Naisten Liigassa on nähtävissä, miten johtomaalit, takaiskut ja erityisesti pelikaverien hurjannäköiset loukkaantumiset vaikuttavat suorituksiin.
Naisten kokema empatiantunne on usein voimakasta, mikä selittääkin osaltaan karujen tapausten liitännäisyyden kenttätapahtumien kulkuun. Nuorista pelaajista koostuvien ryhmien yksittäiset henkilöt saattavat jopa säikähtää tilanteita.
Tuorein esimerkki tästä on viime sunnuntain TPS:n ja Ilveksen välinen ottelu, jossa turkulaisten Ines Lukkarila lensi kontaktin voimasta rajusti päin laitaa. TPS hävisi ja näytti lamaantuneen tapahtuneesta lopun ottelun ajaksi, vaikka Lukkarila ei loukkaantunutkaan.
Tovi sitten myös Lukon ja Ilveksen välisessä ottelussa tupsukorvien Emilia Varpula oli osallisena keskialueen törmäystilanteessa, ja hän poistui jäältä paareilla maaten. Tärsky näytti hurjalta ja pelaajat parveilivat kentällä huolestuneina.
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja Varpula palasi kokoonpanoon jo seuraavassa kamppailussa. Raumalaisille Ilves kuitenkin hävisi vastoin kaikkia odotuksia.
Varpulan maatessa jäällä ilvesläiset kerääntyvät joukolla jäähän lyyhistyneen pelaajan luo tarkistamaan hänen vointiaan. Vaikka Leijonat TV:n lähetyksestä ei aina erota pelaajia tai näe kiekkoa, on senkin välityksellä huomattavissa pelaajien keskinäinen kunnioitus yli joukkuerajojen. Varpulan poistuttua jäältä Lukon pelaajat osallistuivat keskusteluihin vastustajien kanssa.
Varpula oli osallisena keskialueen törmäystilanteessa, ja hän poistui jäältä paareilla maaten. Tärsky näytti hurjalta ja pelaajat parveilivat kentällä huolestuneina.
Tapaukset eivät ole ainoita laatuaan, vaan monet dramaattiset loukkaantumiset ovat kauden aikana tuoneet mausteensa jäähallien ilmapiiriin. Lähes aina kolhun saaneen kiekkoilijan luo saapuu kahden joukkueen väkeä.
Tällien jälkeen peli kyllä jatkuu, mutta keskittyminen saattaa harhailla yksilö- ja joukkuetasolla pois kiekosta. Välillä herpaantumiset näkyvät selvästi, joskus vähemmän.
Naiskiekkojoukkueet muodostavat rivinsä paljolti paikallisista tai ainakin samalla paikkakunnalla pitkään opiskelleista ja työskennelleistä. Iso osa joukkueiden pelaajistosta pysyy lähes samana monta vuotta. Vahvojen siteiden muodostuminen on näin ymmärrettävää.
Myös entiset pelikaverit muistetaan, ja esimerkiksi monet vastapuolen pelaajat tulevatkin usein toisen joukkueen pukukopin nurkille loppuverryttelyyn pelin jälkeen vaihtamaan tuoreita kuulumisia ja ajatuksia mittelöstä. Sosialisoinnilla on oma vaikutuksensa empaattisuuteen.
On pelillisesti harmillista, että loukkaantumisista aiheutuva tunnekuohu vaikuttaa toisinaan ratkaisevasti kamppailun tasoon, mutta ilmiön inhimillinen puoli nostaa lämmön rintaan.
