Nashville Predatorsin pudotuspelikevään kuumin kysymys ennen pelien alkua oli se, aloittaako Juuse Saros vai Pekka Rinne joukkueensa maalissa.
Nyt maalivahti on valittu ja ensimmäinen peli pelattu. Toisen ottelun maalivahtivalintakin aiheuttaa varmasti keskustelua, mutta se ei ole päävalmentaja John Hynesille ainoa mietinnän aihe. Myös viisikkopelin pitää parantua roimasti ja osalle yksilöistä pitää tulla henkilökohtaisesti herätys ottelusarjaan.
Faktat ensin: edistyneiden tilastojen valossa Nashville oli lopulta avausottelun parempi joukkue. Maaliodottama vain vääristää yksittäisessä pelissä sitä, että Predators sai luotua selkeästi enemmän uhkaa vasta kun Coyotes vetäytyi johtoasemassa vielä kahta ensimmäistä erää kattavammin kuoreensa. Se nosti hieman jalkaa kaasulta ja keskittyi johdon varjeluun.
Staattisessa pelaamisessa Coyotes näyttää nyt Predators-pelaajille hieman liian vahvalta. Joko voima ei riitä tai sitten suoritustaso on löysä.
Puolustipa Coyotes aiemmassakin vaiheessa. Sen jokseenkin passiivinen pelitapa oli enimmäkseen helposti 1-2-2-trapiin vetäytymistä keskialueella, eikä Coyotes karvannut mitenkään erityisen aggressiivisesti päädystä asti. Painetta tuli keskialueella ja erityisesti omassa päässä. Keskustaa varjeltiin tiiviisti. TV-katsojalle helposti tylsää, mutta tehokasta. Onnistunut pelisuunnitelma Coyotesilta.
Passiivista pelaamista vastaan vaikeusastetta nostaa vastassa olevan sumpun lisäksi se, ettei omalle joukkueelle synny tilaisuuksia kiekon nopeisiin kääntöihin keskialueella. Coyotes näyttää olevan aina asemissa, ja viskoo kiekon päätyyn asti mieluummin kuin ottaa erityisiä riskejä keskialueella. Jos Predators pääsee hyökkäysalueelle, avautuvat laukaisupaikat liian sivusta tai kaukaa.
Tässä Predators oli etenkin kaksi erää kiekolliseksi joukkueeksi yllättävän isosti peukalo suussa. Se joutui viljelemään paljon siirtokiekkoja päätyyn eikä pärjännyt erityisen hyvin mailasodassa eikä päätypaineissa. Coyotesin pakeilla riitti ruista ja mailavääntöä kiitettävästi. Predatorsille tilastoitiin tuplasti kiekonmenetyksiä kojootteihin verrattuna.
Mitä Predators voi sitten tehdä? Ainakin karsia jäähyjä, rytmittää peliä enemmän sekä pyrkiä saamaan päätypeleihin nopeampaa kiekkokontrollia. Staattisessa pelaamisessa Coyotes näyttää nyt Predators-pelaajille hieman liian vahvalta. Joko voima ei riitä tai sitten suoritustaso on löysä. Eipä niitä kiekkoja saisi myöskään ylivoiman viivalla Michael Grabnerille menettää.
Kun ottelusarja jatkuu, on Predators yhä niukka suosikki seuraavan ottelun voittamiseen. Paras viidestä -sarjassa suosikki eli todennäköisempi jatkoonmenijä ehti jo vaihtua. Noutaja tulee nopeasti − etenkin jos jatkaa päänsä hakkaamista seinään.
