Minusta mediapyöritys on ollut Blaken ja hänen pelaaja-agenttinsa Ron Salcherin valinta. Päinvastoin kuin mielellään julkisuudelta syrjässä pysyvät Joe Sakic ja hänen pelaaja-agenttinsa Don Baizley, niin Blake ja Salcher ovat valinneet suurten otsikoiden tien.
Kovempi mediapeli alkoi viime vuoden syyskuussa, kun Rob luopui neljä vuotta kestäneestä kapteeniudestaan muutamaksi päiväksi. Luopumisensa syyksi hän sanoi, ettei usko olevansa joukkueen mukana koko kautta ja joukkueella olisi järkevää nimittää kapteeniksi sellainen pelaaja, joka on joukkueen rivistössä vielä toukokuussakin. Blake onkin julkisuudessa toistuvasti sanonut uskovansa, että hänet kaupataan ”lähiaikoina”. Yksi ”lähiaika” oli uuden vuoden tienoilla, mutta viimeisimmät ”lähiajat” olivat ennen tähdistöottelua, tai sitten heti tähdistöottelun jälkeen, tai muuten vaan ”pian” - tai ainakin viimeistään maaliskuun puolessa välissä.
Blaken ja Los Anglesin käymistä neuvotteluista on huhuttu väliaikatietoja medialle. Viimeisimmän tiedon mukaan Los Angeles tarjosi kapteenilleen 40 miljoonan taalan sopimusta (5 vuotta á 8 miljoonaa), mutta Blaken vaatineen prongermaista summaa (9,6 miljooonaa /kausi). Summien vuotajina ovat varmasti olleet sekä Losin johtoporras että Blaken lähipiiri, sillä mielestäni on molempien etujen mukaista kertoa julkisuuteen omat käsityksensä pelaajan markkina-arvosta. Näiden tietojen perusteella Blaken ostamista havittelevilla managereilla on helpompi muodostaa käsityksensä siitä, miten kalliiksi Blaken hankkiminen Losista tulee ja miten kallista on Blaken pitäminen seurassa vielä ensi kesän jälkeenkin. Samalla Losin johto voi Blaken jäämistä haluaville faneille korostaa ”taloudellista vastuuntuntoaan” ja Blaken/Saucherin vaatimusten ”ahneutta”.
Vauhtia huhumyllyyn antavat tietenkin lehdet, tv, radio, internetin keskustelupalstat ja ennenkaikkea fanit. Erilaiset ”kuka-kaupataan-minne-ja mihin-hintaan”-spekulaatiot ovatkin oleellinen osa muuten varsin uutisköyhää tammi-helmikuun aikaa. Fanien ja toimittajien alkukauden innostus alkaa hiipua tasaisen tappavassa tulostulvassa ja kauppahuhut tuovat kummasti piristystä uutisantiin. Lisäksi kauppahuhuille alkaa näihin aikoihin olla myös enemmän todellista pohjaa, kun osa huonoimmista joukkueista on jo teoriassakin pudonnut playoffs-kamppaluista ja hyvien joukkueiden vahvuudet - ja heikkoudet - tulevat yhä selvemmin esiin.
Vaikka osa siirtohuhuista onkin pitkästyneiden toimittajien keksimiä ja innokkaiden fanien levittämiä, niin omat mausteensa soppaan heittävät myös eri joukkueiden toimitusjohtajat ja pelaajat agentteineen. GM voi vinkata tutulle toimittajalle ”varman tiedon” vastustajan tähtipelaajan myymisestä johonkin toiseen organisaatioon ”näinä päivinä”. Seuraavan viikon ajan ko. pelaajat ja managerit saavat käyttää aikaansa ja energiaansa näiden huhujen kumoamiseen - kuitenkaan siinä täysin onnistumatta.
Pelaajien seuralleen esittämät siirtovaatimukset - ja niiden kiistäminen - tuntuu olevan nykyisin ainakin osan pelaaja-agenteista hyväksikäyttämä neuvottelutaktiikka. Fanien nostettua äläkän pelaajan pitämiseksi seurassa agentti voi sopimusneuvotteluissa vedota pelaajan suureen suosioon fanien keskuudessa perusteluina palkkavaatimuksille.
Ja tähän loppuun vielä Rob Blake-katsaus. Denver Postin Terry Frei ja Adrian Dater uskovat Avalanchen toimitusjohtajan Pierre Lacroixin havittelevan Rob Blakea. Lacroix haluaa hankkia seuraajan 40-vuotiaalle Ray Bourquelle ja samalla estää Blaken siirtymisen pahimpiin kilpailijoihin Saint Lousiin, New Jerseyhin tai Dallasiin. Blaken siirtymistä Torontoon Lacroix ei todennäköisesti panisi pahakseen.
