Suomi päästää paljon maaleja, mutta on onnistunut vielä toistaiseksi selviämään yhtä tappiota lukuunottamatta kuivin jaloin. Voidaan kysyä, onko Suomella nyt vain käynyt satumainen tuuri. Seilaavatko Nuoret leijonat onnen purjeilla?

Ei, eivät seilaa.

Olli Juolevin nousu sekä syöttö menivät jo puna-armeijan puolelle.

Suomi pelaa maanantaina välierässä siksi, että se on kasvanut turnauksen mukana maltillisemmaksi ja kiekollisesti vahvemmaksi joukkueeksi. Kanada ei kaatunut tuurilla, vaan siksi, että Suomi oli parempi joukkue.

Kiekollisesti parempi joukkue.

Sille pohjalle on hyvä rakentaa. Sillä saa pari virhettäkin anteeksi. Ei tuurin, vaan vankan tukijalan ja sitä maltilla toteuttavien pelaajien ansiosta.

Alkulohkossa Suomi mätti ylivoimalla sellaisia tehoja, että kyseisen tehoprosentin jatkuminen yhtä korkealla on jopa turnauksen mittakaavassa lähes mahdoton toteutuakseen. Siihen Suomen "tuurit" suurinpiirtein loppuvat. Tällä kertaa nekin prosentit jo tasoittuvat.

Suomi pelasi Kanadaakin vastaan kiekollisesti ehjän pelin. Hyvin läksynsä lukenut Kanada sai luotua hyvin porrastetulla karvauksellaan painetta Suomen puolustajiin etenkin alussa, ja se pärjäsi hyvin myös päätypaineissa. Ero kiekollisessa pelissä oli silti melkoinen.

Kanada oli aina altavastaajana, kun Suomi pääsi pysymään kiekossa. Maltilliset lähdöt, pitkät hyökkäykset hyökkäyspäässä.

Siihen päälle kylmäpäisiä yksilösuorituksia ja myös kylmäpäistä joukkuepeliä. Julius Nättisen maalia edeltäneessä tilanteessa nähtiin ensin Joni Tuulolan kylmäpäinen kiekonsiirto viivalla. Siihen päälle kiekkoa sulavasti liikuttaneen Olli Juolevin nousu sekä syöttö menivät jo puna-armeijan puolelle.

Taisihan siellä joku kanadalainen jo sitten hermostuakin.

Välierässä vastassa on jälleen astetta kovempi joukkue. Ruotsi on kaadettavissa samoilla aseilla − maltilla, kiekkokontrollilla ja väkevästi pelatuilla hyökkäysalueen suorituksilla. Kiekossa pysymällä.