Nuorten Leijonien valmennusryhmässä apuvalmentajana toimiva Tuomo Ruutu pelasi mittavan pelaajauran, johon kuului yli 700 ottelua NHL:ssä ja lukuisia maajoukkuemitaleja. Rooliaan ja ominaisuuksiaan valmentajana mies ei lähde erittelemään.
− Vaikea sitä on lähteä erittelemään, jokainen valmentaa omalla tavallaan oman persoonansa kautta. Jokaisessa joukkueessa rooli muotoutuu joukkueen mukaan, omana itsenämme tässä ollaan. Rooli on ihan valmentajan rooli, Ruutu pyörittelee.
Vuoden takaisen mestarijoukkueen pelaajista tänä vuonna mukana ovat vain Ville Heinola, Anttoni Honka ja Toni Utunen. Joukkue on siis uusiutunut suurilta osin, mutta Ruutu näkee sen hyvänä asiana.
− Nykyinen joukkue on vähän erilainen kuin viime vuotinen, ja se on ihan hyvä asia. Jokainen joukkue on erilainen. Kaikissa joukkueissa missä olen mukana ollut, on ollut erilaisia persoonia ja niiden kautta joukkue muovautuu yhteen.
Myöskään nykyisen joukkueen onnistujia tähän asti Ruutu ei halua alkaa nostamaan, vaan painottaa joukkue edellä menemistä.
− Meillä on paljon onnistujia. Mielestäni niitä on hyvä katsoa vasta turnauksen jälkeen, koska on tärkeitä pelejä vielä jäljellä ja isoimmat pelit edessä. Silloin, kun joukkue menee loppuun asti, niin silloin kaikki ovat onnistuneet.
Nuorten kanssa toimiminen palkitsee
Pelaajauransa kevääseen 2017 päättänyt Ruutu liittyi vuoden hiljaiselon jälkeen viime kaudeksi Nuorten Leijonien valmennustiimiin. Valmennuskokemus on siis vähäistä, minkä takia hänen mukanaoloaan vuosi sitten hieman kummaksuttiin. Hänen mielestään hänellä on pelaajakokemuksensa kautta paljon annettavaa juuri nuorille pelaajille.
On hienoa nähdä kaikki se energia ja tietty rakkaus lajiin, mitä pojilla on.
− Tykkään tosi paljon työstäni. Olen etuoikeutetussa asemassa, kun saan tehdä näin hienojen nuorten miesten kanssa töitä päivittäin. On hienoa nähdä kaikki se energia ja tietty rakkaus lajiin, mitä pojilla on. Siitä saa itsekin energiaa. Tänne on tultu tietysti myös voittamaan.
− Haluan antaa itse jossain määrin takaisin nuorille, kun olen itse saanut niin paljon vanhemmilta pelaajilta, valmentajilta ja monelta kaverilta urani aikana. Haluan itse jakaa tietoa eteenpäin ja olla apuna.
Nuorten kisoissa itse 2000-luvun alussa kolme kertaa pelannut Ruutu näkee U20-kisojen perusluonteen säilyneen samana, vaikka peli ja pelaajat ovat kehittyneet vuosien saatossa.
− Vaikea verrata, kun niitä pelatessa oli 17-,18- ja 19-vuotias ja nyt jo 36. Sitä ajattelee niin eri tavalla ja katsoo peliä eri kantilta. Sama energia siellä pelaajilla on edelleen ja tosi paljon taitoa. Päällisin puolin peli ei ole juuri muuttunut, Ruutu pohtii.
Nuori valmentaja saa paljon irti mediasta
Mediassa on jo ennen kisoja puhuttu paljon Suomen valmennusjohdosta joukkueen heikkoutena. Kisojen alettua heikosti paine päävalmentaja Raimo Helmistä kohtaan nousi jälleen, mutta päävalmentaja itse kiisti, että lukisi mediaa kisojen aikana. Ruudulla on eri asenne median seuraamista kohtaan.
− Tajusin, että varmaan on tullut kritiikkiä, kun apuvalmentajat puhui siihen malliin. Onneksi on itseltä mennyt ohitse, yritetään kestää, päävalmentaja Helminen kommentoi kritiikkiä Suomen ensimmäisen pelin jälkeen.
− Hän ei sitten ainakaan meikäläiselle puhunut, Ruutu nauraa kuullessaan Helmisen kommenteista.
Se on vähän kuin jos osaisi lukea, mutta ei lukisi.
− Totta kai sitä tulee seurattua, kun haluaa olla ajan tasalla kaikesta. On siitä hyötyä. Oppimismielessä tulee joka päivä seurattua kaikennäköisiä mielenkiintoisia kolumneja, videoita, tai mitä vain jääkiekkoon tai sen ulkopuolelle liittyvää.
− Se on vähän kuin jos osaisi lukea, mutta ei lukisi. Siitä ei olisi mitään hyötyä silloin. Jätkäthän pitää hyvin ajan tasalla kaikesta. Media on todella mahtava resurssi, kun haluaa oppia koko ajan ja kehittää itseänsä, Ruutu analysoi.
