Kuvittele seuraavanlainen tilanne. Olet matkalla töistä kotiin, takanasi on pitkä ja rankka työpäivä ja kotona sinua odottaa rentouttava sauna ja ainekset lempiruokaasi. Istut autossasi ja edessäsi on vain muutama kilometri suoraa ja kameratonta maantietä. Et millään malttaisi odottaa pääsyä kotiin.
Meistä noin kuusi viidestä painaa tuossa kohdassa lapun lattiaan vähät välittämättä nopeusrajoituksista. Rikomme lakia, mutta minkä takia? Vaakakupissa lain noudattamisen kanssa toisella puolella painaa mahdollisuus saavuttaa haluamamme määränpää eli kotimme nopeammin. Painoa lisää myös tietoisuus kameroiden puutteesta ja siitä johtuvasta ylinopeussakon saamisen pienestä todennäköisyydestä. Tästä houkutuksesta on vaikea kieltäytyä.
Saavutamme siis haluamamme helpommin, emmekä jää kiinni lain rikkomisesta. Ensikäden vastuu tilanteesta on toki meillä itsellämme, mutta ison mittakaavan vastuun kantavat lakien säätelystä ja valvonnasta vastaavat tahot.
Draisaitl teki mitä teki, koska tiesi pääsevänsä pälkähästä.
Vertauskuvan kautta päästään Stanley Cupin finaalisarjan toisen ottelun tapahtumiin ja niiden syy-seuraussuhteiden perkaamiseen. Miksi Leon Draisaitl teki mitä teki ja kenen syy se lopulta on?
Saksalaishyökkääjän Aleksander Barkoviin kohdistama törkytaklaus Stanley Cupin finaalisarjan toisessa ottelussa aiheutti valtavan keskusteluryöpyn aivan syystä.
Ensinnäkin jo se, miten saksalainen kääntyy kohti kiekollista Barkovia, ponnistaa molemmat luistimenteränsä ilmaan, nostaa kyynärpäätään ja kolaa sillä Barkovin leukaosuman kautta pukuhuoneeseen, on pöyristyttävää. Sen jälkeen se, miten tuomarinelikko onnistui näkemään tilanteessa vain kahden minuutin väkivaltaisuusrangaistuksen, aiheutti ansaittua hämmennystä kiekkoväen keskuudessa.
Tilanne itsessään ei ole kuitenkaan mitään muuta kuin suuremman ongelman melankolisen paisteen heijastuma. Draisaitl on syytön. Kyllä, luit oikein.
Barkovia suorastaan hävyttömällä, tuomittavalla ja pelkästään vahingoittamiseen tarkoitetulla taklauksella loukannut Oilersin tähtihyökkääjä ei ole millään tavalla vastuussa teostaan. Hän on tehnyt koko elämänsä töitä päästäkseen nostamaan Stanley Cupin ja on sarjassa auttamattomasti alakynnessä niin yksilö- kuin joukkuetasolla. Hän on valmis tekemään mitä vain kääntääkseen tilanteen – tarkoitti se sitten vaikka vastustajan johtavan pelaajan telomista.
Draisaitlin tilanteesta ja monista muista vastaavista on vastuussa George Parrosin johtama kurinpitolautakunta, jonka NHL on delegoinut hoitamaan nämä tilanteet.
Linjanvedot ovat aina viestintää.
NHL:n kurinpito on ollut liian pehmeää vuosia. Sillä on tapana nousta otsikoihin ainakin useamman kerran kaudessa siitä, miten luokattoman huonosti se hoitaa ainoan tehtävänsä, eli pelaajien suojaamisen. Linjanvedot ovat aina viestintää. Parrosin johtama kurinpito on toistuvasti viestinyt pelaajille, että finaalien toisen ottelun tapahtumien kaltaiset törkytemput ovat hinnaltaan melko halpoja.
Draisaitl teki mitä teki, koska tiesi pääsevänsä pälkähästä.
Runkosarjassa hinta saattaa olla muutaman pelin pelikielto tai vaikka kokonaisen 5 000 dollarin arvosta sakkoja pelaajille, jotka tienaavat kauden aikana miljoonia. Hinta myös määrittyy vahvasti pelaajan selässä lukevan nimen tähtiarvon mukaan: mitä suurempi nimi, sitä halvempi hinta. Pudotuspelit ovat tästä näkökulmasta suorastaan hävikkilaariin verrattavissa.
Kurinpidon seuraksi keväällä astuvat myös NHL:n häpeällisen laaduttomat tuomarit, joiden toimintaa tuntuu jääkiekon sääntökirjan mukaan ohjaavan jokin kummallinen tarve olla puuttumatta liikaa pelin kulkuun. Tai sitten kyseessä on jokin kieroutuneen moraalikoodiston jae, jonka perusteella yhden Oilers-pelaajan jo lennettyä Eetu Luostariseen kohdistetusta polvitaklauksesta suihkuun, ei toista voi enää ajaa ulos, vaikka tekisi niin kuin Draisaitl Barkoville.
Toistan vielä itseäni, Draisaitl on valmis käyttämään kaikki mahdolliset keinot voittaakseen. Niin olisin hänen tilanteessaan tehnyt minäkin. Niin olisit sinäkin ja niin olisi myös esimerkiksi koko Panthersin joukkue. Katsokaa vaikka Sam Bennettin esimerkkiä Brad Marchandia vastaan.
Syyllinen pelaajien likaisille tempuille on kurinpito, joka on rämpimisellään vuosien saatossa viestinyt pelaajille tällaisen olevan mahdollista. Draisaitl teki mitä teki, koska tiesi, että Barkovin kentällä oleminen haittaa hänen joukkueensa voittomahdollisuuksia huomattavasti enemmän kuin kahden minuutin jäähy ja todennäköinen pelikiellotta jääminen.
Nyt NHL:n kurinpidolla oli jälleen edessään mahdollisuus alkaa korvaamaan aivotärähdyksillä maksettuja vahinkojaan. Kattava pelikielto, joka olisi tässä vaiheessa kautta yli kolme ottelua, olisi ollut selkeä viesti sekä pelaajille että muulle lajiyhteisölle. Pelaajat olisivat voineet alkaa täysin luottamaan heitä tähän saakka vain nimellisesti suojanneeseen tahoon, kun taas muun lajiyhteisön ei tarvitsisi pelätä pelaajien terveyden puolesta tarpeettoman paljon.
Jos Draisaitl olisi saanut edes yhden ottelun pelikiellon, yhtä voimakasta kostomotiivia tuskin olisi.
Nyt olisi ollut otollinen aika lyödä nyrkki pöytään ja laittaa loppu tälle klassisen playoff hockeyn irvokkaalle ja vaaralliselle sivujuurelle. Kurinpidosta puhuttaessa on kuitenkin syytä muistaa, että kyseessä on sama ryhmä, joka totesi aikoinaan neuvottelupöydässä muiden osapuolten kanssa 5 000 dollarin olevan tuntuva sakko miljoonia kaudessa tienaaville pelaajille.
Draisaitlin jättäminen pelikiellotta lähetti sekä Panthersille viestin huolehtia itse omistaan että asetti samalla Oilersin joukkueen ja etenkin sen tähtipelaajat uudenlaiseen vaaraan. Panthers johtaa sarjaa 2−0-lukemin, eikä Oilersista ole mihinkään ilman Draisaitlia, Evan Bouchardia ja Connor McDavidia.
Tuo kolmikko saattaa kohdata kolmannessa ottelussa valitettavan kostonjanoisen pantterilauman, joka hyötyisi suuresti heidän puuttumisestaan Oilersin kokoonpanosta ja jolla olisi varaa hävitä yksi ottelu sarjan ratkaisemiseksi. Jos Draisaitl olisi saanut edes yhden ottelun pelikiellon, yhtä voimakasta kostomotiivia tuskin olisi. NHL:n kurinpito kuitenkin päätti toisin.
Tämän seurauksena en luota NHL:n kurinpidon kykenevän Parrosin johdolla solmimaan edes kengännauhojaan. Toivottavasti Panthersin sisäinen moraalikoodisto riittää pitämään ottelun jääkiekkokaukalossa oktagonin sijaan.
