Aivovammat ovat yksi jääkiekon vakavimmista ongelmista, ellei jopa vakavin. Monen pelaajan ura on päättynyt ja pahimmillaan koko loppuelämä on murskaantunut aivovamman vuoksi.
Niistä puhuminen on elintärkeää ja samaa mieltä on Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen.
Hän painottaakin, että aivovammoista pitäisi puhua vielä enemmän.
− Totta kai niitä pitää korostaa ja pitää esillä. Ymmärtää oikeasti, ettei tämä ole mikään pikkujuttu. Jos pelaaja saa aivovamman, se voi vaikuttaa koko loppuelämään − tämän ymmärtäminen olisi ihan oikeasti tärkeää.
− Siitä tiedottaminen ja sen tilastoiminen, jotta suuri yleisö ja pelaajat tietäisivät, missä mennään niiden suhteen. On niitä ennenkin ollut hirveä määrä, mutta silloin niitä ei olla noteerattu, eikä niihin olla reagoitu, Jalonen huomauttaa.
Tälläkin kaudella Liigassa on nähty melko paljon päähän kohdistuneita taklauksia. Julkinen keskustelu puolestaan pyöri pitkään lähinnä taklaajan ja taklattavan vastuualueiden selvittämisessä.
Leijonat viime keväänä kolmanteen maailmanmestaruuteen luotsanneen Jalosen mielestä on harmillista, että taklauskeskustelussa on ollut vastakkainasettelua.
Hän kokee, että kiekollisen pelaajan pitää tiedostaa olevansa taklattavissa lähes koko ajan, mutta samalla Jalonen korostaa taklaajan ensisijaista vastuuta. Etenkin tilanteissa, joissa taklaaja esimerkiksi näkee pidemmän aikaa, että taklattava on haavoittuvassa asemassa. Viime kädessä taklaaja päättää, taklaako vai eikö.
− Joskus voi kiekko jäädä jalkoihin tai jotain erikoista tapahtua. Silloin pitäisi taklaus pysäyttää tai kiilata, eikä viedä taklausta loppuun asti. Kyllähän taklaajakin pystyy vaikuttamaan taklaukseensa ja sen loppuun asti viemiseen, jos haluaa toista pelaajaa kunnioittaa, Jalonen toteaa.
Jalonen nostaa esille, että nykyjääkiekossa vauhti on niin kova, ettei tilanteita aina pysty ennakoimaan. Joskus tulee hetkiä, ettei taklattava pysty havainnoimaan taklaajaa.
"Pitäisi käyttää maalaisjärkeä, eikä vetää hirveää pommia"
− Silloin taklaajan pitäisi mielestäni käyttää maalaisjärkeä, eikä vetää hirveää pommia, joka voi loukata toista pelaajaa. Jos jokin yllättävä tilanne tulee, silloin sille ei vain voi mitään.
Jalonen huomauttaa myös taklattavan vastuusta, jotta tämä muistaisi havainnoida ympäristöään ja huomatessaan taklauksen tulevan, ei tekisi mitään yllättävää juuri ennen taklausta.
− Onko hän ollut valmiina ottamaan taklauksen vastaan, onko se ollut normaali tilanne vai tekeekö hän yhtäkkiä jonkun liikkeen, johon taklaaja ei ehdi reagoimaan. Silloin taklattavankin vastuu on isompi.
− Se on harmittava tilanne taklaajan ja taklattavan kannalta, jos viime hetkellä taklattava menee kyyryyn tai kääntää selkänsä. Ei niin pitäisi tehdä. Virheitähän tekevät kaikki ja se on mielestäni silloin virhe taklattavan osalta.
Jalonen nostaa esille toisenkin mielenkiintoisen huomion taklauspelaamisesta. Hänen näkemyksensä mukaan pudotuspeleissä päähän kohdistuvat taklaukset ja niistä johtuvat pelikiellot vähenevät.
Joukkueet siistivät taklauspelaamistaan, vaikka intensiteetti on usein kovempi kuin runkosarjassa.
− En ole tilastoja tehnyt, mutta väitän, että on aika iso ero sillä, miten paljon tulee päähän kohdistuneita taklauksia tai isoja pelikieltoja pudotuspeleissä suhteessa runkosarjaan. Väitän, että runkosarjassa tulee enemmän.
− Pudotuspeleissä pelataan voitosta. Nekin pelaajat, jotka koheltavat runkosarjassa, tajuavat, että nyt on sellainen hetki kaudesta, ettei voi koheltaa. Ei tarvitse taklata ylikovaa, koska oma joukkue kärsii enemmän kuin runkosarjassa ja kausi voi loppua.
Jalosen mukaan runkosarjapelaaminen versus pudotuspelipelaaminen -ilmiöstä näkee, että pelityylissä on kyse valinnasta.
− Sen pitäisi johtua siitä, että pelaajat kunnioittavat toisiaan, mutta siitä se ei johdu. Pelaajat haluavat voittaa, eivätkä halua munata oman joukkueen mahdollisuuksia hölmöilemällä. He pystyvät pelaamaan lätkää fiksusti, jos haluavat.
Liigan uusi linjaus
Liiga teki merkittävän linjauksen ennen joulua, kun se päätti koventaa ja tiukentaa päähän kohdistuneiden taklauksien sanktioita niiden kitkemiseksi. Jatkossa kaikista päähän kohdistuvista ja ottelurangaistuksen arvoiseksi katsottavista taklauksista annetaan vähintään viiden ottelun pelikielto.
Jalosen mielestä Liigan linjaus on vahva ulostulo, mutta rohkea sellainen.
− Sitä pitää kunnioittaa. Nyt mielestäni kannattaa katsoa, miten homma toimii. Kun päähän tulee taklaus, pitää katsoa tarkkaan, onko se oikeasti rangaistuksen arvoinen vai tekeekö taklattava jonkun oudon liikkeen juuri ennen taklausta, mitä ei voi ennakoida kukaan.
− Eivät nämä varmastikaan ole selviä juttuja, eli mielestäni pitää tapauskohtaisesti tutkia. Ne pitää erottaa toisistaan. Yrittää löytää, mistä jokin asia johtuu, jotta pelaajat uskaltaisivat edelleen taklata, Jalonen toteaa.
Pelaajat ovat avanneet kielenkantojaan Liigan päätöksen suhteen. He kokevat, että heitä olisi pitänyt kuunnella, ennen kuin päätös lyötiin lukkoon.
Jalonen on samoilla linjoilla.
− Optimitilanteessa päätös olisi tehty kimpassa, eli oltaisiin kuunneltu valmentajia ja pelaajia. Silloin myös sitoutuminenkin ehkä voisi olla parempaa.
− Jatkossa pelaajat ja valmentajat olisi hyvä saada isoihin päätöksiin mukaan, sillä hehän loppupeleissä ovat vastuussa siitä, mitä jäällä tapahtuu.
"Pelikielto tulisi joukkueen sisäisesti"
Julkisessa keskustelussa on väläytelty erilaisia korjaustoimia, joilla päähän kohdistuneita taklauksia voisi vähentää. Mutta mitä Jalosen mielestä pitäisi tehdä?
Hän nostaa esille Liigan koventuneen linjan yhdeksi keinoksi. Toinen on taklauspelaamisen valmentaminen.
− Junioreista asti, kun taklaaminen sallitaan, opetetaan taklaamaan ja ottamaan taklauksia vastaan. Korostetaan, että taklata saa. Ja korostetaan, mitä ei kannata tehdä, varsinkaan laitojen lähellä, kun on kiekon kanssa. Vaatii tietysti paljon taitoa, että pystyy käsittelemään kiekkoa pää vähän pystyssä.
− Taklaajan vastuuta pitää korostaa. Erityisesti, kun taklaaja näkee, ettei kiekollinen pelaaja jostain syystä huomaa taklaajaa, silloin taklaus pitää jättää tekemättä tai sen pitää olla niin puhdas tai hiljainen, ettei loukkaantumista synny, Jalonen jatkaa.
Näiden lisäksi Jalonen peräänkuuluttaa valmentajien ja seurajohtajien vastuuta. Pelaajien hölmöyksiin ja vaarallisin taklauksiin pitää puuttua, ettei sama tapahdu saman pelaajan kohdalla uudelleen.
− Jos ei kurinpitotaholta puututa ja ne jatkuvat, niin paras keinohan on, ettei pelaaja pelaa ja pelikielto tulisi joukkueen sisäisesti. Kun ollaan voittamassa, eihän se auta, jos joku ei pelaa ollenkaan. Tai ottaa vitosen. Mikä järki siinä on?
− Se nyt ei voittamiseen vaikuta millään lailla, jos vastustaja keräilee vehkeitään tai varsinkin, jos häntä sattuu pahasti. Otettaisiin tiukka linja, ettei sellaista vain suvaita. Vahingot ymmärrettäisiin, koska tässä lajissa tapahtuu vahinkoja, vaikka mitä tehtäisiin. Ihan kaikkea ei voi karsia pois, Jalonen pohtii.
Jos Jalosen joukkueessa joku on taklannut vastustajaa vaarallisesti ja taklauksen olisi voinut jättää tekemättä, suomalaisen jääkiekon suurinta urheilullista vaikutusvaltaa käsissään pitävä luotsi on ottanut asian esille pelaajansa kanssa.
"En minä ainakaan jaksa sellaista katsella"
− En minä ainakaan jaksa sellaista katsella. En halua nähdä, että joku saa hirveän tällin päähän tai loukkaantuu jotenkin muuten. Ei tämä lätkä ole kuitenkaan niin tärkeää, jos terveys menee.
− Tyhmäähän on taklata väärin, istua jäähypenkillä tai ottaa vitonen, lentää ulos ja saada pelikieltoa. Sehän on tyhmintä, mitä voi tehdä, Jalonen huomauttaa.
Jalonen ei kuitenkaan halua vielä naisten jääkiekon sääntöjä miesten jääkiekkoon. Hän haluaisi ensin kokeilla muita muutoksia.
Naisten säännöt tarkoittaisivat sitä, että taklaukset olisivat kiellettyjä.
− En vielä tässä vaiheessa lähtisi siitä liikkeelle. Jääkiekko on fyysinen laji ja yksi isoimmista ja tärkeimmistä elementeistä on kuitenkin kontaktipelaaminen.
− Tuo myös rohkeutta ja uskallusta pitää kiekkoa paineen alla ja ottaa taklauksia vastaan. Peli muuttuisi mielestäni liian erilaiseksi. Pitää olla tietynlainen taklaamisen ja oikeanlaisen fyysisyyden uhka, Jalonen painottaa.
Miten peli muuttuisi liian erilaiseksi?
− Se veisi ison osan jääkiekon ydintä pois, mikä ei missään nimessä olisi hyvä
asia, Jalonen vastaa.
Kun päähän kohdistuvien taklausten ehkäisykeinoja on pohdittu, jalustalle on nostettu avojään taklaukset ja niiden kieltäminen sääntömuutoksilla.
− En kieltäisi avojään taklauksiakaan. Taklaajan on tietenkin silloin tiedostettava ja ymmärrettävä, että loukkaantumisriski kasvaa, jos taklattava ei jostain syystä havaitse taklaajaa. Silloin pitää jättää taklaamatta, pyrkiä vain riistämään kiekko, kiilata tai puolustaa tiiviisti.
Taklausten merkitys on muuttunut
Taklaukset ovat kuitenkin vähentyneet nykyjääkiekossa. Niiden merkitys on muuttunut fyysisestä pelotteesta ja uhittelusta enemmän riistopelaamisen suuntaan.
Taktisesta näkökulmasta katsottuna aina ei kannatakaan taklata. Se ei välttämättä edistä oman joukkueen pelaamista eikä siten ottelun voittamista. Taklaava pelaaja voi jäädä jälkeen vastustajan hyökkäyksestä. Etenkin taitavimmat joukkueet pystyvät helposti muutamalla syötöllä pelaamaan myöhässä taklavan pelaajan pois ja päästä ylivoimahyökkäykseen.
− Edelleen taklaamisen osalta korostuu se, että pyritään irrottamaan vastustaja kiekosta ja luomaan irtokiekkotilanne. Tai vastustajan pelaaja antaa huonon syötön, jolloin saamme riiston, luomme maalipaikan ja teemme maalin. Tai saadaan ylipäätään kiekko meidän haltuumme.
− Sillälailla pelin evoluutio menee eteenpäin. Sitten on vain vaara, että jos taklaukset vähenevät, ei opita olemaan varuillaan tai ottamaan taklauksia vastaan, mikä on taas huono asia. Koko ajan pitää olla pää pystyssä ja hereillä.
Vielä haastattelun päätteeksi Jalonen haluaa korjata väittämän, joka on ajoittain värittänyt taklauskeskustelua syksyn ja alkutalven aikana.
− Puhutaan siitä, että ennen vanhaan pelattiin pää pystyssä, mutta nykyään pelataan pää munissa. Se on mielestäni tyhmää, eihän se nyt paikkaansa pidä. Ei maailma ole sillä tavalla muuttunut. Nykyään vaatimustaso kiekolliselle pelaajalle on kovempi kuin ennen, koska vauhtia on vielä enemmän ja tilaa ja aikaa on vähemmän.