Kaikkien aikojen finaalisarjaksi usein nimetty vuoden 1994 finaalisarja New York Rangersin ja Vancouver Canucksin välillä oli ikimuistoinen. NHL-pelejä näytettiin myös Suomen televisiossa Pentti Lindegrenin selostuksella ja Kimmo Leinosen kommentoinnilla, joten sarjaa seurattiin tiiviisti myös kotimaisin voimin.
Suomalaisille lisäpotkua kyseisen kevään finaalissa antoivat suomalaisten panos sekä useiden Edmonton Oilersin 80-luvun mestaruusjoukkueista tuttujen pelien esiintyminen jäällä. Rangersissa uransa viidettä mestaruutta tavoitteli Esa Tikkanen ja Vancouver Canucksin puolustuksen kiekollisena johtajana esiintyi Jyrki Lumme.
Mestariksi kruunattiin lopulta Rangers. Tikkanen ripusti viidennen mestaruussormuksen sormeensa. Voitto oli Rangersille ensimmäinen 54 vuoteen − tästä muistuttivat myös useat plakaatit katsomossa finaalisarjan aikana. Mestaruuden taustalla oli kuitenkin monta käännettä, joista osa nähtiin kaukalon ulkopuolella ja sen avustamana lopulta kaukalossa.
Mike Keenan, kaunotar vai hirviö?
Nykyisin KHL:ssä valmentava ja tällä kaudella kyseisen sarjan mestaruuden voittanut Mike Keenan oli aikanaan NHL:n menestyneimpiä valmentajia. Ennen Rangersia Keenan ehti viedä finaaleihin Philadelphia Flyersin vuonna 1987 ja Chicago Blackhawksin 1992.
Flyersista lähtöpassit tulivat finaalivisiittiä seuranneella kaudella. Blackhawksissa erimielisyyksiä tuli varapresidentti Bob Bulfordin kanssa. Rangersiin Keenan saapui vuonna 1993 ja hänen ainoa kautensa seurassa johti mestaruuteen.
Keenan oli ristiriidoissa urallaan myös tämän jälkeen. Pelaajiaan huutamalla ja tylyttämällä kohdellut Keenan otti vuosien varrella yhteen niin Brett Hullin kuin Canucks-legenda Trevor Lindeninkin kanssa. Lisäksi Keenan tuli kuuluisaksi jääpalojen syömisestä ja herkkyydestään vaihtaa maalivahti yhdenkin päästetyn maalin jälkeen.
Pelaajilleen Keenan päästeli "totuuksia" tavalla, joka saisi Raimo Summasenkin korvat heloittamaan punaisena. Eräs tarina kertoo Keenanin huutaneen liikaa kiekollisia hienouksia yrittäneelle puolustajalle "You're not fucking Chelios!".
Eräs entinen farmipelaaja puolestaan kertoi Jatkoajalle Keenanin käskyttäneen tämän penkiltä tappeluun nuorukaisen ensimmäisessä AHL-pelissä. Pelaaja totteli, mutta ottelun jälkeen Keenan penkitti pelaajan loppukaudeksi vedoten "kurittomuuteen".
Muistot Keenanista ovat monelle joukkueelle ja pelaajalle ristiriitaisia. Fyysinen kauden 1993-94 Rangers oli Keenanille kuitenkin joukkueena täydellinen, ja kausi huipentui hänen ainoaan NHL-mestaruuteensa. Voittoon, jota Rangers keväällä 2014 yrittää uusia ilman Keenania.
Toimitusjohtaja Neil Smith teki oikeat kaupat
Kauden 1993-94 joukkue oli tähtiä pullollaan. Edmonton Oilersista tuttu Mark Messier oli hyökkäyksen ykköshahmo, Norris-palkinnon kertaalleen 102 pisteen runkosarjalla voittanut Brian Leetch joukkueen ehdoton ykköspuolustaja sekä liigan tehokkaimpiin kuulunut hyökkäävä puolustaja. Maalilla nousua eliittiin teki Mike Richter, johon Rangers päätti panostaa aiemman kilpakumppanin John Vanbiesbrouckin siirtyessä laajennusjoukkue Florida Panthersiin.
Kyseisellä kaudella joukkueen maalikuningas oli Adam Graves 52 osumalla. Vertauksen vuoksi keväällä 2014 finaaleihin selvinneen joukkueen paras maalintekijä runkosarjassa oli Rick Nash vain 26 osumalla.
Rangers oli pullollaan kiekollista taitoa. Eurooppalaisen osan taitopuolelle antoivat uraansa aloitelleet Sergei Zubov ja Aleksei Kovaljov. Särmääkin Rangersistä löytyi. Tikkanen oli vaihdettu joukkueeseen keväällä 1992 Oilersista vaihdossa nuoreen ja lupaavaan Doug Weightiin, joka pelasi lopulta pitkän ja kunnioitettavan uran NHL:ssä. Keenanille Blackhawksista tuttu Steve Larmer hankittiin edellisenä kesänä.
Toimitusjohtaja Neil Smith ja Keenan halusivat vielä lisää kovuutta, ja sitä myös saatiin. Smith iski pöytään useamman riskialttiilta tuntuneen kaupan, jotka kuitenkin lopulta liimasivat Rangersin mahtavaksi kahden suunnan fyysiseksi voimapesäksi.
Muun muassa Darren Turcotte, James Patrick, lupaavat Todd Marchant sekä Tony Amonte kaupattiin pois seurasta kauden aikana. Kovin veto oli kuitenkin NHL:n kaikkien aikojen parhaimpiin maalintekijöihin kuuluvan Mike Gartnerin vaihto Toronto Maple Leafsiin. Rangersiin saapunut Glenn Anderson oli jo kaukana 80-luvun 50 maalin ja 100 pisteen tehoistaan, mutta toi joukkueeseen lisää kaivattua kovuutta ja tiukoissa paikoissa vääntämistä.
Andersonin lisäksi Rangersia vahvistivat kauppojen jälkeen hiekkapaperimaiset Brian Noonan, Nick Kypreos, Stephane Matteau ja ilman kypärää viilettänyt nykyinen Oilers-toimitusjohtaja Craig MacTavish.
Kaupat vanhensivat Rangersia, mutta lopulta keväällä 1994 kukaan New Yorkissa ei valittanut. Smith oli osaltaan tehnyt ratkaisevat liikkeet mestaruuden tuomiseksi "Isoon Omenaan".
Canucks - hieno joukkue
Hieman Rangersin tavoin myös Canucks oli upea yhdistelmä taitoa, särmää ja myös kovuutta. Joukkueen ehdoton ykköstähti oli venäläinen raketti Pavel Bure, mutta hänen taustaltaan löytyi runsaasti osaamista pelaajien kuten Russ Courtnall, Cliff Ronning ja Greg Adams edustaessa joukkuetta.
Joukkueen nuori kapteeni oli Trevor Linden, kesän 1988 varaustilaisuuden toinen nimi. Linden varattiin heti Mike Modanon jälkeen − sattumalta muuten kourallisen kierroksia ennen numeroilla 8-10 otettuja Jeremy Roenickia, Rod Brind'amouria ja Teemu Selännettä.
Lumpeelle kyseinen kausi oli hänen uransa paras pisteiden valossa. 55 pistettä runkosarjassa ja 13 pistettä pudotuspeleissä olivat kova saavutus suomalaisten kaikkien aikojen tilastoissa. Vain Reijo Ruotsalainen, Risto Siltanen, Pekka Rautakallio ja Kimmo Timonen ovat yltäneet urallaan samaan tai parempaan pistesaldoon yksittäisellä kaudella − Ruotsalainen huimaavat kuusi kertaa.
Rangersin tavoin myös Canucksilla oli santapaperiosastonsa. Gino Odjick, Shawn Antoski, Sergio Momesso, Gerald Diduck ja Tim Hunter ehtivät kaikki urallaan kerätä 200 minuutin kausia jäähyissä. Finaaleissa Odjickia ei nähty kaukalossa, mutta miehestä saatiin Buren suojelija ja sydänystävä useaksi kaudeksi.
Canucksin maalivahtina torjui "pystyasentomuuri" Kirk McLean. Kyseinen pudotuspelikevät oli hänen kaikkien aikojen kovin taidonnäytteensä ja jäi lopulta McLeanin uran parhaaksi. Merkillepantavaa oli, että McLean torjui pudotuspeleissä lähes 200 laukausta enemmän (761) kuin finaalivastustaja Richter (574).
Tuona keväänä Canucks ei näyttänyt antavan ikinä periksi. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Pat Quinnin valmentama joukkue oli otteluvoitoissa jo Calgary Flamesia vastaan jo 1-3-tappiolla, mutta onnistui voittamaan kolme seuraavaa peliä − kaikki jatkoerässä. Seitsemännen pelin ratkaisi Bure toisessa jatkoerässä ajassa 82.20. Tuo tuuletus muistetaan Vancouverissa vieläkin.
Messier ja lupaus: "We'll win tonight"
Vuonna 1991 Rangersiin hankittu Messier oli todellinen voittaja. Edmonton Oilersissa Messier voitti yhteensä viisi Stanley Cupia, joista viimeinen jonkinlaisena hauiksen vilautuksena ilman Oilers-dynastian keskeistä hahmoa Wayne Gretzkyä.
Messier maksoi Rangersille Bernie Nichollsin − yhden viidestä urallaan 150 pisteen rajan rikkoneesta pelaajasta − sekä kaksi nuorta lupausta, mutta oli taatusti hintansa väärti. Ensimmäisellä kaudella tuloksena oli liigan parhaalle pelaajalle annettu Hart Trophy. Nicholls viihtyi Oilersissa vajaat kaksi kautta ennen kuin hänen kaupattiin New Jersey Devilsiin Oilersin pyrkiessä nuorennusleikkaukseen.
Keväällä 1994 Messier oli päättämässä 54 vuoden kirousta. Ikimuistoisin yksityiskohta oli kuuluisa lupaus voitosta ennen konferenssifinaalin kuudetta peliä. Vastustajana Devils johti tiukkaa sarjaa voitoin 3-2, mutta Messier lupasi lehdistölle Rangersin voittavan seuraavan ottelun.
Rangers voitti, eikä vain millä tahansa tavalla. Devils johti ottelua ensimmäisen erän jälkeen jo 2-0, mutta Rangers kavensi ottelun toisen erän lopulla Messierin syöttämällä maalilla.
Kolmannessa erässä Messier kruunasi lupauksensa ällistyttävällä tavalla. Tuloksena oli hattutemppu, 4−2-voitto sekä sarjan ratkaisun siirtäminen seitsemänteen peliin.
Seitsemännen pelin ja finaalipaikan ratkaisi aikaisemmin kaudella hankittu Matteau. Maali oli erikoinen, sillä Matteau laukoi kiekon maalin takaa Vjatšeslav Fetisovin luistimen kautta ohi tuolloin kohti NHL-huippua nousseen Martin Brodeurin.
Rangers oli taas finaaleissa ja yhden askeleen lähempänä kirouksen päättämistä. Radioselostaja Howie Rosen "Matteau, Matteau, Matteau" -huuto kaikuu Rangers-fanien muistoissa kenties ikuisesti.
Ikimuistoinen ja dramaattinen finaali
Rangersin finaalivastustaja Canucks pystyi haastamaan Rangersin sen omilla aseilla. Molemmilla oli taitoa, nopeutta ja kovuutta. Siinä missä Devilsin trap-kiekko pisti Rangersille kapuloita rattaisiin keskialueen ylityksissä, Canucks oli vastustajansa tavoin moniulotteinen ja hyvin roolitettu.
Ensimmäisessä ottelussa Canucks otti yllätysvoiton. Rangers johti ottelua kolmannessa erässä, mutta Martin Gelinas onnistui tasoittamaan minuutin ennen varsinaisen peliajan päätöstä. McLean torjui peräti 52 kertaa ja Canucks venyi jatkoaikavoittoon Greg Adamsin ratkaisulla. Adams iski ottelussa jo toisen jatkoaikamaalinsa peräkkäin, sillä myös konferenssifinaalin ratkaissut viides ottelu Toronto Maple Leafsia vastaan päättyi Adamsin maaliin jatkoerässä.
Tämän jälkeen kaikki näytti olevan Rangersin hallussa. Rangers voitti toisen ottelun sekä molemmat Vancouverissa käydyt kamppailut. Kun neljäs ottelu päättyi vielä selkeisiin 5−1-lukemiin, ei kukaan uskonut Canucksin enää kamppailevan mestaruudesta.
Paitsi Canucks itse. New Yorkissa valmistauduttiin sarjan ratkaisuun ja voitonparaatiin, mutta vieraat mättivät menemään komean voiton lukemin 6-3.
Kuudennessa ottelussa nähtiin erikoinen videotarkastus, jota edeltänyt tilanne käänsi ottelun ratkaisun kyljelleen. Courtnall näytti tehneen ottelussa 4−1-maalin, mutta peli jatkui ja Rangers iski kiekon vastakkaisessa päädyssä maaliin. Videotarkastuksen jälkeen Courtnallin maali hyväksyttiin, Rangersin hylättiin, ja 4-1 jäi kuudennen pelin lopputulokseksi.
Seitsemäs peli ja kirouksen päättyminen
Keenanille seitsemäs ottelu merkitsi virstanpylvästä. Hänestä tuli ensimmäinen valmentaja, jonka kaksi eri joukkuetta eteni finaalien seitsemänteen kamppailuun. Keenan oli siis vienyt Philadelphia Flyersin yhtä pitkälle vuonna 1987, jolloin Flyers hävisi Oilersille kamppailun mestaruudesta.
Ennätykseen ylsi toinen valmentaja vasta 2009, kun Mike Babcockin luotsaama Detroit Red Wings pelasi täydet seitsemän ottelua finaalisarjassa. Babcockin ensimmäinen seura seitsemän ottelun finaalisarjassa oli Anaheim Mighty Ducks, joka hävisi vuonna 2003 finaalin New Jersey Devilsille.
Messier puolestaan rikkoi yhden ennätyksen voittamalla mestaruuden ensimmäisenä pelaajana, joka toimi kapteenina kahdessa eri mestarissa. Tuo ennätys on vieläkin voimassa.
Tuo mestaruus ei tullut ilmaiseksi. Ottelusarjassa tasoihin noussut joukkue tuli vielä kerran lähelle, kun Canucks-kapteeni Linden kuittasi Rangersin nopean 2−0-johdon yhteen maaliin iskemällä kiekon reppuun alivoimalla toisen erän alkupuolella.
Ottelun loppupuolella molemmat kapteenit näyttivät vielä osaamistaan. Messierin kevään 12. osuma vei Rangersin taas kahden maalin johtoon, kunnes Linden teki illan toisen osumansa kolmannen erän alkupuolella.
Tuon lähemmäksi Canucks ei mestaruutta päässyt. Rangersin 54 vuoden kirous päättyi. Tikkaselle mestaruus oli viides, Messierille peräti kuudes. Useille tähtipelaajille kuten Leetchille mestaruus oli ensimmäinen ja jäi lopulta ainoaksi. Madison Square Garden ja New York räjähtivät juhlimaan. Messierin huuto "Me teimme sen!" kaikui juhlivien pelaajien keskeltä.
Myös Vancouverissa räjähti − toisella tavalla. Kaduilla mellakoitiin, aivan kuten 2011, kun Canucks oli uudestaan häviävänä osapuolena Cup-finaalissa.
Onko 2014 uusi 1994?
Vuoden 1994 finaalisarja tarjosi tiukkaa kamppailua, dramaattisia käänteitä ja upeita maaleja. Täyden seitsemän ottelun ajan, ja kyseinen sarja mielletään vielä tänäkin päivänä useassa suunnassa kaikkien aikojen finaalisarjana.
20 vuotta myöhemmin Rangersilla on tilaisuus uusia mestaruutensa. Tässä välissä Rangers ei ole yltänyt edes finaaleihin. Mestaruuden arkkitehtinä toiminut Neil Smith vaihtui Glen Satheriin.
Vuonna 1994 mestaruuden ratkaisseen seitsemännen ottelun viimeinen kiekkokin löytyi ennen uutta Stanley Cupia Broadwaylla. Vuonna 2011 entinen Canucks-omistaja Arthur Griffits paljasti, että Canucks-pelaaja Hunter oli poiminut kyseisen kiekon ja antanut sen ex-omistajalle ottelun jälkeen pukukopissa. Rangers-fanien himoitsema kiekko on kehyksissä ripustettuna Griffitsin asunnon seinalle.
Edeltävien kahden vuosikymmenen aikana Rangers ehti olla pahimmillaan kallis vitsi. Tähtipelaaja toisensa jälkeen saapui Madison Square Gardeniin vain epäonnistuakseen mestaruuden uusimisessa. Välillä joukkue putosi jopa pudotuspeleistä, vaikka se maksoi NHL:n kalleimpiin kuuluvaa palkkaa pelaajistolleen. Mestaruutta ei tullut, vaikka senttereinä kävivät Gretzky ja Pat LaFontaine, eikä Bobby Holik ollut uusi Messier jättisopimuksesta huolimatta. Ei, myöskään Jaromir Jagr ei nostellut kannua New Yorkin vuosinaan.
Vuosi 2014 ei ole pelaajiston palkkojen suhteen poikkeus. Upeat pudotuspelit pelannut joukkue kamppailee kauden jälkeen sen tosiasian kanssa, että sen tähtiin kuuluva Brad Richards saatetaan kaupata pois tai jopa ostaa ulos.
Tällä hetkellä jokainen keskittyy kuitenkin pelaamiseen. Ehkä nyt kirjoitetaan uusia, vuoteen 1994 verrattavia tarinoita sarjasta Los Angeles Kingsiä vastaan.
Lähteet: New York Post, Sports Illustrated, ESPN.com, NHL.com, hockey-reference.com, Wikipedia, newyork.cbslocal.com, nhlfinns.com, quanthockey.com, foo-gos.com, Youtube, nyrangersblog.com, bluelinestation.com