Alle 18-vuotiaiden tyttöjen MM-turnaus tarjoaa parhaimmillaan suuria tunteita, niin ilossa kuin surussakin. Etenkin puolivälierissä tunnelmien kontrasti on järisyttävä. Tappion kokeneiden joukkueiden pelaajien poskilla valuvat lähes poikkeuksetta kyyneleet.
Vain muutamassa naisten jääkiekon huippumaassa tyttöjen maajoukkuepelaajat voivat realistisesti edes unelmoida tulevasta peliurasta, jonka varrella pelaamalla tienaaminen on mahdollista. Valtaosalle näkymä on murheellisempi − jotain muuta kuin lätkää on jossain vaiheessa pakko tehdä elannon hankkimiseksi.
Monelle tuo "jonkun muun" etsiminen ja löytäminenkin ajoittuu juuri toisen asteen opintojen loppumisen vaiheille eli täysi-ikäisyyden kynnykselle. Työelämään siirtyminen lopettaa monta potentiaalista peliuraa. Osa kiekkoilijoista pystyy tietysti jatkamaan Suomessa pelaamista korkeallakin kansallisella tasolla töiden ohessa, mutta ei silloin lähtökohtaisesti ehdi tai pysty panostamaan niin paljon, että yltäisi naisten maajoukkuekuvioihin. Poikkeuksia tietysti on.
Työelämään siirtyminen lopettaa monta potentiaalista peliuraa
Herkässä kasvun ja kehityksen iässä olevilla ihmisillä tunne-elämäkin hakee muutenkin itseään, joten kun yhtäkkiä omasta arjesta otetaan pois jotain siihen monta vuotta merkittävänä osana kuulunutta, reaktio on ymmärrettävästi paljonpuhuva.
Tyttöpelaajille alle 18-vuotiaiden MM-kisat ovat merkittävä virstanpylväs, sillä toisin kuin vaikkapa pojilla, tytöillä ei ole kuin nuo yhdet arvokisat matkalla kohti aikuisuutta. Pojilla on kuitenkin myös alle 20-vuotiaiden kisat. Lahjakkaat nuoret miehet, juniorien MM-kisaikäisetkin, voivat sentään jo nähdä sielunsa silmin tulevat pääsarjakiekkoilijan palkkakuittinsa ja lohduttautua sillä, että itselle rakkaasta lajista on realistisella näkymällä tulossa heille ammatti, josta saa rahaa.
Tyttöjen alle 18-vuotiaiden MM-kisojen puolivälierässä hävinneen joukkueen pelaajalla ei välttämättä ole edessään jääkiekon suhteen juuri mitään. Auroraliiga-pelaajan tapauksessa tietysti korkeat kausimaksut, ammattimainen ja aikaa vievä arki sekä aito, lajissa läsnä oleva loukkaantumisriski.
On ymmärrettävää, että tyttöjen MM-kisoista putoaminen tuntuu siinä hetkessä lähes maailmanlopulta. Nuori on käyttänyt lyhyestä elämästään jo siihen mennessä puhtaasta intohimosta monta vuotta jotta pystyisi pelaamaan ihailemaansa lajia siksi, että joskus harvoin voisi saavuttaa sinä kansainvälisesti jotain suurta. Yksi suurimmista tavoitteista on juuri lyöty pirstaleiksi.
Ei ole koskaan mukavaa nähdä kenenkään olevan silminnähden tolaltaan, mutta tässä tapauksessa asia on käännettävissä upeaksi osoitukseksi siitä, kuinka paljon nuoret naiset välittävät omasta tekemisestään jäällä. He jättävät sinne oikeasti kaiken.
