Viron päävalmentaja Jussi Tupamäki ei jäänyt voivottelemaan kotijoukkueen neljättä sijaa turnauksessa. Sen sijaan hän kuvaili tarkasti turnauksenjälkeistä suurempaa kuvaa.
− Pronssi oli lähellä, se oli ihan siinä ilmassa. Pienistä asioista jäi mitali kiinni tänä vuonna. Täytyy kyllä sanoa, että oli kovatasoisin ja tasaisin turnaus tähänastisista turnauksista, joissa olen ollut mukana.
− Tulokset ovat tuloksia, ei tuo mitalittomuus harmita. Teimme sen minkä pystyimme ja se riitti tällä kertaa tähän. Isoin juttu oli se, mitä tämä tarkoitti virolaiselle jääkiekolle ja jääkiekkoyhteisölle.
Turnaus tapahtumana keräsi Tupamäeltä suuret kiitokset. Kokemus sisälsi sekä positiivisia että negatiivisempiakin asioita, mutta niiden käsittely on osa oppimisprosessia.
− Mielestäni suurin juttu oli tämä tapahtuma. Tässä viimeisessäkin ottelussa oli todella kansainvälisen jääkiekko-ottelun tunnelma. Hieno fiilis ja halli täynnä. Olemme tulleet todella pitkälle, täällä on sali täynnä ja se huutaa Eestiä ja heiluttaa lippuja.
− Se oli varmaan se suurin juttu tässä. Se ehkä myös vaikutti pienen verran myös negatiivisesti, koska emme olleet tottuneita pelaamaan kotiyleisön edessä näin isoja pelejä. Sen näki muutamissa peleissä, kun emme olleet ihan valmiita ensimmäisissä erissä. Tämä näkyi varsinkin kokemattomammilla jätkillä, veteraaniosasto osasi käsitellä tämän, Tupamäki totesi ja jatkoi joukkueen ottaneen oppia.
− Tämä on osa kasvamista näissä tapahtumissa. Juttelimme jätkien kanssa, että näissä täytyy uskaltaa olla. Jos hävitään, seistään selkä suorassa ja jos voitetaan, ollaan samalla lailla.
Osassa turnauspäiviä yleisömäärät jäivät alhaisiksi, mutta viimeisenä päivänä määrät olivat jo huomattavasti suurempia. Varsinkin Viro-Ukraina-peli oli todellinen kansanjuhla ja meteli oli paikoin korviahuumaava,
− Penkilläkin meinasi olla vaikeata, kun oikein piti huutaa ja koskettaa aina kentälle meneviä pelaajia. Se oli kuitenkin hieno juttu ja nämä ovat niitä asioita, joita toivottavasti jää nuorten kiekkoilijoiden ja lasten mieliin.
− Täällähän on käynyt pelaamassa sekä Liiga että KHL, mutta nyt yleisö näkee tämäntasoista kiekkoa, jossa on oman maan pelaajia. Jos siitä löytyy kosketuspintaa, olen sitä mieltä, että olemme siinä hyvällä tolalla, Tupamäki kertasi iloisena.
Virolaisella jääkiekolla riittää vielä haasteita
Yksi virolaisen jääkiekon suurimmista ongelmista on se, että kotimainen Meistriliiga on tasoltaan todella köykäinen. Suurin osa laatupelaajista siirtyykin pelaamaan eri sarjoihin pitkin maailmaa ja se tuo omat haasteensa. Tämänvuotisessa turnauskokoonpanossa Virolla oli 22 pelaajaa, jotka pelasivat kahdeksan maan 13 eri sarjassa ja kaksi pelaajaa ei pelannut lainkaan seurajoukkueessa.
− Viron Meistriliigaan ei riitä pelaajia, sen taso on mitä on. Totta kai sitä voi saada eteenpäin, mutta se ei ole se ensimmäinen asia. Romaniankin pelaajat pelaavat kaikki pääosin samoissa joukkueissa, ei ole ihme, että he pelaavat hyvin yhteen. Sitä puhuin paikallisellekin medialle, että jotain vastaavaa pitäisi tännekin saada.
− On se sitten Baltian liiga tai mikä se sitten onkin. Jos saisimme rahaa tännekin ja pystyisimme maksamaan pelaajille, heidän ei tarvitsisi pelata ulkomailla. Kyllä me jonkinlaisen Mestis-porukan saisimme kasaan. Se on sitten eri asia, onko Mestis oikea sarja vai pitäisikö lähteä Latvian ja Liettuan suuntaan, minne olemme nyt tehneet yhteistyötä. Ne ovat muiden ihmisten miettimisiä, mutta siitä se lähtee, Tupamäki totesi.
Suuret sarjamuutokset eivät tapahdu hetkessä ja myös lyhyemmällekin aikavälille on ajatuksia ja ratkaisumalleja.
− Niin kauan kuin meillä ei ole sitä, ainoa keinomme on saada pelaajia riittävän nuorina ja myös vanhempina hyviin joukkueisiin Eurooppaan. Ei pelkästään Suomeen, vaan nyt on saatu pelaajia Ruotsiinkin. Myös Keski-Eurooppa pitäisi saada auki, koska sieltä löytyy enemmän tasovaihtoehtoja.
− Löytyisi jokaiselle pelaajalle omaa lahjakkuutta vastaava taso. Tämä on todellisuus, jossa eletään, en ala siitä valittaa. Hirveästi olemme menneet eteenpäin.
Tupamäki aikoo olla jatkossakin mahdollisuuksien mukaan kehittämässä Viron jääkiekkoa. Alkaneella viikolla alkavat kuitenkin myös uudet työt keskieurooppalaisessa seurajoukkueessa ja se tuo omat haasteensa.
− Aion jatkaa Viron maajoukkueessakin totta kai, jos aikataulut sopivat. Totta kai täytyy miettiä muutkin vaihtoehdot. Teen sen eteen, mitä pystyn, mutta tavoite on se, että olisi riittävästi muutakin porukkaa tekemässä. Se on myös juttu, jolla tämä menee eteenpäin.
Viron jääkiekkoliiton palvelukseen ollaan haettu jatkuvasti myös kotimaisia voimia. Se on tuottanut tulostakin.
− Ei saa liikaa henkilöityä, sen takia meillä on U18-maajoukkueessakin täysin virolainen henkilökunta ja koetetaan saada sitä eteenpäin. Täältä voi sitten jossain vaiheessa siirtyä tyytyväisenä sivuun ja paikalliset ottavat homman haltuun, Tupamäki totesi iloisesti.