Tunnelma oli Winnipeg Jets -leirissä odottavan innostunut, kun NHL-kausi 2021−2022 käynnistyi.
Maailmaa kurittanut viruspandemia oli varovaisesti arvioiden kääntymässä loppusuoralleen, mutta myös urheilullisesti oli toivon kajoa ilmassa.
Jetsin edellinen kausi päättyi toki ennen aikojaan, mutta toiveet paremmasta huomisesta eivät olleet hiipuneet. Ensi vuonna, pojat ja tytöt, ehkä ensi vuonna.
Vaan kuinkas kävikään?
Kulunut kausi oli jo totuttuun Jets-tapaan vuoristorataa, kenties jopa aiempia vuosia enemmän. Pelillinen suorittaminen aaltoili liigan eliittiä haastavasta vauhtikiekosta päämäärättömään koohotukseen. Fanin kannalta valitettavasti jälkimmäinen otti valtaa, mitä pidemmälle kausi eteni.
Aiemmin joukkuetta kannatelleet avainpelaajat eivät tällä kertaa pystyneetkään venymään äärimmilleen ykköshyökkäjäksi noussutta Kyle Connoria lukuunottamatta. Urheilullisen epätasaisuuden aiheuttama tuska alkoi vähitellen näkyä henkilöstössä. Joukkueesta huokui väsymys nykytilanteeseen.
Pitkäaikainen päävalmentaja Paul Maurice jätti hieman yllättäen tehtävänsä kesken kauden eikä Mauricen tiimistä väliaikaiseksi käskyttäjäksi noussut Dave Lowry kyennyt likimainkaan yltämään minimitavoitteeseen, pudotuspelipaikkaan. Itse asiassa päinvastoin, joukkue menestyi jopa aavistuksen paremmin alkukaudesta Mauricen johtamana.
Jets onkin vähitellen kevään 2018 huippusuorituksen jälkeen hyytynyt pirteästä menestyjäkandidaatista keskinkertaisuuden limboon. Pelillinen identiteetti, jos sitä ikinä oikein kunnolla olikaan, haihtui vähitellen menestyskevään jälkeen eikä niin Maurice kuin liioin Lowrykaan ole kyenneet tätä trendiä kääntämään.
Dave Lowry ei nähdyn perusteella ole se henkilö, jonka voisi odottaa johtavan Jetsin luvattuun maahan. Mutta ei Jets urheilujohtonsakaan puolesta ole menestysvalmis ryhmä. Tältä osin syyttävä sormi osoittaa Mauricen ja Lowryn esimiehen, GM Kevin Cheveldayoffin, suuntaan.
52-vuotias kanadalainen on toiminut tehtävässään koko nyky-Jetsin olemassaolon ajan. Hän on rakentanut joukkuettaan maltillisen hartaasti, ja saanut varovaiseksi tulkitusta johtamistavastaan myös kritiikkiä.
Jets on käyttänyt takavuosina varausvuoroja ja nuoria lupauksiaan kauppatavarana joukkuetta siirtotakarajalla vahvistaessaan. Lisäksi muun muassa Patrik Laineen käsittely taktis-taloudellisesti aiheutti närästystä jopa muuallakin kuin vain härmäläisillä keskustelufoorumeilla.
Tämä kaikki asettaa myös Jetsin johtoportaan aseman pohdinnan alle. Kehitys ei ole edennyt viime vuosien aikana progressiivisesti, vaan pelillisesti ollaan jopa taannuttu ja kilpailijat ovat ajaneet ohi.
Winnipegissä odottaakin iso likapyykki pestäväksi tulevana suvena, mikäli organisaatiossa ollaan tähän valmiita.
Edessä on jatkosopimusneuvotteluja ja valmentajatilanteen selkeyttäminen, mutta ennen näitä Jetsin on tartuttava tussiin ja piirrettävä tulevaisuutensa suuntaviivat.
Ja päätettävä, kuka pitelee tussia kädessään.
