Ennen turnausta kisavalinnat puhuttivat Nuorten Leijonien kohdalla. Päävalmentaja Jussi Ahokas teki selväksi, että joukkueeseen haluttiin kaksi hyökkäävämpää ja kaksi puolustavampaa kentällistä.
Filosofiassahan ei ole sinänsä mitään vikaa. Joukkueen rakennuksessa pitää totta kai miettiä enemmän isoa kuvaa kuin vain taitavimpia yksilöitä. Suomen pelitapa ja viisikkopeli ei ole lähtenyt kuitenkaan toimimaan toivotulla tavalla, jotta joukkuerakenteesta saataisiin kaikki irti.
"Potentiaali on olemassa, mutta syystä tai toisesta sitä ei ole saatu kaivettua ulos"
Touhussa on käynyt kaiken lisäksi päinvastoin kuin piti. Hyökkäyskentällisiksi tarkoitetut kentälliset eivät ole hyökkäyspäässä juuri ihmeitä osoittaneet, mutta sen sijaan haalariosasto on painanut tulosta enemmän kuin heiltä odotetaan.
Haalariosasto on siis suorittanut odotusarvojen yli. He ovat olleet ratkaisevassa asemassa muutamassakin alkulohkon käännekohdassa. Erityismaininnan alkulohkon suorittamisestaan ansaitsevat ainakin Joona Koppanen ja Markus Nurmi, joiden suurin vastuu ei ole tuloksenteko, mutta he ovat silti siinä onnistuneet.
Sen sijaan tulosyksiköiltä ei ole mitään ihmeitä vielä toistaiseksi nähty. Puolustajista Miro Heiskanen on vain kaunis muisto niistä hyökkäyspään nerokkaista ratkaisuista, joita hän on Liigassa osoittanut. Eeli Tolvanenkin olisi voinut laukauksistaan muutaman enemmän upottaa maaliin. 21 kertaa maalia kohden laukonut Tolvanen sai ensimmäisen uuninsa aikaseksi vasta alkulohkon päätösepelissä.
Kolmannessa ottelussa Slovakiaa vastaan koettiin heureka, kun 18-vuotiaiden MM-kisoissa mainiosti toiminut trio Tolvanen, Aapeli Räsänen ja Kristian Vesalainen palautettiin yhteen. Mielenkiintoista onkin, miksi tämä kolmikko ei pelannut yhdessä alusta saakka? Heiltä voi kuitenkin odottaa parempaa puolivälierässä.
Otto Koivula, Janne Kuokkanen ja Aleksi Heponiemi ovat olleet enemmän tai vähemmän hukassa. Muutama maali ei pelasta sitä tosiasiaa, että tämän kolmikon pitäisi saada selkeästi enemmän aikaiseksi. Petraus pitää olla merkittävä alkulohkoon verrattuna myös omissa, sillä herrojen ollessa kentällä, on omissa soinut liiaksi.
Potentiaali on olemassa, mutta syystä tai toisesta sitä ei ole saatu kaivettua ulos. Maalipaikkojakin tuloskentälliset ovat saaneet luotua, mutta viimeistelyä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua kovin kliiniseksi.
Nuorten MM-kisat on kuitenkin lyhyt turnaus. Pelin pitäisi olla jo alusta asti kuosissa, mutta sitä se ei valitettavasti ole ollut Nuorilla Leijonilla vielä missään vaiheessa täyttä 60 minuuttia.
Kaiken tämän parantamiseen on ollut aikaa nyt vajaa 48 tuntia. Sinä aikana on toivottavasti pää savuten pohdittu näitä asioita. Tai tehty mitä vain, millä asiat saataisiin käännettyä.
Ehjällä pelillä ja koko tulosyksiköiden potentiaali hyödyntämällä Nuoret Leijonat voisi hyvinkin edetä finaaliinkin. Minkäänlaisiin nukahduksiin ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole enää varaa. Nyt pelin ja pelaajien pitää olla parhaimmillaan. Alkulohkon esityksillä ei pudotuspeleissä mennä pitkälle.
