Kun luin uutisen, että Ryanairin lento Ateenasta Vilnaan ohjattiin Valko-Venäjän pääkaupunkiin Minskiin – todennäköisesti tekaistun – pommiuhkauksen varjolla oppositiotoimittaja Raman Pratasevitšin vangitsemiseksi, oli ensimmäinen ajatukseni: entä jos Valko-Venäjällä olisi pelattu samaan aikaan jääkiekon MM-kisoja?
Päätös kisojen siirtämisestä Riikaan tehtiin vasta tammikuussa eli Valko-Venäjä oli nimetty kisaisäntä vielä monta kuukautta vilpillisiksi väitettyjen presidentinvaalien ja opposition mielivaltaisten pidätysten jälkeen.
Eivätkä Valko-Venäjän ihmisoikeusrikkomukset ole uusi asia – jo Minskin MM-kisoilla 2014 oli vastustajansa – mutta tuoreimmat sortotoimet ovat olleet aiempaa räikeämpiä. Tälle keväälle kaavailluilla Valko-Venäjän-kisoilla oli jopa puolustajansa, koska itsevaltainen presidentti Aljaksandr Lukašenka on niin kova kiekkomies. Huoh ja naamapalmu.
Eli kuinkahan IIHF ja muu kiekkoyhteisö olisi reagoinut, jos valtiollinen lentokonekaappaus ja mielivaltainen pidätys olisivat tapahtuneet MM-kisojen isäntämaassa ja kyseisen valtion ratkaisuna?
Vertailun vuoksi, kun palestiinalainen terroristijärjestö Musta syyskuu hyökkäsi Münchenin olympialaisiin 1972 ja surmasi 11 israelilaista urheilijaa, kisat käytiin pienen tauon jälkeen loppuun. Tuskinpa IIHF:llä olisi riittänyt hauis keskeyttää kisoja kaappauksen ja pidätyksen perusteella, kun edes kuolonuhrit eivät pysäyttäneet olympialaisia.
Viimeistään MM-kisojen aikana tapahtunut härski ihmisoikeusrikkomus pitäisi olla kansainväliselle yhteisölle ilmiselvä merkki Valko-Venäjän sivuuttamiseen.
Siirrytään jossittelusta faktoihin: MM-kisat pelataan ainoan oikean päätöksen myötä Latviassa – mutta mukana on maa, jonka johtaja puuttuu kansainväliseen siviili-ilmailuun ja vangitsee omia kansalaisiaan ennätysmäärin. Valko-Venäjä on myös voittanut Ruotsin ja napannut pisteen Tšekiltä.
Miksi diktatuuri saa osallistua MM-kisoihin ja luoda itsestään positiivista narratiivia?
Helppo vastaus olisi, että tietenkin sortovaltio pitää sulkea urheilukilpailuista. Kansainvälinen urheilu on kuitenkin aina ollut myös kansainvälistä politiikkaa, joten keinot eivät ole yhtä yksinkertaisia kuin vastaus. Jääkiekossa Venäjän valtio on suljettu doping-rikkomusten vuoksi, mutta venäläiset urheilijat saavat osallistua ilman maatunnuksia – ja näitäkin ehtoja on rikottu.
Jämäkkää, René Fasel, KOK ja muut päättäjät.
Suurvaltapolitiikassa on helppoa myötäillä isompaa: Esimerkiksi Tšekkoslovakia menetti keväällä 1968 itsenäisyytensä Neuvostoliiton miehityksessä ja Praha seuraavan kevään MM-kisat Tukholmalle. Kaukalossa Tšekkoslovakia kuitenkin päihitti Neuvostoliiton.
Valko-Venäjä ei toki ole suurvalta, mutta napanuora on tiukasti kiinni Vladimir Putinin Venäjässä, joka on merkittävä tekijä niin poliittisesti kuin urheilullisesti. Venäjällä on järjestetty talviolympialaiset vuonna 2014, jääkiekon MM-kisat vuonna 2016 ja jalkapallon MM-kisat vuonna 2018. Toinen suurvalta Kiina puolestaan on järjestänyt kesäolympialaiset vuonna 2008 ja on järjestämässä talviolympialaiset vuonna 2022.
Kummankaan maan ihmisoikeuskehitykseen näillä urheilupoliittisilla myönnytyksillä ei ole ollut minkäänlaista positiivista vaikutusta, joten "posin kautta" -strategiaa tekee mieli kritisoida. Esimerkiksi rasistisen apartheid-politiikkansa vuoksi Etelä-Afrikka suljettiin vuosikymmeniksi sekä olympialaisista että jalkapallon MM-kisoista.
Viimeistään MM-kisojen aikana tapahtunut härski ihmisoikeusrikkomus pitäisi olla kansainväliselle yhteisölle ilmiselvä merkki Valko-Venäjän sivuuttamiseen. Kiistanalainen joukkue saattaa jopa herättää kisapaikoilla mellakointia ja muuta turvallisuusuhkaa, mikä olisi helposti vältettävissä estämällä Valko-Venäjän pääsy kisoihin.
Venäjän vasallia vastaan taistelu ei missään nimessä ole yksinkertaista, mutta se ei ole syy jättää taistelematta.
