HPK-naisissa ensimmäistä kokonaista kauttaan pelaava Júlia Matejková elää kiekkoelämäänsä pääosin kahden paikkakunnan välillä. Vuonna 2021 yllättävän yhteydenoton HPK:lta saanut hyökkääjä viettää arkipäivät pääosin Vierumäellä ja viikonloput joukkueen mukana Hämeenlinnassa.
Elämä etenee kiekon lisäksi kohti maalia Haaga-Helian urheiluvalmennukseen ja -johtamiseen pätevöittävän tutkinnon kanssa. Kun opinnot antavat myöten, on myös arkiharjoituksia iltaisin Hämeenlinnassa.
− Nyt haluaisin jatkaa jokusen vuoden Suomessa. Opiskelen, ja nautin pelaamisesta tässä liigassa. Maajoukkueen osalta unelmani on päästä MM-kisoihin [korkeimmalle tasolle] ja menestyä joukkueena siellä, erittäin sujuvaa englantia puhuva Matejková kertoo Jatkoajalle Rinkelinmäellä.
Edelliskaudella slovakialainen takoi tehoja HPK-Akatemiassa ja sitten kokeili Naisten Liigan tasoa. Toisella kaudella ketsuppipullo on auennut, ja haastattelua kirjoittaessa Matejková on Kerhon sisäisen pistepörssin kärjessä tehoilla 9+11=20 yhteensä 20 ottelussa.
"Ette näytä tunteitanne herkästi"
Ensivaikutelma HPK:sta oli slovakialaiselle kahdenlainen. Olosuhteet ja pelin taso ihastuttivat. Ravinnosta ja harjoittelupaikoista huolehditaan hyvin. Treenin sisältö riippuu luonnollisesti pelirytmistä.
"oli kuitenkin mahtavaa nähdä, miten iloisia he kaikki olivat, kun palasin harjoituksiin Suomeen."
− Kauden aikana harjoittelu riippuu siitä, miten pelejä on. Jos niitä on kaksi tai kolme, on harjoittelu lähinnä voimaa ja nopeutta ylläpitävää. Jos pelejä on vähemmän, ovat oheisharjoitukset pidempiä ja raskaampia. Kesällä panostimme paljon aerobiseen joukkueen kanssa. Elo-syyskuussa oli pidempikestoisia oheistreenejä panostaen voimaan, kertoo joukkueen valmentaja Maija Hassinen-Sullanmaa.
− Júlia oli mukanamme elokuusta alkaen. Lokakuussa pelasimme paljon ja pelimatkat olivat pitkiä, joten lyhensimme oheisharjoitusten kestoa. Teimme treenit enemmän nopeuden kannalta. Marraskuu on mennyt melko samalla suunnitelmalla.
Toinen osa vaikutelmaa liittyi ihmisiin ja muuhun ympäristöön. Runsas jääaika, treenipaikat ja etäopiskelujen hoitaminen pitävät kiireisenä ja motivoivat slovakialaista ympäristönä hiljaisella Vierumäellä. Hiljaisuus oli myös ensivaikutelma HPK:sta.
− Joukkuekaverini olivat viime vuonna kokonaisuutena vähän varautuneita ja hiljaisia. En varsinaisesti löytänyt heti juttukavereita suomalaisista pelaajista. Te suomalaiset ette näytä tunteitanne kovin herkästi, hymyilee Matejková.
Tšekki Karolina Erbanovasta on tullut hänen paras kaverinsa joukkueessa. Myös maannainen Lucia Zaborska on hänelle ennestään tuttu maajoukkueesta.
− Nyt toisena vuonna oli kuitenkin mahtavaa nähdä, miten iloisia he kaikki olivat, kun palasin harjoituksiin Suomeen.
Ei niin varhainen erikoistuminen
Matejkován taustat kertovat hänen osallaan siitä, ettei jääkiekkoon tarvinnut erikoistua erityisen aikaisin päästäkseen tasolle, jolla hän on nyt. Luistimille ja kiekon perään hän pääsi ensimmäisen kerran vasta kahdeksanvuotiaana. Varsin myöhään siis.
− Ehdin kuitenkin sitä ennen harrastaa jalkapalloa, juoksua, salibandyä ja muita lajeja. Lisäksi olin rullaluistellut. Nämä auttoivat minua oppimaan luistelun nopeasti. Olin vähän yllättynytkin, kun se tuntui helpolta.
Perheen kaksi siskoa kokeilivat myös, mutta lopettivat nopeasti. Toinen taitoluisteli jonkun vuoden ja on harrastanut sen jälkeen ampumahiihtoa. Matejková mainitsee itsekin seuranneensa lajia ja muun muassa aiemmin Kaisa Mäkäräisen menestystä.
Ikävuodet 10−15 slovakialainen vietti koulussa luokalla, joka oli pelkästään jääkiekkoa pelaaville tarkoitettu opinahjo Banska Bystricassa. Luokan kaikki muut oppilaat olivat poikia. Aika edisti lajin oppimista, joskin kysymykselle esimerkiksi oikean ravinnon opettamisesta Matejková naurahtaa.
− Se oli enemmän kiekon mahdollistamista kuin urheiluoppimista. Kiekkoluokat eivät ole kovin yleisiä Slovakiassa, mutta ainakin muutamassa isoimmassa kaupungissa kiekkoluokkia on, kertoo Matejková mieluisasta muistostaan.
− Pelasin nuo vuodet enimmäkseen poikien kanssa, mutta vapaina viikonloppuina matkustin 25 minuutin päähän Zvoleniin pelaamaan naisten sarjoja ja vanhempien tyttöjen kanssa. Zvolenissa pelaaminen auttoi minua näkemään, millä tasolla muut ovat. On tärkeää päästä mittamaan tasoaan kovempia vastaan. 15−0-tulokset käyvät äkkiä tylsiksi.
Slovakian uudet kultaiset vuodet?
Kansallistunne on tarttunut hyvällä tavalla 20-vuotiaaseen jo aikapäiviä sitten. Juniorimaajoukkueessa hän debytoi jo 12-vuotiaana U15-tasolla, eli useampiakin vuosia vanhempienkin pelaajien seurassa.
Koko Slovakian kiekkoilu on taas jonkinlaisessa myötätuulessa. Naisten joukkue on hiljalleen parantanut asemiaan. Slovakian naisilla on myös hallussaan IIHF:n ennätys kaikkien aikojen suurimmasta voitosta, kun 2010 olympiakarsinnassa joukkue rökitti Bulgarian 82−0.
"Sanoisin, että elämme uusia kultaisia vuosia."
Tie ei ole vielä vienyt MM-kisojen ylimmälle tasolle, mutta viimeiset kolme pelattua vuotta toiseksi ylimmallä tasolla ovat kaikki sujuneet edellistä paremmin. Aikuisten tasolla Matejková debytoi jo kaudella 2017−18.
− Sanoisin, että elämme uusia kultaisia vuosia, ensimmäistä kertaa arvokisatasolla 2000 ja 2002 mitaleilla nousseen sukupolven jälkeen. NHL:n varaustilaisuudessa kaksi ensimmäistä pelaajaa napattiin Slovakiasta, ja yhdessä olympiapronssin kanssa se enteilee paljon.
Rekisteröityjä naispelaajia maassa on liiton sivujen mukaan 452. Lukema on kasvanut reilusti kymmenen viimeisimmän vuoden aikana. Matejková kertoo ihailevansa Tšekin joukkueen kehitystä jonkunlaisena esikuvana Slovakialle.
− Uskon, että voimme saavuttaa saman tason kuin he. Paljon töitä pitää kuitenkin tehdä, ja mennä askel kerrallaan. Jääkiekkokiinnostus tyttöjen parissa on noussut. Nyt tarvitaan vain osaavia tekijöitä huolehtimaan näiden tyttöjen kokonaisvaltaisesta kehityksestä.
Ei vielä tasa-arvoisessa asemassa koko yhteisön laajuudessa
Olosuhteet HPK:ssa merkitsevät Matejkoválle jo jonkinlaista unelmaa. Hän saa keskittyä pelaamiseen ja opiskeluun.
"Tietysti on myös yksilöitä, joiden mielestä naisten ei pitäisi pelata jääkiekkoa."
− Olosuhteet Naisten Liigassa ovat hyvät ja HPK:ssa erityisen hyvät. Ne ovat paranemaan päin myös Slovakiassa. Se ei tietenkään vielä tarkoita, että me olisimme kaikilta osin tasa-arvoisessa asemassa miesten kanssa. Etenkin Slovakiassa laji on naisten puolella niin nuori.
Kaikki tukiverkko ympärillä ei ole kasvanut vielä suureksi. Se, miten yritysmaailma ja muu elämä ovat nivoutuneet jääkiekon ympärille.
− Tarvitsemme aikaa ja tuen naisten kiekolle, muistuttaa slovakialainen.
− Se on hieman erilainen laji miesten kiekkoon verrattuna. Emme ole yhtä nopeita ja voimakkaita. Meiltä voi löytä muita kiehtovia elementtejä, intohimomme peliin, kurinalaisuuden, nautinnon pelistä. Ajan kanssa moni löytääkin. Tietysti on myös yksilöitä, joiden mielestä naisten ei pitäisi pelata jääkiekkoa.
Projekti Matejková
Puhutaanpa vielä hieman slovakialaisesta itsestään pelaajana. Päävalmentaja Jari Risku listaa Matejkován vahvuudet ja kehityskohdat.
− Urheilijana hän on jo iän puolesta vielä raakile, mutta hänellä on silti hyvät fyysiset ominaisuudet systemaattiseen ja määrätietoiseen harjoitteluun. Näen tämän keskeisenä kehityskohteena ottaa seuraava iso askel kohti top-tasoa, luettelee Risku.
− Pelaajana hänellä on hyvät laji-, nopeustaitavuus-, ja pelitaidot. Nämä kaikki ovat koko uran kestäviä kehitysalueita, kuten hyvin ymmärrämme. Pelin suhteen kehitettävää on jatkuvan peliotteen ylläpitämisessä.
Slovakialaisen omista sanoista tulevat esille taito ja luovuus. Idoleistaan hän nimeää kotipaikkakunnaltaan kotoisin olevan entisen maajoukkuepelaajan Jan Sykoran sekä NHL-tähti Artemi Panarinin.
− Sykorasta pidin hänen pelatessaan nuorisokiekkoa. Hän oli todellinen taitopeluri, ja olen aina seurannut luovia pelaajia. Haluan olla samanlainen, luova pelaaja jäällä, en vanhan koulun rymistelijä, hymyilee slovakialainen.
Päävalmentaja Risku on huomannut tämän valmennettavassaan.
− Hän on todella kiinnostunut urheilusta ja ennen kaikkea jääkiekosta. Hän tutkii paljon jääkiekkoa pelinä, sekä omaa pelaamistaan kehittääkseen itseään. Opiskelu Vierumäellä tulee laventamaan myös hänen ymmärrystään urheilijan kokonaisvaltaisesta kehittymisestä ja kehittämisestä.
"Pidän siitä, ja sallisin taklaukset myös täällä kuten Ruotsissa."
Vierumäellä Matejková sanoo treenaavansa iltaisin muun muassa Panarinin kikkoja. Hän tunnustautuu kaiken urheilun, mutta erityisesti NHL:n ahmijaksi.
− Toistojen lisäksi pitää miettiä, miten lauotaan tai harhautetaan. Se on kokonaisvaltaista harjoittelua, johon kuuluu myös voima- ja kestävyysharjoittelu. Täytyy treenata kärsivällisesti ja käyttää aivoja, niin uskon taitojeni kehittyvän, Matejková miettii.
Mitä Naisten Liigan jääkiekossa on sitten vaikeinta hänelle? Slovakialainen kertoo sen riippuvan vastustajajoukkueesta.
− Avoimen tilan ja laadukkaiden maalintekopaikkojen löytäminen on vaikeaa. Sarja on myös nopeampi kuin olin tottunut. Myös fyysinen kamppailu on sallitumpaa, pidän siitä. Ja sallisin taklaukset myös täällä kuten Ruotsissa, sanoo Matejková.
− Kaikkia joukkueita vastaan on kuitenkin melko tasaista. HIFK ja KalPa nyt tietysti erottuvat muista korkeammalla perustasollaan. On kuitenkin kaikkein hienointa pelata heitä vastaan, koska se vaatimustaso kehittää meitä eniten.
Harmaa Hämeenlinna ja Aristoteleen kantapää
Matejková analysoi Hämeenlinnaa kaupunkina varovaisesti. Haastattelija vakuuttaa, että paikalliset nuoret ajattelevat kaupungin miinuspuolista hyvin samanlaisesti. Ja aika moni varttuneempikin.
"Kaupungin keskusta...on vähän kuin juuttunut aiemmalle vuosikymmenelle. No, keilaamaan kyllä pääsee."
− Luonto on mahtava ja lähellä. Kaupungin keskusta...on vähän kuin juuttunut aiemmalle vuosikymmenelle. No, keilaamaan kyllä pääsee. Tampereella ja Helsingissä käydessäni olen löytänyt enemmän jään ulkopuolista tekemistä. Olen kuitenkin kaikesta tästä kovin kiitollinen. Toisessa maassa eläminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, kulttuuri, siitä voi olla vain hyötyä. Se suurentaa ymmärrystäni maailmasta.
Haastattelun päätteeksi vuorossa on pieni Aristoteleen kantapää. Kysyttäessä kiekkoon liittyvistä slovakian sanontaesimerkeistä kertoo hän ensimmäisen.
− Dať niekomu strom, kertoo slovakialainen, ja innostuu, kun kuulee, että myös suomalaisilla on tälle vastineensa: "puun takaa" taklaaminen.
Toisen esimerkin suomalainen vastine ei ole aivan sama. Siinä missä suomalaiset puhuvat betonista tai tahmeudesta jaloissa, on slovakian vastineessa tahmea aine mainittu.
−Mať nohy v mede, eli jaloissa hunajaa, kun luistelet hitaasti ja väsyneenä jäällä.