Ei, maailman parhaat pelaajat eivät olleet mukana Pekingin olympialaisissa. Jos Suomi jonain päivänä voittaa olympiakultaa NHL-pelaajien tähdittämissä kisoissa, olisi se saavutuksena ylittämätön.
Varsinkin meille yli nelikymppisille vuoden 1995 MM-kulta saattaa olla se unohtumaton ja tärkein voitto. Ainutkertainen ensimmäinen mestaruus ei silti vedä vertoja olympiakullalle.
Nuoremmille sukupolville Tukholman gliderinit ovat vain suttuista VHS-videota. Heille ei avaudu välttämättä edes Jussi Olkinuoran ja Frans Tuohimaan tribuutti Jukka Tammen alasuoja-ilmakitaroinnille.
Timo Jutilan lonkkalämärin jälkeiset maailmanmestaruudet vuosina 2011 ja 2019 eivät tulleet kisoista, missä kilpailullinen taso olisi ollut mitenkään erityisesti korkeampi. Pieni kourallinen NHL-rääppiäisiä Euroopan sarjojen normaalien huippujen lisäksi − Henri Jokiharju ja Juho Lammikko eivät vielä kaikkien aikojen joukkuetta mestaristakaan tee.
Maailmanmestaruudet ovat upeita saavutuksia, mutta hieman samoin kuin kaikille alle eläkeikäisille Juhani Tammisen kaksi maalia Neuvostoliiton verkkoon Izvestija-turnauksessa 1971 on pelkkää nostalgiahorinaa, ovat "Tupu-Hupu-Lupu" nykyään enää vain Aku Ankan veljenpoikien nimet. "Tamin" maalit sentään tulivat Punakoneen absoluuttista dominanssia vastaan.
Mistään kultaa himmeämmistä saavutuksista on turha tulla edes puhumaan; olivat kisat ja niiden osanottajat kuinka korkeatasoisia tahansa. Kilpaurheilua. Voitosta pelaamista. Kulta on valttikortti, joka peittoaa aina kaiken muun.
Suomalaisen kiekkokansan sitoutumista tähän olympiakultaa voittaneeseen joukkueeseen tietysti hillitsi se, että kisat pelattiin Pekingissä: viisi tuntia väärällä aikavyöhykkeellä. Kun olympialaisten finaaliottelussa kiekko putosi jäähän aamukuudelta sunnuntaina, ei kotisohvilla televisioiden ääressä luonnollisesti ollut koko kansa kuten MM-kisoissa on totuttu.
Olympialaisissa jääkiekon saavutukset joutuvat kilpailemaan myös samanaikaisesti kaikkien muiden lajien kanssa, ja erityisesti tällä kertaa tietysti Niskasen sisarusten tuoman menestyksen ja mitalien kanssa.
Tämän upean Leijonien joukkueen olympialaisten kultamitali kuitenkin jatkaa vain kirkastumistaan vuosien varrella, kunnes se nousee ehkä tarunhohtoiseen asemaansa hieman jälkijättöisesti. Olympiavoittajien nimilista ei ole pitkä, ja niitä nimiä muistellaan vielä vuosikymmenien − jopa vuosisadan − päästä aivan toiseen malliin kuin vaikkapa 1995 MM-sankareita.
25 uutta suomalaista olympiakultamitalistia, joiden saavutuksen kunnia ei unohdu koskaan.
