KalPan ympärillä riitti kauden alla puhetta. Kesken harjoituspelikauden monoa saaneen Tuomas Tuokkolan potkuja – ja etenkin niiden ajankohtaa kummasteltiin laajalti. Pääkäskijäksi nousi apuvalmentajan paikalta yllättäen kutsun parrasvaloihin saanut Jari Laukkanen.
Laukkasen alku päävalmentajana olisi toden totta voinut olla helpompikin. Entiselle pelaajalle jäi liigakauden kynnyksellä vain vähän aikaa koota rivit – ja se näkyi. Kauden avauksesta tuli täysi pannukakku. JYP jätti savolaiset Niiralassa nollille, eikä KalPa taistellut missään vaiheessa ottelun voitosta. Joukkue oli sekaisin, eivätkä pelaajat tienneet, mitä kentällä piti tehdä.
Samantyylinen tahti jatkui pitkälle syksyyn, mutta sekaisuudesta huolimatta pisteitä kertyi yllättävän hyvin. Välillä voittoon tarvittiin Mikko Koskisen huippupeliä, ajoittain hyvin pyörinyttä ylivoimaa ja useimmiten Sakari Salmisen vahvaa panosta hyökkäyspäässä. KalPa eli vahvasti yksittäisten onnistumisten kautta.
Sittemmin KalPan esitykset ovat parantuneet.
Olennaisin asia on ollut viisikoiden tiivistyminen. Kaukalossa on nähty yhtenäinen KalPa-ryhmä, vaikka peliote tahtoo silloin tällöin edelleen karata. Laukkanen painotti kauden alla puolustuspelin merkitystä ja halusi pelityyliin lisäarvoa juuri puolustuksen kautta.
Tämä on myös, ainakin osittain, onnistunut. Tiiviimpi viisikko yhdistettynä Koskisen vahvaan pelaamiseen on tuonut savolaisille pisteitä. Tiivistynyt viisikko mahdollistaa myös alkukaudella ruosteessa olleen syöttöpelaamisen. Lyhyemmät välimatkat ja paremmin ajoitetut hyökkäykset mahdollistavat laadukkaan ja monipuolisen kiekon liikuttelun.
Syöttöpelin merkitystä ei kannata piiruakaan vähätellä, sillä siihen perustuu koko KalPan pelitapa. Samalla syöttöjen määrä ja laatu heijastaa joukkueen keskittymisen tilaa, joka oli alkukaudesta usein rempallaan.
Lisäksi kannattaa huomioida, että savolaiset ovat voittaneet jo tässä vaiheessa jokaisen liigajoukkueen ainakin kertaalleen. Itse asiassa KalPa on suhteessa muihin kärkijoukkueisiin pelannut viime vuotta paremmin, mutta kompastellut säännöllisesti tasaisen taulukon hännänhuippujen kanssa.
Kokonaisuutena KalPa on siis oikealla tiellä, mutta on epävarmaa, johtaako tuo tie menestykseen. Joka tapauksessa se taso, millä KalPa on tällä hetkellä, ei enää keväällä riitä.
Oleellista on, miten Laukkanen pystyy KalPan pelitapaa kehittämään. Löytyykö työkalupakista riittävästi välineitä muokata pelaamista keväällä, kun joukkueet analysoivat toistensa pelitavat läpikotaisin?
Seuraava suuri haaste on hyökkäyspelaamisen jalostaminen uudelle tasolle. Moni onkin ollut hieman huolissaan, kykeneekö aiemmin pystysuunnan jääkiekkoa peluuttanut Laukkanen taikomaan lisää tehoa KalPan kevääseen. Pelityyliä kun ei voi lähteä radikaalisti muokkaamaan.
Vasta runkosarjan viimeinen neljännes näyttääkin, mihin suuntaan KalPa tällä kaudella liikkuu. Myös mahdollisesti kokonaan peruuntuva NHL-kausi muokkaa joukkueiden voimasuhteita, joten liikkuvia osia on liigakeväässä poikkeuksellisen paljon.