Markus Kankaanperä on lähtenyt kiekkoperheestä, sanan jokaisella merkityksellä.
− Isä on pelannut Ruotsissa ja Suomessa ja molemmat veljetkin ovat ammatikseen pelanneet kiekkoa. En muista koska olisin ollut ensimmäisen kerran hokkarit jalassa, mutta muistan, kun isä vei Ruotsissa ensimmäisen kerran pukukoppiin. Muistan ne kopin hajut ja fiilikset, kun pienenä poikana palasin kotiin. Pelaajat ottivat siellä hyvin huomioon.
− Isän velikin on tuttu nimi Liigasta ja äidin veli on pelannut aikoinaan Ilveksessä. Äidin puolelta serkkuni on hiljattain lopettanut Tapio Sammalkangas. Kyllä se veri on jotenkin vetänyt jääkiekkoon, ja pieninä poikina mökilläkin saimme aina pelit aikaiseksi, "Kanki" avarsi sukujuuriaan.
Perheen isän Ari Kankaanperän sopimuksen loputtua Skellefteåssa matka jatkui Jyväskylään, jolloin Sportin konkaripakki aloitti jääkiekon. Matka jatkui Keski-Suomesta Hämeenlinnaan ja Helsingin Jokereihin, jossa Kankaanperä teki todellisen läpimurtonsa.
− Jyväskylässä oli vielä vähän nuoren miehen huumaa. Silloin ei vielä oikein tajunnut harjoittelua ja sitä, mitä jääkiekkoilijan elämä vaatii. Hämeenlinnaan lähdin hoitamaan armeijan pois alta. Se meni aika lailla kirjekurssina jälkeenpäin ajateltuna. Ei tullut paljon kasarmilla käytyä, mutta siellä pääsi kunnolla ensimmäistä kertaa voittavaan joukkueeseen. HPK oli silloin kova tiimi.
− Olin jo sopinut seuraavasta kaudesta Jokereiden kanssa, kun menin Hämeenlinnaan. Se toimi sellaisena välipysäkkinä.
Jo juniorikausien tilastoista voi päätellä, että Kankaanperän luontainen lahjakkuus ei ollut pisteiden takomisessa, vaan lähempänä omaa päätyä.
− Ei sitä roolia ole tarviinnut hakea missään vaiheessa, eikä kukaan ole minulle tullut sanomaan miten pitää pelata. Vahvuuksillaanhan sitä kannattaa ja pitää pelatakin. Tietenkin neuvoja on tullut, mutta se vaan on aina tullut jotenkin luonnostaan.
Jokereissa muovautui ikoni kovien pelaajien seurassa
− Ehkä Jokereissa jossain vaiheessa se pelityyli muodostui, kun pääsi kovien pelimiehien kanssa pelaamaan ja oppimaan heiltä. Erityisesti Ville Peltosta seurasin paljon ja katsoin häntä todella ylhäälle. Hän oli kyllä hieno pelaaja ja toimi esimerkillisesti, Kankaanperä muistelee.
Ennen Etelä-Suomeen matkaamista Kankaanperä sai myös varauksen NHL:ään, kun Vancouver Canucks varasi kyvykkään puolustajan kahdeksannella kierroksella.
− Taisin olla juhannusaattona mökillä, kun Vancouverin päädystä soitettiin ja he ilmoittivat varauksesta. Joinain vuosina oli joitain yhteydenottoja, mutta ei se ikinä kunnolla konkretisoitunut. Jossain vaiheessa tarjosivat sopimustakin, mutta perhe kasvoi täällä päässä, niin ei ollut järkeä lähteä siihen farmirumbaan siinä vaiheessa, kommentoi kokenut puolustaja.
Jokereissa käytetyn viiden vuoden ajanjakson jälkeen Kankaanperä suuntasikin ulkomaille, mutta ainoastaan Itämeren toiselle puolelle Brynäsiin, jossa ikävien takaiskujen jälkeen puolustajan visiitti jäi vain yhden kauden mittaiseksi.
− Alun perin piti lähteä kahdeksi vuodeksi perinteiseen kiekkokaupunkiin Gävleen, mutta joukkue oli siihen aikaan pienessä syöksykierteessä. Oli tosi sekava vuosi, valmentaja vaihtui kolmesti tai neljästi vuoden aikana. Se oli kaikin puolin huono vuosi, ja onneksi sain purettua toisen vuoden sopimuksesta pois. Onneksi emme pudonneet kuitenkaan Kvalserienissä.
Paluu pääkaupunkiin toisissa väreissä
Jotta Kankaanperän sopimuksen purku ja paluu Suomeen olisi mahdollistunut, tarvittiin apua pääkaupunkilaisseuralta. Tuttu valmentaja ja tuleva menestys auttoivat Brynäsin kanssa.
− Paluu Jokereihin oli jo tavallaan sovittu, mutta HIFK:hon tuli tuttu valmentaja Kari Jalonen. Olimme yhteyksissä sinä kesänä ja hän tiesi tilanteeni. Halusin Ruotsista pois, ja HIFK auttoi sopimuksen purussa, enkä kyllä kadu sitä päätöstä, Kankaanperä kertoi.
HIFK:ssa vietetty aika poiki lopulta mestaruudenkin, joka sai alkusoittonsa helsinkiläisseuran rakennettua menestystä pala palalta Jalosen johdolla. Vuonna 2011 suurin henkinen ponnistus tuli Jokereiden peittoamisesta.
− Olin pelikiellossa kriittisimmän kohtaamisen aikana. Istuin yksin pukukopissa katsomassa sitä ottelua. Hetkeksi hengitys salpaantui, kun Jukka Hentunen pääsi läpiajoon, mutta onneksi meidän muurimme Juuso Riksman hoiti homman, Kankaanperä muisteli.
Tapparassa menestys jatkui
Mestaruuden jälkeisen kauden jälkeen Jukka Rautakorpi värväsi Kankaanperän Tapparan riveihin, jossa mitalikaappiin kertyi kolme hopeaa ja viimeinkin ansaittu kulta.
− Tapparalla oli vähän samanlainen tarina kuin HIFK:lla. Kullan jälkeen tuli Helsingissä takapakkia ja mietin sinne jäämistä, mutta Rautakorpi soitteli ja puhui kolmen vuoden projektista, jonka aikana saisimme mestaruuden Tampereelle.
Kankaanperä hymyilee, kun kolme peräkkäistä hopeaa ennen Kanada-maljan nostoa mainitaan.
− Kyllä sitä voittamista harjoiteltiin. Joka vuosi tuntui aivan yhtä pahalta, mutta sen kolmannen kerran jälkeen jotenkin tiesi, ettei enää voi hävitä. Olimme niin potkittuja, ja kun saimme pudotettua Kärpät välierissä, niin tiesimme, ettei mikään enää tule meidän tielle. Kärpät oli samanlainen peikko meille kuin Jokerit oli HIFK:ssa ollessani, Kankaanperä muistelee.
− Jokainen hopea tuntui ihan yhtä karvaalta silloin, ja muistan vieläkin Sebastian Ahon tekemän ratkaisumaalin jälkeiset äänet, kuvat ja hajut.
Matka jatkui Vaasaan - Jälleen projektia tarjolla
Tuttu valmentaja ja tarjolla oleva rooli suuntasivat Kankaanperän auton kohti Vaasaa. Edessä oli myös samankaltainen joukkueen rakennusprojekti.
− Täällä oltiin vielä vähän alkutekijöissä. Kyllä viime kausi oli meille sitä tuttua harjoittelua. Aluksi oli melkoista aallon päällä ratsastamista, mutta loukkaantumisten kannalta meni loppukausi vähän vaikeaksi. Oli se kuitenkin sellaista kuin kuvittelinkin. Nautin siitä, että pääsee lähtemään pienistä asioista liikkeelle ja olemaan osa sitä rakentamista, tuumii Kankaanperä.
Hänen mukaansa joukkue on alkavalla kaudella paljon terveempi ja innokkaampi. Kankaanperä odottaakin innolla tulevaa kautta ja tutustumista uusiin joukkuetovereihin.
Kankaanperä näkee itsessään eroavaisuuksia jääkiekkovarusteet päällä ja ilman.
− Kyllähän se minäkuva muuttuu aika paljon, kun kypärän laittaa päähän. Kavereita ei ole, vaikka vääräpaitaisten puolella olisi hyväkin tuttu. Itselläni ainakin joku tuolta pääkopasta pimenee, kun astelee askin puolelle. Kyllä se kaukalon sisäinen Kankaanperä on erilainen kuin askin ulkopuolinen. Ehkä yhtä jäykkä, hymähtää "Kanki".
Juttua muokattu 06.09.2017 klo 16.00: Jokerit-IFK -ottelu mainittu väärin.