Milloin viimeksi olet tiennyt jo aamulla, että tänään tulee tapahtumaan jotain tärkeää?
Milloin viimeksi olet odottanut jotain koko päivän?
Se tunne vatsanpohjassa. Se kihelmöi.
Pelipäivä.
+++
Montako tällaista päivää mahtuu yhteen vuoteen? Ei monta. Ratkaisevalta tuntuvia tapahtumia – varsinkin sellaisia, joita osaa odottaa etukäteen – on ihmisen elämässä vuosi vuodelta vähemmän.
Niille, jotka seuraavat jotakin joukkuetta koko sydämellään, tällaisia päiviä osuu useammin. Yksittäiset pudotuspeliottelut, vaikka kyseessä olisikin paras seitsemästä -sarja, saattavat tuntua niin tärkeiltä, ettei niitä saa pois ajatuksista koko päivänä.
Pelipäivä.
+++
Liigan runkosarja kestää Suomessa yhden joukkueen osalta kuusikymmentä ottelua. Kukaan ei jaksa innostua jokaisesta. Kaikki eivät jaksaneet innostua jokaisesta maailmanmestaruuskisojen alkulohko-ottelustakaan, ja niitä oli vain seitsemän per joukkue.
Ihan sama, vaikka joku liittyisikin seuraan vasta pudotuspeleissä. Ihan sama, vaikka joku innostuisikin pelkästään kultaottelusta. Ihan sama, mitä joukkuetta kukakin kannattaa.
Jos tunnet sen, tuon odotuksen ja kihelmöinnin, puhut kieltäni ja olet tervetullut seuraani.
Pelipäivä.
+++
Leijonat kohtaa tänään sunnuntaina maailmanmestaruuskisojen loppuottelussa Kanadan. Ottelua jännittänee pari miljoonaa suomalaista, joista moni on mukana koko sydämellään.
Tänään saa odottaa, jännittää, seurata, purra kynsiään. Saa pelätä ja iloita. Koko tunteiden kirjo on sallittu. Lopuksi juhlitaan tai itketään.
Tuntuu siltä, että tämä tapahtuu meille kaikille suomalaisille, yhdessä.
Ja on turha tulla sanomaan, että se on vain jääkiekkoa. Sehän tässä niin hienoa onkin. Taistelu on todellinen, mutta kenenkään henki ei ole vaarassa. Normaalilta arjelta ei putoa pohja pois, kävi miten kävi.
Ja miten mahtaa käydä? Joko jännittää?
Saa jännittää.
Tänään on pelipäivä.
Tuuli Määtän jääkiekkokulttuuriin keskittyvää Paitsiossa-palstaa julkaistaan joka toinen sunnuntai.
