Viime kaudella 81 runkosarjapeliä Philadelphia Flyersissa, ja niissä tehot 6+9. Mikä sen luontevampaa kuin pelata seuraavan kauden ensimmäiset viralliset ottelut Suomessa ja Rauman Lukon peliasussa.
Toisaalta Chris VandeVelden siirto on erilainen vaihtoehto, mutta totuttelu ei vie niin kauan aikaa kuin luulisi.
− Kotikaupunkini Minnesotassa on suurin piirtein samaa kokoa, ja siellä olemme tottuneet lumeen ja kylmyyteen. Näin ollen perheenikin on sopeutunut mainiosti Raumalle, vaikka minulle tämä on ensimmäinen kerta Euroopassa.
− Vähintään viisi vuotta on siitä, kun olen näin paljon päässyt ylivoimaa pelaamaan.
Tarkalleen ottaen Moorheadissa on noin tuhat asukasta vähemmän kuin Raumalla, eikä Suomen länsirannikolla verrattain myöhään alkanut talvi liene ollut ainakaan jäätävämpi kokemus kuin VandeVelden kotiseudulla Yhdysvaltojen keskilännellä.
− Jääaikaa oli syksyllä tarjolla, siitä ei ollut pulaa. Sen sijaan oli mielenkiintoista luistella lähinnä itsekseen ja pitää kuntoa yllä. Rauma ja Suomen pääsarja tulivat sitten hyväksi vaihtoehdoksi päästä pelaamaan, sanoo VandeVelde.
Usein pohjoisamerikkalaiset pelaajat korostavat hyvää vastaanottoa ja sopeutumistaan, mutta VandeVelde esittää asian erittäin vakuuttavasti. On helppo uskoa, ettei kyseessä ole pelkkä muodollinen kohteliaisuus.
Kohteliaisuutta voi olla sen sijaan sarjojen vertailussa, sillä VandeVelde arvioi Suomen Liigan jopa joissakin harvoissa asioissa verrattavaksi NHL:ään. Olisiko hieman vieraskoreutta mukana?
− AHL on jo hyvinkin samanlainen, paitsi kaukalon koko on tietysti pienempi. Kuten tässäkin pelissä (runkosarjan viimeinen Ässät-ottelu), taklauksia on runsaasti ja vauhdilla mennään päädystä toiseen, miettii VandeVelde.
Kun runkosarja- ja pudotuspelit lasketaan yhteen, Minnesotan miehelle on kertynyt aika paljon kokemusta Pohjois-Amerikan suurimmista sarjoista. NHL:ää hän on tahkonnut 284 peliä ja AHL:ää 273 ottelun verran.
College-vuodet liittyvät hienosti myös lauantaiseen Satakunnan paikallisvääntöjen huipentumaan.
Silti visiitti Liigaan on pystynyt tarjoamaan maaliskuussa 31 vuotta täyttävälle hyökkääjälle jos ei nyt uutta, niin ainakin hetkeen aikaan kokematonta asiaa.
− Vähintään viisi vuotta on siitä, kun olen näin paljon päässyt ylivoimaa pelaamaan. College-aikoina se vastuu oli aika säännöllistäkin, mutta siitä on kauan, hymähtää Lukko-hyökkääjä.
College-vuodet liittyvät hienosti myös lauantaiseen Satakunnan paikallisvääntöjen huipentumaan. VandeVeldeltä jää kokematta lämmin kohtaaminen maanmiehensä kanssa pelin aikana, sillä toisen minnesotalaistaustaisen pelimiehen kymppitili vaatii ottelun jättämistä väliin.
VandeVeldeä viedään ottelun jälkeen haastattelusta toiseen, mutta ehkäpä pisimpään hän juttelee Ässien pukukopista astelleen Ben Bloodin kanssa. Itse asiassa ässäpakki kuvaa puhelimellaan jo VandeVelden tv-haastattelua, todennäköisesti vloggaamisharrastustaan varten.
Veijareiden kotikaupunkien välillä on reilun kolmen tunnin ajomatka, mutta he osuivat nuoruusvuosinaan samoille pelikentille samaan aikaan.
− Pelasin pari vuotta collegessa yhdessä Chrisin kanssa ja pidän hänestä todella paljon. On erittäin hienoa nähdä häntä nyt täällä Suomessa, hymyilee Blood.
VandeVelde oli Euroopan lisäksi ensimmäistä kertaa myös nauttimassa paikallispelien vierasosuudesta. Kokemus oli miellyttävä muutenkin kuin voiton ja sarjapisteiden vuoksi.
− Ilmapiiri oli mahtava, kunnon paikallistaistelua. Tärkeintä on tietysti hyvä voitto meiltä. Kauden aikana joskus pomppii toisellakin tavalla, nyt vaan on pyrittävä jatkamaan tätä virettä, kiteyttää VandeVelde.
