HPK:n konkaripakki Arto Laatikainen, 38, teki Tapparaa vastaan pelatussa kuudennessa välieräottelussa historiaa. Hän sai syöttöpisteen Janne Tavin tekemään 2−0-osumaan ja nousi Mika Strömbergin ohi Liigan puolustajien pudotuspelien kaikkien aikojen pistepörssissä. Laatikainen pitää nyt hallussaan ykkössijaa tehopistein 11+54.
Laatikainen ei ollut seurannut tilastoja ennätyksen kiilto silmissään, mutta oli asiasta hyvin tietoinen.
− En hirveästi seurannut, mutta kyllä siitä sen verran muut puhuivat, että olin kartalla, Laatikainen hymähti.
− Ei sitä oikein nyt osaa laittaa perspektiiviin. Ehkä vähän myöhemmin. Nyt on lähinnä se tunne, että saa vielä vanhoilla päivillä pelata mestaruudesta. Se on päällimmäisenä se suurin ilon aihe.
Mestaruudesta tai edes Liigassa pelaaminen ei ollut kauden alla itsestäänselvyys. Laatikainen hankittiin kesällä HPK:hon kahden vaikean Ilveksessä pelatun kauden jälkeen. Puolustaja itse oli jo ehtinyt tähyillä Keski-Euroopan suuntaan. Syksyllä Laatikainen kertoi haluavansa vielä osoittaa kuuluvansa Liigaan.
− Kyllä tässä selvä tasonnosto Ilves-vuosista on tullut. Kaikki on alkanut siitä, että mies on paremmassa kunnossa. Minulla oli vähän terveyshuolia Tampereen vuosina ja se vei sitä parasta terää. Ne on saatu kuntoon, Laatikainen taustoitti.
− Tämä toiminta ympärillä on tukenut myös minua kuten näitä nuoriakin. On ollut järkevää treenaamista ja se on ollut minulle hyvä juttu. Pitää olla itsekin ylpeä, että pystyy vanhemmalla iälläkin tulemaan takaisin. Siinä on hyvin tehty hommia.
Laatikainen sai TPS:ää vastaan pelatussa puolivälieräsarjassa kolmen ottelun pelikiellon. Hän huilasi sen vuoksi kolme ensimmäistä välieräottelua Tapparaa vastaan. Paluun kokoonpanoon Laatikainen teki, kun HPK:lla oli flunssan aiheuttamia kokoonpanohuolia.
− Yllättävän levollinen olo oli. Itselläkin oli vähän pientä pöpöä siinä, mutta ei mitään kuumetta, että olisi tarvinut olla sivussa. Se veti kropan levolliseen tilaan ja pääsin hyvin mukaan, Laatikainen kuvaili.
Kolmen ottelun huili teki Laatikaiselle lopulta hyvää, vaikka helppoa se ei ollut.
− Ihan sama ketä vastaan pelit olisivat olleet, niin onhan se sivussa oleminen raastavaa. Kyllä siinä ehti käydä monenlaisia tunteita läpi. Pyrin treenaamaan hyvin. Enemmän näki myös perhettä ja sai ajatuksia muualle jääkiekosta. Se oli sellainen henkireikä, kun sai lasten kanssa touhuta, Laatikainen kertoi.
Yksi asia oli kuitenkin erityisen vaikea. Katsojan rooli.
− Pelien katsominen oli paha rasti. Varsinkin täällä paikanpäällä se toinen peli. Se on vähän eri kuin kotona sohvalla. Niin huikea tunnelma, että olisi tehnyt mieli olla askissa, Laatikainen hymyili.
