Pat Mullane saapui Porin Ässiin ECHL:n Reading Royalsista. Varhain aamulla aloitettu Pitsiturnaus ei ollut kaikkein tavallisin tapahtuma yhdysvaltalaisen arkirutiineissa.
− Pelaaminen tähän aikaan aamusta on jotain, mihin en ole tottunut. Tunnelma oli kuitenkin loistava heti alusta asti, kertoi Mullane.
Kokonaan vieraaseen ympäristöön amerikkalaissentteri ei tullut, sillä hänen hyvä ystävänsä on pelannut Suomessa jo jonkun aikaa.
− Matt Generousilta olen kuullut tästä sarjasta ja siitä, millaista jääkiekkoa täällä pelataan.
Kuten muillakaan joukkueilla, Ässillä ei ole ollut vielä monen viikon harjoitusjaksoja, joten muutamat kuviot olivat vielä haussa aamun Lukko-pelissä. Mullane pääsi ketjukavereidensa Toni Kallelan ja Masi Marjamäen kanssa pelaamaan ylivoimaakin.
− Ketjumme peli oli sellainen kohtalainen suoritus, kehitettävääkin on vielä paljon. Ylivoimaa treenasimme torstaina jonkun verran, mutta ei maali ollut mikään sovittu kuvio. Kallela vain hakeutui hyvään vetopaikkaan, kertasi Mullane.
Mullane tiedostaa sen, mitä häneltä odotetaan patanipussa. Tarjolla on kärkisentterin rooli jo loukkaantumisten aiheuttamien poissaolojen tähden.
− Puolustuspelaamisessa on oltava tarkkana, mutta koen vahvuuksieni olevan hyökkäyspelaamisessa. Mielestäni pystyn laadukkaaseen syöttöpeliin.
Ässäsentteri pääsi myös voittomaalikilpailussa kokeilemaan viime kaudella Porissa pelanneen Rasmus Rinteen ohittamista. Varsinaisella peliajalla hyvin torjunut Rinne joutui toteamaan ujutuksen menneen verkon perukoille.
− Olin siinä tilanteessa hieman onnekas, sillä kiekko nousi pystyyn aika sopivasti. Valmentaja kysyi halukkuutta vetää rankkari, ja tunsin itseni luottavaiseksi, totesi Mullane.
