Maalieron turvin sarjataulukon piikkipaikkaa pitävä Ilves on ollut kaikkinensa vakuuttava ilmestys. 19 tehtyä maalia, seitsemän päästettyä. Pelitapa on iskostunut ajankohtaan nähden vakuuttavalla tavalla pelaajien päiden sisään ja joukkue kaukalossa näyttää vapautuneelta.
Tommi Niemelä valmensi jo tutuksi tulleella reseptillä Pelicansin kahdella edellisellä kaudella finaaleihin ja toi samat raamit mukanaan myös Tampereen Ilvekseen. CHL:ssä pelit eivät ole menneet aivan kuin Ilves-leirissä olisi toivottu, mutta Liigassa on sujunut. Ja samaa on syytä odottaa vastaisuudessakin.
Kiekollisen pelin monipuolisuus
Ilveksen hyökkääminen lähtee laadukkaasta avauspelaamisesta niin paineen alla kuin viivelähtöjen kautta. Lähtökohtaisesti sentteriavauksen kautta peliä avaava Ilves hyökkää leveältä ja usein kolmelta tai neljältä kaistalta puolustajien tukiessa hyökkäyksiä aktiivisesti, jolloin suorahyökkäysuhka on korkealla tasolla.
Kiekollisen pelaajan tulee kuitenkin jatkuvasti olla tarkkana. Hyökkäyspelissä syntyy nimittäin hetkiä, jolloin pelin alla on käytännössä vain yksi pelaaja mikäli toinen puolustaja on osallistunut hyökkäyspeliin nousemalla syvälle vastustajan päätyyn. Tällöin kiekonmenetys hyökkäysalueella johtaa pahimmillaan vastustajan ylivoimahyökkäyksiin, kuten esimerkiksi KooKoota vastaan nähtiin.
Hyökkäysalueella Ilves pyrkii roiskimisen sijaan rakentamaan laadukkaan maalipaikan. Kun vastustajan puolustava viisikko väsyy pitkän Ilveksen päätypelin seurauksena ja puolustusvirheitä alkaa syntyä, niin Ilves on valmiina iskemään.
Jos kiekkoa toimitetaan viivalta, on edellytyksenä kahden pelaajan tukitoimet maalinedustalla.
Näiden lisäksi Ilves on erinomainen riistojoukkue, mikä tuottaa itsessään maalipaikan siellä, toisen täällä.
Kolmanneksi eniten maaleja tehnyt Ilves on voittanut maaliodottamat jokaisessa pelissä kauden avausottelua lukuun ottamatta.
Oikeastaan Ilveksen hyökkäyspelin pystyy tiivistämään mainiosti roolitettuun ja sensaatiomaisen hyvin kauden aloittaneeseen ykkösketjuun Eemeli Suomi–Matias Mäntykivi–Jens Lööke.
Briljantisti vaihdosta toiseen sentterin tarjontapeliä tekevä Mäntykivi luo hyvän luistelunsa ja laukauksensa turvin suorahyökkäysuhkaa. Eemeli Suomi on taitava pelaamaan laitojen lähellä, suojaamaan kiekkoa ja nousemaan maalille. Kolmantena on oikea käsi alhaalla laukova Jens Lööke, joka pystyy maalinteon lisäksi luomaan peliä.
Kaikki heistä ovat 20 maalin miehiä erilaisine vahvuuksineen.
Riistoja tuottava karvauspelaaminen
Ilves on kauden alussa ollut hyvin selkeästi prässäävä joukkue, vaikka Niemelän pelikirjasta on löytynyt tuttuun tyyliin myös keskialueen ohjauspelaaminen.
Jatkopainepelaamisen valmentamisesta tunnettu Niemelä on piiskannut Ilveksen viisikon erinomaiseen iskuun karvauspelaamisen osalta.
Ilveksen prässi lähtee kahden karvaavan pelaajan työskentelystä, mutta tilanteen kehittymisestä riippuen siihen voi osallistua myös koko viisikko. Tällöin Ilves rikkoo ajoittain kenttätasapainoa, kun viisikosta peräti neljä pelaajaa voivat ajautua muutaman metrin säteelle toisistaan painolliselle puolelle puolustajan varmistaessa alempana.
Puolustusalueella Ilves pyrkii nopeaan kiekonriistoon tarvittaessa tuplaamalla, mutta mikäli se ei saa katkaistua vastustajan hyökkäyspeliä heti alkuun, jää Ilves usein orastavaan pesukoneeseen omalle kenttäpuoliskolle. Tällöinkin joukkue toki puolustaa lähtökohtaisesti keskustaa kiitettävällä tasolla.
Prosessi aikataulussa
Maalivahtiosastolla Jakub Málek on aloittanut kauden erinomaisesti, minkä lisäksi joukkueen erikoistilannepelaaminen on ollut hyvällä tasolla.
Ykkösketjun takaa on lupa odottaa lisää tehoja, mutta jos peli kaukalossa jatkuu samanlaisena, ei huolta pitäisi olla.
Ilveksen pelaaminen näyttää erinomaiselta etenkin, kun ottaa ajankohdan huomioon. Jos viime kauden alussa Niemelällä oli haasteita saada pelillistä viestiä joukkueelle perille, niin nyt prosessi on edennyt aikataulussa.