Puolustuspäässä ongelmia on aiheuttanut kahden luottopakin Rhett Warrenerin ja Dimitri Kalininin loukkaantumiset. Molemmat loukkaantuivat lokakuun lopulla pelatussa ottelussa Montrealia vastaan. Kun myös Richard Smehlik oli loukkaantuneiden kirjoissa, kutsuttiin korvaajiksi farmista kaksikko Brian Campbell – Rory Fitzpatrick, jotka pääsivätkin heti New Jerseyä vastaan kehiin pelaten molemmat mukavat parikymmentä minuuttia. Varsinkin Warrenerin puuttuminen on vaikuttanut monella tapaa heikentävästi joukkueen peliin, etenkin alivoimapelaamiseen, mutta myös monivuotisen pakkiparinsa Jay McKeen otteisiin. Aina niin luotettava McKee on haparoinut yllättävästi ja myöntääkin Warrenerin puuttumisen vaikuttaneen hänenkin peliin miinusmerkkisesti.
Ottelu Montrealia vastaan 26.10. oli muutenkin hurja taistelu jossa jaettiin huomattava määrä jäähyminuutteja, eikä muiltakaan loukkaantumisilta vältytty. Jo edellisessä Montreal kohtaamisessa koettiin Habs-maalivahdin loukkaantuminen, sillä kertaa Jeff Hackett joutui jättämään kentän jo ensimmäisellä minuutilla. Viisi päivää myöhemmin ottelun ensimmäisen erän lopussa Vaclav Varada ajeli Jose Theodoren tajuttomaksi, josta kimpaantuneena ex-Sabre Doug Gilmour kosti Varadalle törkeällä polvitaklauksella. Molemmat saivat rikkeistään yhden ottelun pelikiellon. Asian tiimoilta tullaan varmasti kuulemaan vielä jotain, siksi kuumana Gilmourkin on mediassa käynyt, esimerkiksi haukkumalla Varadan juuri sen tyyppiseksi pelaajaksi joka tahallaan vahingoittaa vastustajia. Gilmour on muutenkin soittanut suutaan Buffalon suuntaan koko syksyn, milloin mistäkin asiasta, onhan selvää että tulevalle Hall Of Famerille oli nöyryyttävää joutua viime kaudella laituriksi vastoin tahtoaan. Buffalon suunnalla odotellaan kuitenkin jo kuumeisesti joulukuun 26. päivä pelattavaa kotiottelua Montrealia vastaan……..
Ensimmäinen pieni kriisikausikin on jo ehditty kokea Sapelilaumassa. Kolme tappiota putkeen, surkea hyökkäyspeli ja avainhyökkääjät täysin näkymättömissä, jolloin joukkueen oli pysähdyttävä miettimään mistä kiikastaa. Johtotähti tai ainakin parhaiten palkattu pelaaja Miroslav Satan oli pitkään aivan yössä, pelaten seitsemän ottelua ilman tehopistemerkintöjä. Joukkueen sisältä on kuulunut, että kaikki pelaajat eivät antaisi kaikkeaan kaukalossa, eivätkä laittaisi kroppaansa kehiin täysillä joka ilta. Ensimmäisenä tällaisesta pelaajasta tulee epäilemättä mieleen Satan, toisaalta alkukankeus on jokavuotinen ilmiö Satanin kohdalla, niinpä hän onkin pisteiden valossa samassa vauhdissa kuin viime kaudella. Marraskuun alun Tampa peli palautti hetkellisesti hymyn, niin Satanin (2+1) kuin koko joukkueen (4-1 voitto) kasvoille, mutta jo seuraavassa pelissä palattiin arkeen 0-3 tappiolla Ottawaa vastaan. Kun joukkueen maalintekijöiksi luokiteltujen pelaajien maalisaldo näyttää 15:sta pelatun ottelun jälkeen lukemia 1-5, ei hyvältä näytä. Curtis Brownin ja Chris Grattonin tulisi ennen kaikkea nostaa pelinsä aivan uudelle tasolle. Vaclav Varada taas voisi vähän rauhoittaa koheltamistaan, juuri vapauduttuaan yhden ottelun pelikiellosta, oli seurauksena Tampa ottelussa laitataklauksesta 5 minuuttinen ja pelirangaistus, mitäköhän seuraavaksi. Selityksenä tahmeaan hyökkäyspeliin on annettu vain kliseitä tyyliin ”ehkä puristamme mailaa liikaa”, mutta oikeasti joukkue joutuu tällä menolla taistelemaan tosissaan jopa pudotuspelipaikasta.
Kuten ennen kauden alkua ennusteltiinkin niin joukkueen ylivoimapeli on ollut luvattoman tehotonta, 9 maalia 77:stä mahdollisuudesta! Vain neljä pelaajaa on onnistunut maalinteossa ylivoimalla (Barnes, Kozlov, Satan ja Woolley). Tässä kohdin joukkueen kokemattomuus näkyy selkeimmin, kun viime kaudella vanha jyrä Dave Andreychuk oli jo tässä vaiheessa kautta iskenyt kolme yv-maalia, ei nuorista ole löytynyt vastaavaa tekijää.
Erinomaisen kuvan Buffalon alkukaudesta sai ottelussa Devilsiä vastaan, jossa vastustaja pääsi laukomaan kohti maalia huikeat 11 kertaa, mutta voitti silti ottelun 3-1. Sabres puolusti joukkueena erinomaisesti tasakentällisin, mutta kuten edellisessäkin pelissä liigan parhaimmistoon kuuluva alivoimapeli petti pahasti. Kun kahdessa pelissä viidestä peräkkäisestä alivoimasta vastustaja rankaisi neljä kertaa, on pakko selitellä tapahtunutta Warrenerin ja Smehlikin puuttumisilla. Harvemmin mikään joukkue häviää peliä kun vastustaja laukoo 11 kertaa maalia kohti ja itse otat kolme kahden minuutin jäähyä. Oma hyökkäyspeli oli taas tehotonta tuhertamista ja ainoa maalikin syntyi Dumontin läpiajosta.
Mielenkiintoinen yksityiskohta oli ottelussa Tampaa vastaan, kun vastustaja luistelutti kentälle avausviisikon hyökkääjiksi kolmikon Dave Andreychuk – Brian Holzinger – Matthew Barnaby, kaikki entisiä monivuotisia Sabres-pelaajia.
Alkukauden tunteita herättävin matsi käytiin Joe Louis areenalla Detroitissa, jonne Sabres matkusti kohtaamaan Detroitin ikämiesjoukkueen ja ennen kaikkea Dominik Hasekin. Tällä kertaa Hasek vei voiton, Buffalon hallitessa kaksi erää tapahtumia. Kolmannessa erässä Detroitin äärimmäisen kova ja kokenut hyökkäyskalusto tuli takaa ja jyräsi 4-2 voittoon.
Ketjukokoonpanot ovat odotetusti eläneet ottelusta toiseen. Välillä tulee väistämättä mieleen onko tarkoituksenmukaista vaihtaa koostumuksia joka otteluun, vai olisiko parempi antaa ketjujen hioutua yhtenäisiksi. Toisaalta Buffalon kaltaisilla maalimäärillä, ketjumuutokset ovat helposti perusteltavissa. Toistaiseksi käyttökelpoisin pelaaja on ollut ehdottomasti Stu Barnes, joka aloitti kautensa laitahyökkääjänä, mutta on sen jälkeen palannut vanhaan sentterin rooliinsa. Barnesilla onkin ollut työsarkaa saamattomien laitureiden kanssa, milloin hän on herätellyt uneliasta Kozlov – Afinogenov parivaljakkoa, milloin sniperkaksikko Satan – Dumontia. Viimeksi Tampa pelissä Ruff tiivisti kokoonpanon yllättäen kolmeen ketjuun, silloin erinomaisin tuloksin.
Paljon on Buffalossa vielä työsarkaa tehtävänä ennen kevään pudotuspelejä, jonne Lindy Ruffinkin hullunmylly kokoonpanomuutoksien kanssa ilmeisesti tähtää. Tulevat pelit ovat erityisen tärkeitä ainakin Brian Campbellille, kun hän yrittää täyttää Warrenerin ja Kalininin loukkaantumisten jättämiä aukkoja puolustuksessa. Tärkeintä olisi kuitenkin löytää hyökkäyspelin kadoksissa oleva punainen lanka. Viimeisimmässä 0-3 tappiopelissä Ottawaa vastaan, joukkue esitti jälleen koko skaalan siitä miten maaleja ei synny, tolpat kolisi, vedettiin ohi tyhjän maalin ja kaiken lisäksi mokattiin rangaistuslaukaus. Viimeisen viiden pelin neljän tappion yhden voiton saldo, olisi saatava pikaisesti kääntymään voitolliseksi.
