Eilisen Ilves–HPK-ottelun alussa kunnioitettiin Eemeli Suomen viidettäsadatta peliä Ilves-paidassa. Yleisö taputti seisten, josta Suomi kovasti kiitteli pelin jälkeen.
– Hyvältä tuntui, kiitos kaikille. Oli hieno juttu itselle.
Suomen 500 Ilveksessä pelattua ottelua noussee tällä kaudella yli 513:n, joka tulee olemaan toiseksi pisin putki Raimo Helmisen jälkeen, jolla on 750 Ilveksessä pelattua runkosarjaottelua vyöllään.
Peli päättyi Ilveksen harmiksi 4–1-häviöön, joka venyttää Ilveksen kolmen tappion putkeen.
– Ei mikään paras peli meiltä. HPK pääsi 3–0-johtoon ja jouduttiin jahtaamaan. Sitten paikkoja saatiin kyllä, mutta ei maalia. Siitä se jäi kiinni. Puolustettiin huonosti, minkä takia HPK pääsi johtoon. Vähän helpolla meni.
Ilveksen viimeisestä mestaruudesta tulee tällä kaudella 40 vuotta, jos seura ei pokaa pystiä keväällä. Pelit ovat sujuneet viime vuosina paremmin, mutta palkintoa kovalle työlle ei ole vielä saatu.
– Totta kai mestaruus on iso tavoite tai unelma, mutta pitää tässä mennä päivä kerrallaan, kehittyä ja parantaa meidän peliä. Turha sitä on sillä tavalla ajatella.
Suomi näkee kehittyneensä yhdessä seuran kanssa, mutta päästäkseen pelaamaan paljon, on täytynyt myös pelata aina hyvin. Ensimmäisen ottelunsa liigassa Suomi pelasi 12. syyskuuta 2015 eli yhdeksän vuotta sitten.
– Aika on mennyt nopeasti. Kuitenkin puhutaan suhteellisen pitkästä ajasta. Ihanaa, että ollaan menty eteenpäin sekä seura että myös itse, käsi kädessä.
Kapteeninakin aiempina kausina ollut Suomi näkee tittelistä luopumisen hyvänä ratkaisuna.
– Pystyy pitämään ajatuksia perustekemisessä eikä ajatukset karkaa muiden tekemiseen. Perushomma on vähän helpompaa.
Mikä on saanut pelaajan pysyttelemään yhden joukkueen miehenä koko uransa ajan?
– Kotikaupunki. Olen tykännyt pelata täällä. Asiat on hoidettu hyvin ja seura on tärkeä. Olen kokenut, että olen pystynyt myös itse menemään eteenpäin.
Kun kysytään, onko muilla seuroilla ollut kiinnostusta napata pelaaja itselleen, Suomi naurahtaa ja ohjaa kysymään agentiltansa.