalin takaa-ajoasemaa Ducksin ei tarvitse pelätä. Toisaalta yhdenkin maalin saaminen Kings-verkkoon on todellisen työn takana. Otatus tapahtuu Los Angelesissa hikisessä hengessä eikä fysiikkaa säästellä. Kings jakelee taklauksia enemmän kuin yksikään muu joukkue.
| Blues |  |
13.04.2014 19:35 |
 |
Red Wings |
Mäkinen: Ken Hitchcock on harvinaisen tilanteen äärellä. Hän on antanut joukkueensa nukahtaa kovien otteluiden edessä. Hän on antanut vapauksia, ja pelaajat ovatkin alkaneet soveltaa. Joukkuepelaamisen maailmassa tämä ei ole johtanut mihinkään. Nyt on pakko palata kurin ja ryhdin aikaan, sillä muuten punasiipien pienikokoiset hyökkääjät pitävät pyjamabileet isäntien päädyssä.
Kyse on nyt puolustuspelinopeudesta. Bluesin on pakko petrata sitä huomattavasti. Valmius, peliasento, sijoittuminen, merkkaaminen. Mikäli viisikkotason puolustus uinahtaa hetkeksikin, ottaa Gustav Nyquist ja kumppanit tilanteesta edun puolelleen.
Seppänen: David Backes koheltaa pitkin kaukaloa, ykköspakit ylipelaavat ja eturivin hyökkääjät ovat parhaimmillaan vihellysten jälkeen. Blues oli voittamassa koko runkosarjan vielä hetki sitten, mutta sen jälkeen tulikin lunta uuniin oikein olan takaa Coloradolta ja Chicagolta. Lännen hauismittajaiset loppuivat siihen paikkaan. St. Louis on sittenkin vielä oppilaan roolissa, kun puhutaan kovassa paikassa pelaamisesta.
Detroit puolestaan hengittää piirun verran vapautuneemmin kuin viikko sitten. Taikuri nimeltään Pavel Datsjuk on palannut kaukaloihin. Gustav Nyquist ei saa olla ainoa tekijämies, kun siirrytään isojen poikien peleihin. On varmaa, että Detroitin hyrräosasto haastaa Bluesin pajavasarakoneiston nopeutensa voimin. Kaikki katseet ovat kuitenkin Bluesin kotipelaamisessa. Yhtäkään täysfarssia ei ole enää varaa ottaa vyölle.
Arponen: Ryan Miller on torjunut Bluesin maalilla toistaiseksi 91,5:n torjuntaprosentilla. Ihan hyviä lukema, kuten huippuvahdilta kuuluu odottaakin. Toinen Sabresista treiditakarajalla tullut pelaaja oli Steve Ott. Keskushyökkääjä on toistaiseksi kerännyt 19 pelaamassaan ottelussa nuottipaidassa saalistamaan pisteet 0+2 ja tehotilastoon mykistävän lukeman -11, Ken Hitchcockin Bluesissa! Ottin ollessa jäällä Blues on laukonut kiekkoja verkkoon laukausprosentilla 2,8. Eli siis käytännön nollalla prosentilla.
Blues antoi Milleristä ja Ottista Sabresille voimahyökkääjä Chris Stewartin, lupaavan prospektihyökkääjä William Carrierin sekä ykkös- ja kolmoskierroksen varaukset. Niin, ja slovakkimaalivahti Jaroslav Halakin. Hän muuten pelasi alkukauden Bluesin ykkösvahtina, ja iski tilastoihin torjuntaprosentin 91,7%. Näinköhän tämä kauppa sittenkään oli saintlouis'laisittain kannattava?
Puumalainen: Red Wings puristaa taas kerran pudotuspeleihin, vaikka näytti jo siltä, että joukkue on pahasti ulkona. kaksikymmentäkaksivuotinen pudotuspeliputki saa jatkoa. Blues on ailahdellut niin, että tarjoaa Boston Bruinsille runkosarjavoittoa, mutta Red Wings saa silti pelätä kiekonriistoja.
| Ducks | |
14.04.2014 03:05 |
 |
Avalanche |
Mäkinen: Selostan tämän ottelun LIVEnä. On vaikea kasata ajatuksia tässä vaiheessa viikkoa. Selänne on kohdallani niin suuri vaikuttaja, esikuva ja jääkiekkoilija. Lupaan käytä lähetyksessä kaikki muistot ja tärkeimmät hetket läpi. Pahoittelen jo etukäteen, mikäli tunne nappaa vallan. Toivon salaa, että Selänne napauttaa joukkuetta, joka oli lähellä tuhota hänen uransa. Jännite on edelleen merkittävä. Leikkausarpi on ummessa, tunnemaailman naarmu ei. Tästä tulee mahtava päätös uskomattomalle runkosarjakaudelle.
Seppänen: Tähän on tultu. Ympyrä sulkeutuu. Anaheimin kotiareenan käytävillä myydään JETS13-paitoja, Teemu Selänne pelaa isäntien paidassa ja vastassa on joukkue, jonka viitassa hänellä meni kaikki mahdollinen päin seiniä. Tämä on viimeinen mahdollisuus nähdä Selänne tositoimissa NHL:n runkosarjassa. Hän on yksi suomalaisurheilun suurimmista. Persoonana ja esikuvana Selänne on kaikkien aikojen suurin sinivalkoinen. Vain Jari Litmanen yltää samalle tasolle papereissani. Tämä kuvani puhukoot puolestaan.
Kummatkin ovat varmoja playoff-joukkueita. Tämä ilta kuuluu Teemu Selänteelle – urheilijalle, joka sai pienen härmäläiskansan tuntemaan kollektiivista ylpeyttä. Kun 90-luvun laman ja vesisateen ohessa näki Teksti-TV:ltä nimen "Selänne" ja tehot "3+1", niin yhtäkkiä työpäivä tuntui lyhyemmältä ja koulukirja kevyemmältä. Se on ihailun ja kunnioituksen korkein aste, ja sen Selänne ansaitsee vilpittömästi osakseen.
Arponen: Avalanche on liekeissä. Edellisen kymmenen ottelun mahdollisesta 20 sarjapisteestä Kalliovuorille on matkannut 14. Samalla ajanjaksolla peräti 12 Avsin kenttäpelaajaa, eli kaksi kolmasosakokoonpanollista, on pelannut vähintään puoli pistettä per peli -tahdilla. Ei siis mikään ihme, että joukkue on painanut maaleja lähes neljä per ottelu -tahdillakin. Tähän yhtälöön kun lisätään Semjon Varlamovin vähintäänkin huikea maalivahtipeli, voinemme todeta Avalanchen olevan parhaassa kevätkunnossaan sitten Joe Sakicin ja Peter Forsbergin kultaisten vuosien.
Puumalainen: Avalanchen kausi on jo nyt ollut menestys. Päätösmatsissa palataan takaisin alkuun. Siitähän koko kausi lähti, kun Avalanche murjoi kotonaan Ducksin 6-1 eikä Coloradon valmentaja Patrick Roy meinannut pysyä aitiossaan. Nyt ympyrä sulkeutuu. Voitot ovat tasan ja maaleja on kahdessa ottelussa mätetty 17 eli yli kahdeksan maalia per matsi. Maaleja siis odotetaan. Siksi vuorossa onkin tilastollinen 1-0-peli.
Viikon NHL-timantti:
Mäkinen: Teemu. Selänne.
Seppänen: Puhun yläpuolella JETS13-paidasta. Pukeudun koko viikonlopun ajaksi kyseiseen vaatekappaleeseen, jonka ostin Anaheimin kotiareenalta noin kuukausi sitten. Tulkaa haukkumaan Selänteen fanipojaksi, mikäli mielitte. Sitä minä olenkin. Ja täysin avoimesti vieläpä. Hän näytti pienelle Eskolle urheilun merkityksen joskus 80-luvun lopussa.
Arponen: Myönnetään, Teemun peli ei ole viime aikoina oikein kulkenut. Olympialaisten jälkeen 14 ottelua ovat tuottaneet vain kaksi maalia ja kolme syöttöpistettä. Kättä ylös, kuka uskoo, että tässä on kaikki, mitä Teemusta enää saa irti? Ei näy käsiä. Sitä minäkin. Kun tosipelit alkavat, on numero 8 jälleen tutulla paikallaan ylivoimalla latomassa maaleja. Se voi alkaa jo tänä viikonloppuna, joten katsetta kohti televisioruutua.
Puumalainen: Suomalaisveteraanien Kimmo Timosen, Sami Salon, Saku Koivun ja Teemu Selänteen kannujahti jatkuu pudotuspeleissä. Kukaan valmentajista ei saa kiekkoa päähänsä. Todellinen huipennus kaudelle olisi kuitenkin se, että Joe Thornton vihdoin iskisi ne neljä maalia yhdessä ottelussa. Sitähän kaikki tosiasiassa ovat odottaneet.
