- Ei. Ei todellakaan. Ei...
Josh MacNevin kommentoi torstaina ensimmäistä TPS-otteluaan. Se ei mennyt aivan putkeen.
- Ensimmäinen erä tuntui vielä ihan hyvältä, mutta en ole oikein varma mitä sitten tapahtui, MacNevin kertaa.
- Eiköhän se ollut ruosteen ja vähäisen sopeutumisen yhdistelmä. Ainakin parannettavaa jäi.
Kanadalainen debytoi mustassa nutussa tiistaina. Pelicans iski kiekon TPS:n verkkoon kolmesti ja MacNevin seurasi kahta osumaa aitiopaikalta.
Olosuhteet loivat vahvan perustan hapuilevalle ensiesiintymiselle. MacNevin oli saapunut Turkuun ottelua edeltävänä yönä. Uuden joukkueen kanssa oli yhteistä historiaa yhden aamujään verran.
- Helpompiakin asioita on tullut tehtyä. Edellinen ilta meni käytännössä kokonaan pakkaillessa, sitten oli aikainen herätys, vähän valmisteluja ja illalla peli. Lisäksi edellisestä pelistä oli kulunut jo tovi.
Samojen haasteiden kanssa joutui painimaan myös TPS:n toinen puolustajavahvistus Tom Preissing, jonka edellinen ottelu oli joulukuun alulta. Preissing suoriutui tiistaina jo kelvollisesti, mutta MacNevinille ruostetta oli ehtinyt kertyä rutkasti enemmän.
35-vuotiaan kiekottelu on tällä kaudella rajoittunut lähinnä harjoituksiin. MacNevin jäi marraskuussa sivuun aivotärähdyksen vuoksi ja paluuta pelikentille piti odottaa aina tiistain TPS-Pelicans-otteluun asti.
- Pelasimme Brynäsiä vastaan ja olin tuomassa kiekkoa ylös keskikaistaa. Yksi heidän isoista NHL-kavereistaan, Cody Franson, tuli vastaan ja täräytti loppuun asti, MacNevin muistelee yhteenottoaan 196-senttisen ja 96-kiloisen Toronto-pakin kanssa.
Ennen maanantaina virallistettua TPS-pestiään MacNevin oli viettänyt viime vuodet Tukholmassa. Kolmen AIK-kauden aikana otteluita kertyi kuitenkin yhteensä vain 91 kappaletta. Suomesta MacNevin on hakenut peliminuutteja jossain vaiheessa jokaista sesonkia.
- Olin siellä aina vain artistisopimuksella, joten aika Tukholmassa oli jokaisena kautena katkonaista. Ensimmäisen Suomen-lainan jälkeen oli jo helpompi palata tänne ja mennä myöhemmin syksyllä AIK:hon. Pääsin ainakin kokemaan yhdessä molemmat sarjat ja oppimaan.
Tänä vuonna paluu AIK:n kokoonpanoon ei enää onnistunutkaan.
- Ensimmäisellä kaudella mursin nilkkani pahasti ja olin sivussa melkein koko kauden. Viime vuosi oli hyvä ja pysyin terveenä, mutta tämä syksy meni taas hankalammin. Siksi olen onnellinen saatuani TPS:ltä mahdollisuuden päästä taas jäälle, MacNevin kiittelee.
NHL:n työsulku, Fransonin pommi ja pitkälle toistakymmentä puolustajaa tällä kaudella peluuttaneen AIK:n leveä pakkimateriaali. Nämä seikat yhdessä muualta napattujen hyökkääjävahvistusten kanssa ajoivat MacNevinin lopulta Turkuun asti.
Pelitaukoa oli ennen tiistaita lähes täydet kaksi kuukautta, mutta kaikki ne viikot eivät kuluneet aivotärähdystä parannellessa. AIK ei yksinkertaisesti enää löytänyt MacNevinille paikkaa alakerrastaan.
- Koko aika ei suinkaan mennyt toipumisen merkeissä. Joukkueemme koki paljon loukkaantumisia ja sisään tuli uusia hankintoja, kuten Suomessakin käynyt Kris Beech. AIK:n hyökkäys on nytkin vajaa ja heidän on tehtävä uusia hankintoja. Puolustajia sen sijaan oli käytettävissä paljonkin, mikä ei lopuksi osoittanut omalta kannaltani hyväksi asiaksi.
- Beechin kaltaiset hankinnat sitten pelasivatkin hyvin ja heidät päätettiin pitää. Samalla muun muassa minut tavallaan ajettiin kokoonpanon ulkopuolelle, huokaa aiemmin Suomessa HPK:ta ja SaiPaa edustanut peluri.
Turun Palloseuran puolustuksessa riittää tilaa. MacNevinin ja Tom Preissingin sopimuksilla pelaavan kuusikkonsa keski-ikää melkein kymmenellä vuodella nostanut TPS tarjoaa kyllä vastuuta, jos sen vain ansaitsee.
Kanadalaiselle on kaavailtu kiekollista roolia ja runsasta ylivoima-aikaa. Tiistai-ilta meni melko vahvasti penkin alle, mutta viikonlopun tasauskierroksen Lukko-pelit antavat uuden mahdollisuuden.
- Ylivoima on aina ollut erikoisuuteni. Olen pelannut sitä paljon läpi urani ja täälläkin olisi ilmeisesti minuutteja tarjolla.
- Eiköhän tämä tästä. Päivä päivältä tuntuu paremmalta, MacNevin nyökyttelee.
