Harjoitusottelun voitto Yhdysvalloista tuli vielä varsin vaillinaisella pelillä tehokkaan ylivoiman johdosta. Nuoret Leijonat asettelee vasta palapelin palasia jonkinlaiseen järjestykseen, josta turnauksen edetessä yritetään koostaa mahdollisimman ehyt palapeli.

Paras tapa rakentaa ehjä kokonaisuus on noudattaa omaa pelisapluunaa myös ennalta heikompia vastustajia vastaan. Näihin lukeutuu Saksa, joka luistelee Suomen vastustajaksi turnauksen ensimmäiseen peliin.

Harjoitusottelussa Suomen suurin ongelma oli hyökkäysten saaminen yli keskialueen. Kiekollinen työskentely oli hieman lepsua, mikä johti useisiin kiekonmenetyksiin keskialueella, josta Yhdysvallat iski terävästi vastaan.

Myös yksilönä puskemista oli nähtävissä. Esimerkiksi Joakim Kemellin peli kanavoitui liiaksi kiekon hautomiseksi, kun parempi lopputulos tulisi välillä kiekkoa lainaamalla. Maalitykin elekielestä oli aistittavissa turhautumista, joten harjoituspeliä voi pitää hyvänä opin paikkana hänelle ja muille tulokkaille, jotka saivat vasta ensikosketuksensa nuorten MM-turnauksen vaatimustasoon.

Se vaatimustaso on noussut hurjasti noin viimeisen viiden vuoden aikana. Mielikuva koohottamisesta ja päästä päähän menemisestä pitää edelleen pieniltä osin paikkansa, mutta pelaamiseen on tullut rutkasti lisää kontrollia ja rakennetta viisikopelin tasolla. Pelaajia pidetään pelin alla, hyökkäyksiinlähdöissä on selviä perusperiaatteita eikä taklauksia ajeta loppuun pelkän taklaamisen nimissä, koska se tarkoittaa äkkiä myöhästymistä puolustustehtävistä.

Vaikka Saksa lähtee otteluun selvänä altavastaajana, Nuoret Leijonat kaipaa nöyryyttä otteluun. Löperöllä, laiskalla ja yksilökeskeisellä peli-ilmeellä tulos saattaisi olla voitollinen, mutta turnauksen mittakaavassa viisikkopelin nimeen vannominen on huomattavasti järkevämpää.

Tasaisen tappavalla, ajoittain jopa kliinisellä, jylläämisellä Suomi on todennäköisimmin kiinni hyvässä tuloksessa. Jos siinä sivussa avainyksilöt saavat kaivattuja onnistumisia, se on kaivattua kermavaahtoa kakun päälle.

Suomen alkulohkon rakenne on mielenkiintoinen, kun alkuun vastaan asettuu kaksi lohkon heikompaa joukkuetta ennen Tšekki- ja Kanada-pelejä. Niissä testataan, kuinka hyvin Suomi palapeliään rakensi lohkon altavastaajia vastaan. 

Sittenkään ei vielä ole edes saavutettu mitään, vaan edessä on turnauksen onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi jakava puolivälierä. Ja sittenkin pitäisi voittaa vielä ainakin yksi kahdesta pelistä, jotta mitali irtoaisi. Raadollisen selvä kuvaus kahden viikon rupeaman vaativuudesta.