Madison Square Garden toukokuisena iltana. Taisto jäällä on tauonnut, idän konferenssifinaalisarja on juuri ratkennut. Punertavapartainen jääkiekkoilija huokaisee helpottuneena. Hän on pelannut juuri massiivisen jääkiekko-ottelun, tehnyt ottelun ainoan maalin ja vienyt joukkueensa Stanley Cup –finaaliin ensimmäistä kertaa kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Eräs unelma on yhtä askelta lähempänä.
Reilu vuosi sitten tuo unelma ei olisi voinut tuntua kaukaisemmalta tai toisaalta vähäpätöisemmältä. Tammikuun seitsemäntenä päivänä 2013 Dominic Moore istui bostonilaissairaalan sängyn vieressä pitäen hellästi kädestä sängyssä makaavaa potilasta.
Tuo potilas oli miehen teinivuosien ihastus, sittemmin vihitty aviovaimo Katie Moore, joka veti sängyssä viimeisiä hengenvetojaan tunkkaista sairaalailmaa. Saattohoitovaihe oli päättymäisillään. Harvinainen maksasyöpä oli vaatimassa veronsa ja nuori elämä oli tullut tiensä päähän aivan liian aikaisin, vain 32 vuoden iässä. Yhdeksän kuukauden taistelu oli päättymässä nykylääketieteen tappioon.
Edeltävänä keväänä, Katie-vaimon diagnoosin hetkellä, Moore jätti jääkiekon kesken NHL-pudotuspelien ollakseen vaimonsa tukena tämän aloittaessaan elämänsä kovimman taistelun. Taistelun, joka oli lopulta jäävä viimeiseksi.
New York Rangersin kolmannen kierroksen varaus reilun kymmenen vuoden takaa oli päättänyt taistella kuin kiekkokaukalossa konsanaan: loppuun saakka, aina täysillä. Elämässä oli Stanley Cup –voittoakin tärkeämpiä asioita.
Syöpä nujersi lopulta sitkeästä taistelusta huolimatta rouva Mooren, mutta Dominicin taistelu jatkui tuoreena leskenäkin. Hän perusti vaimonsa nimeä kantavan säätiön pyrkimyksenä kerätä rahaa syöpätutkimuksen hyväksi.
Omaishoitajasta pudotuspelisankariksi
Varainkeruu toimi erinomaisena välineenä purkaa rakkaan aviovaimon ennenaikaisen poismenon aiheuttamaa mittaamattoman suurta surua. Vähitellen myös rakas harrastus ja ammatti, jääkiekko, alkoi houkutella uudelleen puoleensa. Moore harjoitteli viime kesänä ahkerasti tavoitteenaan palata takaisin huipulle.
Syksyllä Moore teki paluun NHL-kaukaloihin ja allekirjoitti vuoden sopimuksen New York Rangersin kanssa. Moore palasi miehen varanneeseen organisaatioon kahdeksan vuoden ja kahdeksan eri organisaation kierroksen jälkeen. Samalla mies palasi New Yorkiin. Ensimmäiseen kaupunkiin, jossa Mooret olivat asuneet yhdessä Harvardin yliopistosta valmistumisen jälkeen. Ympyrä sulkeutui.
Kuluneen kevään edetessä on alkanut käydä selväksi, että Moore on tekemässä kaikkien aikojen paluuta. Moore on pelannut koko kevään aivan fantastista jääkiekkoa, aivan kuin häntä saattaisi eteenpäin jokin korkeampi voima.
Muisto edesmenneestä Katie-vaimosta on siivittänyt niin Mooren kuin koko Rangers-joukkueen taistelemaan jokaisesta irtokiekosta. Hän on muodostanut Brian Boylen kanssa liigan parhaan jäähyntappajakaksikon, on joukkueen energisimpiä karvaajia ja samalla erinomainen johtaja myös kaukalon ulkopuolella.
33-vuotias keskushyökkääjä on kaiken kokemansa jälkeen suuri suosikki jääkiekolle omistautumisesta jaettavaan Bill Masterton -palkinnon saajaksi. Mutta vieläkin suurempi urheilullinen palkinto on enää neljän voiton päässä. Moorelle tämän voiton totisesti soisi.
