Sunnuntaina Kanadalle kärsitty niukka tappio herätti luottamusta ja mietteitä. Puolustukselliseen osaamiseen nojannut Suomi sitkui Kanadan kyydissä kolme erää, ja taipui tähtisikermälle vasta jatkoajalla.
Peli ei ollut täydellistä. Tulevissa otteluissa Suomen pitää parantaa rankasti kiekollista peliään, jos se aikoo haastaa Venäjän, USA:n, Ruotsin tai toistamiseen Kanadan. Toinen vastaava peli, kaksi ja puoli erää alakynnessä, ei välttämättä pääty näinkään "hyvin".
Myös hyvän ottelun pelannut maalivahti Tuukka Rask painaisi päästettyjen maalien kohdalla mielellään esc-nappulaa.
Siinä missä USA on herkutellut ilmiömäisillä maalivahtiesityksillä, Ruotsi luottanut kuninkaaseen, ja Sveitsin Jonas Hiller valinnut suosikkinumerokseen nollan, aiheuttaa Suomen maalivahtivalinta aina keskustelua pitkin turnausta. Tämä siis nytkin, kun ennen kisoja on yhteen ääneen julistettu, kuinka Suomella ovat turnauksen parhaat maalivahdit.
Ovatko? Kokonaisuutena Raskin esitys Kanadaa vastaan oli kuitenkin luottamusta herättävä. NHL:ssä Rask pelasi jo kerran joukkueensa finaaleihin. Nyt meriittilistalta löytyy myös ainakin yksi onnistuminen olympiatasolla.
Eniten tärkeää on Raskin olemus maalinsa suulla. Rauhallisuus ja terävyys antavat pohjan koko puolustuksen toiminnalle. Hyvän puolustuksen taas viimeistelee koko viisikko, jossa hyökkääjät saavat purettua suoraan puolustajiin kohdistuvaa painetta jo ennen kuin puolustaja poimii kiekon.
Se kortti suomalaisten pitää myös katsoa loppuun asti.
Itseluottamus tarttuu. Samalla tavalla kuin Suomen pitää rakentaa Kanadaa vastaan nähdyn henkisen kasvun varaan, on jatkuvuutta naulattava myös maalivahtivalinnalla.
Vaikka kylmäpäät Kari Lehtonen ja Antti Niemi ansaitsisivat täyden luottamuksen, on keskiviikkona muurattava ainakin yksi kivijalka edellisen ottelun varaan. Arpominen ja epävarmuus ovat elementtejä, joita Suomen peluutus ei nyt kaipaa.
Se kivijalka on Tuukka Raskin valinta maalinsuulle.
