Kattia kanssa, sanoisi jopa koiraihminen. Ei mitään syytä huoleen.
Okei, Pelicansin esitys keskiviikkona Tampereella oli yksi Liiga-kauden huonoimmista ja aneemisimmista kaikki joukkueet ja ottelut huomioiden. Neljän maalin tappioon päättynyt Ilves-matsi meni pelikaaneilta täysin ohi.
Mutta sitä sattuu. Ei pitäisi, mutta se on inhimillistä. Kun kaudessa pelataan 60 ottelua jo pelkästään runkosarjassa, latautuminen ei onnistu aina.
Tärkeämpää on, miten joukkue reagoi floppiesitykseen. Terve ryhmä kerää rivinsä ja osoittelee porukalla närhen munia seuraavassa pelissä. Pelicans vei varamiehisenä ottelunsa voittomaalikilpailuun asti Lappeenrannassa, joka on nykyään erittäin hankala vieraspaikkakunta. Ei huonosti.
Lahdessa on edessä kausi täynnä myönteisiä elämyksiä, eikä se johdu pelkästään Liigan parhaista cheerleadereistä.
Lauantaisen Tappara-kotimatsin tulos 0-3 ei ole komea, mutta peli oli tiukka ja vierailija hyvä. Pienelläkin tuurilla Pelicans olisi silti napannut pisteitä. Pelillisesti oli paljon hyvää. Tapparan tiiviin keskustan puolustamisen selättäminen olisi vaatinut johtoasemaa tai vähemmän hyviä hyökkääjiä sairaslistalla.
Viikon tulos oli siis kehno. Mutta kuuluisa iso kuva, joka ratkaisee pidemmän päälle, on kaikkea muuta kuin synkkä.
Jere Myllyniemi pelaa maalilla toista hyvää kautta perätysten. Pakistossa on mukavasti leveyttä, kun kärkinimet ovat tervehtyneet.
Ennen kaikkea hyökkäyspelaamisessa alkoi näkyä sitä sujuvuutta ja iloisuutta, jota harjoitusmatsit Tomi Lämsän joukkueelle povasivat, ennen kuin Tyler Redenbach, Pekka Saarenheimo ja Juhani Tyrväinen putosivat sairaslistalle perätysten Anrei Hakulisen ja Joel Mustosen seuraksi. Vähän liikaa samaan aikaan yhdelle joukkueelle.
Ulkomaalaisvahvistukset Jordan Smotherman ja Michal Repik ovat saaneet juonen päästä kiinni. Kaksikko etenee tällä hetkellä noin piste per peli –tahdilla. Vili Sopanen alkaa löytää mainion vireen. Pelissä on fiilistä.
Kunhan sairaslista lyhenee, Pelicansilla on kaikki eväät niin pelillisesti kuin materiaalinkin puolesta olla keskikastin joukkue, jopa sitä parempi.
Joten älkääpä edes harkitko synkistelyä. Lahdessa on edessä kausi täynnä myönteisiä elämyksiä, eikä se johdu pelkästään Liigan parhaista cheerleadereistä.
