Toiseen kierrokseen valmistautuva Vancouver Canucks kohtasi suuria vastoinkäymisiä edellisessä pudotuspeliottelusarjassa Nashville Predatorsia vastaan. Ensimmäisen ottelun jälkeen ilmoitettiin ykkösmaalivahti Thatcher Demkon olevan loukkaantunut ja sivussa ainakin sarjan loppuun asti. Sitten kakkosveskari Casey Desmith loukkaantui myös, ja maaliin asteli kokematon latvialainen Arturs Silovs.
Hänen johdollaan Canucks kuitenkin todisti, että he eivät ole voitettavissa helpolla. Päävalmentaja Rick Tocchet otti joukkueelleen varsin puolustusvoittoisen taktiikan. Silovs venyi nollapeliinkin, ja vancouverilaiset selvittivät tiensä jatkoon kuudessa ottelussa.
Oilers selvitti tiensä kakkoskierrokselle Canucksia nopeammin. Kings kaatui varsin suvereenin esityksen jälkeen jo viidessä ottelussa. Etenkin ylivoimapeli oli hereillä alusta asti. Jatkoajan Iiro Halme ja Antti Wennström käyvät läpi sarjaa dialogina.
Kapellimestarina McDavid
Wennström: Oilers on koko liigan paras hyökkäysvoimajoukkue. Sillä on joukkueessaan maailman kautta aikain tehokkain pelaaja, paras hyökkäyspelaaja. Siinä riittää pysäyttämistä. Tänä vuonna Connor McDavid sai runkosarjassa mainiosti tukea täydentäviltä pelaajilta, mutta pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Oilersin onnistumiset olivat taas vähän kärkipainotteisia. On perinteistä, että välillä Oilersin vaihtoehdot kärjistyvät McDavidin ja Leon Draisaitliin peluutukseen samassa tai eri ketjussa. On myös pelaajia, joita ei ole tarvinnut moittia: seitsemän maalia Kingsin verkkoon latonut Zach Hyman on erinomainen pelaaja etenkin maalin läheisyydessä, ja Evan Bouchard (1+8) on yksi NHL:n parhaista hyökkäävistä puolustajista.
Parhaimmillaan tämä ja kyvykkyys parempaan kokonaisvaltaiseen pelaamiseen tekevät Oilersista erittäin vaarallisen. Vaikka osa peleistä näyttääkin edelleen ilotulitukselta, osaa Oilers voittaa myös niukkamaalisia ja nyhjäävämpiä pelejä päästä päähän aaltoilevien ilotulitusten sijaan.
Ylivoiman pakkopeliä Oilers pyörittää 1-3-1−muodossa, ja pääkapellimestarina show'ssa on yleensä vasemmalla operoiva McDavid. Tasakentällisin McDavid voi lähestyä mistä vain, mutta useammin oikealta.
Heikkoudeksi voidaan laskea maalivahtipelin toistaiseksi heikompi urasuoriutuminen pudotuspeleissä. Tämän kevään Kings-sarjassa Stuart Skinner pelasi hyvin, mutta kun tavoite on Stanley Cupissa, on maalivahdin oltava huippua. Lisäksi Oilersin puolustuksen syvyys ei ole häävi. Taso luisuu kakkosparista alaspäin.
Canucksin maalivahtitilanne edelleen kysymysmerkki
Halme: Nyt vastassa on aivan eri luokan joukkue kuin ensimmäisellä kierroksella, ja Canucksin maalivahtitilanne on edelleen kysymysmerkki. Joukkue taisteli kuitenkin periksiantamattomasti. He osoittivat puheet pehmeydestä turhiksi.
Canucksilta löytyy vielä paljon parannettavaa erityisesti hyökkäyssuuntaan. J.T. Miller ja Brock Boeser pelasivat erittäin hyvin ja kantoivat joukkuetta. Elias Pettersson puolestaan oli aivan kuutamolla. Häneltä tarvitaan iso tasonnosto, mikäli Canucks haluaa haaveilla konferenssin finaaleista.
Puolustuspäässä nähtiin laajalti onnistumisia. Quinn Hughes sai ymmärrettävästi paljon painetta osakseen, mutta selvisi siitä kunnialla. Nikita Zadorov, Ian Cole, ja jopa paljon kritisoitu Tyler Myers pelasivat tasolla, joka mahdollistaa joukkueen voittamisen.
Seuraa heitä
Wennström: Oilersin kakkosketju Ryan Nugent-Hopkins–Draisaitl–Evander Kane oli maaliodottamissa ensimmäisellä kierroksella ottavana osapuolena tasakentällisin. Nyt heiltä vaaditaan parempaa, vaikka Draisaitl olikin toteutuneissa pisteissä tehokkaana. Ketju ei ollut kyseisessä muodossa pudotuspelien alussa, vaan silloin Kanen tilalla pelasi Warren Foegele.
Välillä ikuiselta lupaukselta näyttävän Dylan Hollowayn läpimurtoa on saanut odotella. Yksi kahden maalin ilta avauskierroksella herätti taas hieman toivoa paremmasta.
Halme: J.T. Miller lunasti heti alusta alkaen kaikki häneen kohdistuneet odotukset. Hän osoitti johtajuutta ja oli tehokas. Tulevassa sarjassa hänen roolinsa on todella suuri. Voi olla mahdollista, että Millerin kenttä saa tehtäväkseen pimentää McDavidin. He lienevät kiihkeä taistelupari.
Elias Petterssonin on löydettävä keinot olla voittava pelaaja myös pudotuspeleissä. Ilman maaleja Predatorsia vastaan pelannut ruotsalaishyökkääjä haluaa varmasti todistaa kaikille, ettei häntä ole syytä heittää samaan kastiin huonojen pudotuspelipelaajien joukkoon esimerkiksi Maple Leafsin Mitch Marnerin kanssa.
On mielenkiintoista nähdä, kenelle Canucks antaa vastuuta maalinsuulla, jos Demko ei ole vielä käytettävissä. Jokainen maalivahdeista kuitenkin pystyy tarvittaessa voittamaan, joten tämän voi nähdä positiivisena ongelmana.
Loppuarvio
Wennström: Canucksin siilipuolustus avauskierroksella Predatorsia vastaan oli mielenkiintoinen valinta ja eräänlainen muistutus Arizona Coyotesin ajan Rick Tocchetista. Nyt on vaikea uskoa, että sama lähestymistapa ilman laadukkaampaa kaksivaiheisuutta ja hyökkäyspelaamista riittäisi Oilersia vastaan, ainakaan sarjavoiton verran. Siihen tarvittaisiin lisäksi tervehtynyt Thatcher Demko. Oilers jatkoon 4−2.
Halme: Sarjasta tulee varmasti erittäin kuumaverinen sekä tasainen. Joukkueiden fanit antavat sataprosenttisen tuen joukkueelleen, ja molempiin halleihin kehkeytynee mahtava tunnelma. On hyvin mahdollista, että tulee pitkä ottelusarja. Jos Canucks löytää keinot Oilersin tulikuumaa ylivoimaa vastaan, he menevät jatkoon seitsemässä osaottelussa.