Liigan historian pisin ottelu oli osoitus siitä, että joukkueen jokainen pelaaja on arvokas lopputuloksen kannalta. HIFK:n maalit tekivät hyökkääjistä vähiten peliaikaa saanut Mika Partanen ja toiseksi eniten hyökkääjistä peliaikaa saanut Arttu Luttinen.
Vaikka varakapteeni Luttisen oma panos joukkueen legendaarisen voiton eteen oli suuri, jaksoi hän jakaa kiitosta joka puolelle.
− Iso kiitos omalle pakkiosastolle, joka jaksoi tuoda kiekkoa pois omasta päädystä. Vastustajalle iso kunnioitus hienosta minisarjasta. Ensimmäisessä pelissä oli ehkä korkein intensiteetti niistä peleistä, joissa itse olen tällä kaudella ollut.
− Myös Teemu Ramstedt täytyy nostaa jollakin tapaa ylös, sillä hän jaksoi tuoda kiekkoa koko illan ylös ja loi vaarallisia tilanteita vielä kuudennessakin erässä, Luttinen sanoi ottelun jälkeen.
Luttinen hikoili ja vuoti verta
Paitsi että Luttinen hikoili jäällä yhteensä lähes kahden erän verran, tuli hänen orastavaan pudotuspelipartaansa rako leukaan tulleen haavan vuoksi.
− Molemmat joukkueet antoivat kaikkensa. Lauantaina oli jo tosi kova taistelu, jossa otettiin miehestä mittaa. Tässä pelissä sama jatkui, mutta sitä on vaikea pitää yllä kahta peliä putkeen. Näitä pelejä on kiva tahkota, kun koko ajan pitää olla valmiina ottamaan ja antamaan.
− Olisimme me jaksaneet vielä tahkota, mutta pelin tempo olisi hidastunut entisestään. Sen näkee, kuinka peli hidastuu ja virheitä aletaan varoa. Jos pelaa pari vaihtoa hieman löysemmin, jaksaa haastaa taas, mutta puolta minuuttia pidempään ei kentällä jaksa olla.
Tuulettaminen oli liian rankkaa
Ottelun päätyttyä HIFK:n maalivahti Kevin Lankinen sanoi olleensa lähellä oksentaa kesken pelin. Luttinen kuvaili oloaan vain väsyneeksi. Edellisen ennätysottelun kaltaisia sankaritarinoita pukukoppiin konttaavista pelaajista ei siis uusissa ennätyksentekijöissä syntynyt.
− Hyvä, että jaksoin edes tuulettaa Partasen maalia, koska olin ollut jo minuutin jäällä ylivoiman aikana. Fyssarit hieroivat jalkoja, ettei tullut kramppeja. Jokaisella oli omat tapansa. Yksi söi banaania, yksi energiapatukkaa, yksi joi kokista. Joku ei istunut ollenkaan, jotta krampit pysyisivät liikkeessä.
Ottelun lopulta ratkaissut Mika Partanen pelasi 134 minuutin noin 19 minuuttia eli vain hieman enemmän kuin Luttinen tavallisessa 60 minuutin ottelussa.
− Meillä on niin hyvä rinki, että kaikkiin luotetaan ja kaikkia käytetään. Nelosketju pelin taisi ratkaistakin, Luttinen sanoi.