Carolina Hurricanes ja keskustelu maalivahtipelistä on kulkenut jo vuosien ajan käsi kädessä. Tampa Bay Lightningia vastaan pelatussa ottelusarjassa uhkakuvat alkoivat realisoitua ja maalivahtikeskustelu Hurricanesin ympärillä palasi lähtöruutuunsa – jos se nyt sieltä kovin pitkälle missään vaiheessa ehtikään. Tällä kaudella häneen kohdistettuja odotuksia lunastanut Alex Nedeljkovic ei pystynyt esiintymään sarjan vaatimalla tasolla, eikä Petr Mrázekin vaihtaminen seuraaviin otteluihin tuonut sen suurempaa muutosta.
Eritoten kahden ensimmäisen ottelun tappiot olivat Hurricanesin kannalta riipaisevia, sillä niissä joukkue oli kenttätapahtumissa hallitsevampi, mutta Andrei Vasilevski piti joukkuettaan pystyssä.
Hurricanes on osoittanut jo parina vuonna olevansa varteenotettava mestariehdokas, mutta luotettavaa maalivahtipeliä on pidetty viimeisenä esteenä. Maalivahtihuolet näyttelivät omaa osaansa myös tällä kertaa, kun Lightning kaatoi Hurricanesin menestyshaaveet otteluvoitoin 4–1.
Spekulaatio Hurricanesin maalivahtihankinnasta tulee varmasti jatkumaan tulevana kesänä, vaikka Nedeljkovic heitti oman lusikkansa soppaan. Suomalaisittain esimerkiksi Juuse Saroksen tilanne voisi olla mielenkiintoinen: Saros oli Nashville Predatorsin paras pelaaja, kun joukkue putosi pudotuspeleistä juuri Hurricanesin käsittelyssä.
Suomalaisista nimistä yksi on kuitenkin Hurricanesin kannalta kaikista merkittävin, ja se on Jukka Jalonen.
Hurricanes kaipaa nimittäin kipeästi muutoksia valmennukseensa – oli uusi nimi suomalainen tai ei.
Seuralegenda sytytti soihdun
Rod Brind'Amourin valtakausi Hurricanesissa on kestänyt kolmen kauden ajan. Seuralegendan sopimus umpeutuu tähän kauteen, mutta jatkoa seurassa pidetään todennäköisenä. Suuret linjat seurassa ovat siis tuskin muuttumassa, kaukalossa tai sen ulkopuolellakaan.
Tapa, jolla Brind'Amour lähestyy peliä on mielenkiintoinen. Usein nähdään tilanne, jossa heikompaa maalivahtipeliä kompensoidaan tarkasti puolustavalla kollektiivisella pelisuunnitelmalla. Nyt, on maalilla sitten Nedeljkovic tai Mrázek, tarpeellinen tulituki on kaikkea muuta kuin taattu.
Hurricanes on opittu tuntemaan energisestä ja vauhdikkaasta pelityylistään, jossa nuoret taiturit ihastuttavat yksilö- ja kenttätason oivalluksillaan. Tällä nopeudella ja energisyydellä on kuitenkin myös haittapuolensa.
Oikeastaan voisi sanoa, että Hurricanes on ollut malliesimerkki pelinopeuden ja nopeuden erosta. Joukkue sortuu liian usein koohottamiseen koohottamisen vuoksi, minkä takia puolustuspääkin kärsii. Alueet pyritään voittamaan tappiin hilatulla tempokiekolla, jolla puolestaan puolustaessa vastustajalta syödään tila ja aika pois.
Hurricanes hilaa tempon todella korkealle, minkä takia myös pelin vaade kasvaa. Siirtokiekkojen pitää tulla ulos alueelta, löysille syötöille alaspäin ei ole varaa, takapainetta ei voi jättää antamatta, karvauksesta ei voi myöhästyä. Täsmällisyyden puutteen vuoksi joukkue kuitenkin luistaa tällaisista peruselementeistä liian usein. Sen seurauksena vastustaja saa puskettua Hurricanesia sen epämukavuusalueelle: puolustamaan nopeita suunnanmuutoksia, jossa puolustajalla on puolustettavana valtava tila. Ei se, mitä Dougie Hamilton tai Jake Bean haluaisi tehdä.
Tämä osaltaan on vaikuttanut myös maalivahtien suorittamiseen.
Mistä rauhaa ja rakennetta?
Jos Hurricanesin jatkohaaveet eivät kaatuneet vielä kahden ensimmäisen ottelun tappioon, oli neljännen ottelun häviäminen karmea kylmä suihku. Hurricanes johti villiksikin äitynyttä ottelua jo 4–2, mutta ottelu kääntyi Lightningin johtoasemaksi vain seitsemässä minuutissa.
Kontrollin puute loisti kauas. Tuo pieni erän pätkä paljasti karulla tavalla, mitä Hurricanes kaipaisi. Kykyä yhdistää tempokiekkoon kollektiivisempia piirteitä, joiden avulla peliä voisi myös hidastaa ja siten pitää tahtikapula omissa hyppysissä. Tätä esimerkiksi Lightning on tehnyt erinomaisesti jo useamman kauden ajan.
Hurricanesia voisi sanoa valmentajansa näköiseksi joukkueeksi. Kaukaloon jätetään kaikki joka ilta, mutta tietynlainen rationaalisuus pelityylistä puuttuu. Jos ja kun Brind'Amour jatkaa joukkueen pääkäskijänä, on vaikea nähdä, että neljännen kauden alla tulisi tarvitunkaltaista ahaa-elämystä, jonka hän valmennustiimeineen saisi ajettua joukkueelle läpi.
Sen takia Hurricanes kaipaisikin penkkinsä taakse uusia ajatuksia henkilöltä, joka pystyisi kehittämään selviä puutteita joukkueen pelissä. Hetkinen, olikos Euroopassa joku valmentaja, joka Suomessakin tunnetaan juuri kiekkokontrollistaan ja jolla on yhteistä historiaa myös Sebastian Ahon kanssa?
Jukka Jalonen voisi olla juuri sitä, mitä Hurricanes kipeästi tällä hetkellä kaipaa. Ei välttämättä päävalmentajaksi, mutta apuvalmentajana täydentämään Brind'Amourin tiimiä, joka on täynnä auktoriteettia, mutta kylmäpäinen taktinen osaaja tuntuu puuttuvan. Kulttuuri pienemmän markkinan joukkueessa voisi muutenkin olla molempia hyödyttävä asetelma, eikä Hurricanesissa pelitavallisia asioita tarvitsisi runnoa läpi kultinomaisesti palvottaville tähtiyksilöille.
Pelaajien kunnioitus Brind'Amouria kohtaan sekä yhteinen historia Ahon kanssa olisivat omiaan tasoittamaan esimerkiksi Jalosen tietä NHL:ään. Useille Hurricanesin runkopelaajille myös eurooppalaistyyppinen kiekkokontrollielementein laukaisuhallintaan perustuva kiekko on tuttua jo Bill Petersin ajoilta.
Tempokiekkoa pelataan NHL:ssä monella taholla, mutta etenkin kontrollielementtien vuoksi sitä pelataan vielä Hurricanesiakin laadukkaammin. Esimerkiksi juuri Lightning, lännessä vaikka Colorado Avalanche ja Vegas Golden Knights.
Selvemmällä rakenteella myös ykköspyssy Ahosta saataisiin väistämättä enemmän irti. Aho on näyttänyt jo kiistattomat lajitaitonsa, mutta loistava peliäly tulisi vielä enemmän esille, jos rakenne olisi selvempi. Hyötyä olisi myös puolustussuuntaan: Ahon ja hänen ketjunsa pelaaminen ei ole ollut vielä riittävällä tasolla NHL:n kiistattomia huippuja vastaan. Viidellä viittä vastaan isot pudotuspeliminuutit Patrice Bergeronia ja Brayden Pointia vastaan ovat olleet varmasti kehittäviä, mutta taso ei ole riittänyt voittavaan pelaamiseen, vaikka pisteitä on syntynyt kohtalaisella tahdilla.
Kun kuluttavan koohotuksen osuus pienenee ja kiekkokontrollielementit lisääntyvät, Hurricanesin polku mestaruuteen lyhenee enemmän kuin pelkän uuden maalivahdin ostamisella.