Kasper Björkqvist oli yksi 14 pelaajasta, jonka ura nuorisomaajoukkueessa päättyi näihin kisoihin. Yhteisiä kokemuksia ei haluttu päättyvän huonosti, joten Björkqvistin mukaan toisella erätauolla pelaajat ottivat itseään niskasta kiinni.

− Katsottiin ympärillemme jätkien kanssa ja mietittiin: monen kanssa viimeinen ristiretki nuorisomaajoukkueessa. Tai siis sovittiin niin, että tämä tulee olemaan viimeinen. Kopin sisältä tuli iso voima.

Suomi selvitti karsintapiinan lopulta kunnialla. Tunnelma ei ollut riehakas, mutta kuitenkin pahimmalta vältyttiin.

− Totta kai olen helpottunut. Eihän peli ollut kaunista, mutta saimme sen tuloksen kahdesta pelistä, mitä tarvittiinkin.

− Tulosurheilussa ei ollut lopulta muusta kuin siitä, että otamme kaksi voittoa ja sen jälkeen, ei voi sanoa hyvillä mielin, kotiin. Omalla pelillä ei sinällään ollut merkitystä, lähdettiin voittamaan ja ne tulivat nyt.

Turnausta taaksepäin katsoessa tulos on pettymys, ja sitä ei Björkqvistkään kiistä. Eri tavalla olisi pitänyt pelata turnauksen alussa, jotta tulos olisi ollut toisenlainen.

− Eihän tätä lähdetty hakemaan. Kyllähän lähtökohta oli se, että pelaisimme mitaleista edelleen, ja kultaisista sellaisesta.

− Turnaus meni kuitenkin niin kuin meni, ja sen jälkeen kun selvisi, ettemme ole jatkossa, on potuttanut. Ei voi kuitenkaan jossitella, olisi pitänyt pelata paremmin kaksi ensimmäistä peliä.

Latvian hermokontrolli ei kestänyt tulossa olevaa tappiota, ja loppuhetkillä nähtiin ilkeitä tilanteita. Tapahtumat saivat kliimaksin Eduards Tralmaksin taklauksella Urho Vaakanaisen päähän.

− Onneksi ei tullut mitään loukkaantumisia. Pidimme hermot niin hyvissä käsissä kuin vain pystyttiin. Tilanne melkein karkasi käsistä, mutta mielestäni tuomarit hoitivat tilanteen hyvin. Vitonen oli hyvä tuomio siihen paikkaan.