Kärppien flow rikkoontui HIFK:n käsittelyssä. Tästä huolimatta Kärpät onnistui erityisesti leveän taitotason ja kovan rutiinin turvin kaivamaan itsensä loppuotteluihin. Toki, kuten odottaa sopi.
HPK aloitti kevään yllättämällä TPS:n. Eivätkä ne yllätykset sitten siihen loppuneet, sillä myös kirvesrinnat tylsyivät Kerhon käsittelyssä. Niclas Luceniuksen johdolla Tappara suistettiin Hämeen ykkösjoukkueen pallilta.
Veini Vehviläinen ei sortunut Jarno Pikkaraisen paineen alla, päinvastoin. Ikäänkuin viimeisenä vastineena nuorukainen torjui vielä viimeiseen välierään nollapelin. Vehviläinen on jatkanut pudotuspeleissä juuri siitä, mihin runkosarjassa jäi. Dominointia maalivahtisaralla.
Entäpä Emil Larmi? HPK:n kumiukko ei jätä ketään kylmäksi aktiivisella otteellaan kaukalossa tai humoristisella otteellaan sen ulkopuolella. Helppoja maaleja menee silloin tällöin, mutta se ei tulevaisuuden tähteä hetkauta.
Valmentajarintamalla Mikko Manner ja Antti Pennanen, joita on pidetty modernin valmentajakaartin kärkiniminä. Taktisia nyansseja, hauskoja sutkautuksia ja kiekon aallonharjalla ratsastamista.
Tässä vain muutama mielenkiintoinen yksityiskohta tulevista finaaleista, joista voi odottaa erinomaista huipennusta jo valmiiksi poikkeuksellisen laadukkaalle ja viihdyttävälle pudotuspelikeväälle.
Tapparan ulosjäänti loppuotteluista tuo myös sopivan ripauksen raikkautta Liiga-kauden huipennukseen. Liiankin tutulla loppuotteluparilla olisi ollut vaikea kosiskella riippumattomia katsojia, mutta nyt oranssi meri Hämeenlinnasta Tampereen sijaan tuo täysin uuden vivahteen.
Kun molemmat valmentajat vannovat myös rohkeuden nimeen, loppuottelusarjan itsessään on todella vaikea kuvitella jättävän ketään kylmäksi.
Naposteltavat ja virvokkeet pöytään, nyt naatitaan!
