Jonathan Quick: 10 vuotta ja 58 miljoonaa dollaria. Sidney Crosby: 12 vuotta ja 104,4 miljoonaa dollaria. Viimeisimpinä päivinä mukaan on mahtunut myös muun muassa Dennis Widemanin jättisopimus (5 vuotta ja 26,5 miljoonaa dollaria).
Ei mitenkään kaameita summia enää nyky-NHL:ssä, mutta onko 10 tai 12 vuoden kiinnitys pelkkä tyhmän rohkea yritys saada palkkojen keskiarvoa eli cap hittiä alemmas? Vai mitä taustalla onkaan?
NHL:ssä on tehty paljon pitkiä sopimuksia viime vuosien aikana, mutta nyt tarjottimella on mielenkiintoisia ääripäitä.
Los Angeles Kingsin riveissä päättyneellä kaudella Stanley Cupin voittanut Quick sidottiin seuran riveihin nyt pitkäksi aikaa. Samalla selvisi lopullisesti se, mikä on Kingsin maalivahtiosaston tulevaisuus. Jonathan Bernier on nyt selvää kauppatavaraa. Lähellä NHL:n ykkösmaalivahdin tasoa olevaa Bernieriä on turhaa pitää Quickin takana jumissa.
10 vuoden sopimuksen saanut Quick on tämän hetken NHL:n kuumimpia maalivahteja. Juuri päätökseen saatujen pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi valittu Quick oli ehdolla myös parhaaksi maalivahdiksi. Vielä ei ollut 26-vuotiaan maalivahdin aika, mutta kuka tietää, käykö niin jo ensi vuonna?
Crosbyn näytöistä ja tasosta ei tarvitse pitkään kirjoittaa. Tähtisentteri on voittanut lähes kaiken ja on ehdottomasti koko lajin parhaimpia pelaajia, loukkaantumisista huolimatta.
Taso laskee, uusi pipi päähän?
Maalivahtien pitkissä sopimuksissa suurin ongelma liittyy mahdollisten loukkaantumisten lisäksi erityisesti suorituskyvyn tasaisuuteen. NHL:ään on jatkuvalla syötöllä tarjolla mielenkiintoisia maalivahteja, joiden avulla kyseisen osaston ongelmia voidaan nopeasti paikata ja korjata.
Epäonnistuneet maalivahdit löytyvät nopeasti muista sarjoista. Tilalle voidaan nostaa uusia ja tuoreita kaksimetrisiä järkäleitä pysäyttämään kiekkoja. Tarjontaa on ja peli on kylmää.
Ja sitten ovat ne loukkaantumiset. Vielä Quickia pidemmän sopimuksen tehnyt Crosby on kärsinyt viime kausien aikana päävammoista. Ongelmat alkoivat Washington Capitalsia vastaan vuonna 2011 pelatussa ulkojääpelissä, Winter Classicissa, jossa Crosby sai kovan tärskyn päähänsä toisen erän loppusekunneilla. Vain muutama peli myöhemmin Crosby sai uuden tällin pelissä Tampa Bay Lightningiä vastaan ja pitkä kuntoutusprosessi oli edessä.
Crosby on ehtinyt tehdä jo kaksi paluuta kaukaloihin ja nyt tulevalle kaudelle Penguinsin kapteeni pääseekin lähtemään huippukunnossa. Tulevan kauden jälkeen Crosbyn vanha sopimus olisi päättynyt, mutta seuran GM Ray Shero ei sopimusasioissa aikaillut. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä virallisesti julki tuleva 12 vuoden sopimus pitää lempinimellä Sid the Kidin etenevän Crosbyn seurassa lähes uran loppuun asti.
Mutta.
Mitä jos ensi kaudella kolahtaa jälleen? Mitä jos Crosby ei pelaakaan enää kuin viisi peliä loppu-uransa aikana? Crosbyn päävammojen historia antaa ison syyn varovaisuuteen, mutta silti: edessä voi hyvinkin olla 12 menestyksekästä vuotta.
Keulahahmot sopimuksen alle
Crosbyn kohdalla sopimuksen suhteen tilanne oli hyvin selvä. Kapteenille haluttiin pitkä sopimus ja huhujen mukaan myös Crosby itse oli hyvinkin innokas tekemään pitkän diilin seuran kanssa. Huikeaa luottoa ja arvostusta Penguinsissa keräävä kanadalaishyökkääjä on koko organisaation keulakuva. Seurassa haluttiin osoittaa pitkällä sopimuksella se, että Penguins nojaa jatkossakin vahvasti juuri ensimmäisenä Crosbyyn.
Myös Quickin tilanteessa on paljon yhtäläisyyksiä. Vahvasti jo muutaman viime kauden ajan joukkueen maalilla torjunut Quick on tällä hetkellä maalivahtien kärkitasolla ja kaikessa reallisuudessaan amerikkalaismaalivahti on samassa tilanteessa kuin Crosby. Juuri Quick on se, jonka varaan Kings voi nojata tulevat vuodet.
Crosbyn ja Quickin pitkät sopimukset voidaan helposti perustella. Kaikenlaisia loukkaantumisia voi sattua, Quickin taso voi romahtaa maalilla, Crosbylle voi tulla uusia aivotärähdyksiä ja niin edelleen, mutta silti, he ovat ne pelaajat, joiden ympärille joukkueet rakennetaan. Pitkät sopimukset antavat vain osoituksen siitä, kuinka tähtipelaajiin nojataan ja luotetaan, eikä heidän sopimuksien kanssa kikkailla joka toinen kesä.
Uusien sopimuksen myötä molempien tähtipelaajien cap hitit ovat varsin sopusuhtaisia ja ne antavat molemmille joukkueille hyvät mahdollisuudet kilpailukykyisten joukkueiden rakentamiseen. Pitkillä sopimuksilla palkkojen keskiarvot pystytään hinaamaan molempia osapuolia palvelevalle tasolle.
Pitkät sopimukset ovatkin osoitus jämäkkyydestä, mutta sisältävät samalla riskejä. NHL-joukkueen rakentelussa riskinotto kuuluu asiaan, myös tähtipelaajien kohdalla. Staroja kiinnitetään pitkällä sopimuksella kehiin ja luotetaan siihen, että tulevaisuus on loistelias, eikä vaarojen täyttämä.
Riskien alla on oltava sopivan tyhmä. Jos kaikki sujuu hyvin, olet viisas ja älykäs. Jos kaikki menee perseelleen, olet kuin Garth Snow ja joudut samaan tilanteenseen kuin missä New York Islanders on tällä hetkellä Rick DiPietron sopimuksen kanssa. Olennaista megasopimuksissa on vain se, että riskien mahdollisuus tulee olla mahdollisimman hyvin selvillä.
Crosbyn ja Quickin kohdalla niitä kysymysmerkkejä on, mutta vahvoja perusteita pitkien sopimuksien tekoon on myöskin paljon. Monimutkaista, mutta lopulta hyvinkin yksinkertaista. Iso ilo vaatii jämäkkää riskienottoa.
