Kokonaistilannetta katsomalla Tapparasta on vaikea nostaa esille merkittäviä negatiivisia asioita tai lähitulevaisuuden uhkakuvia. Alkukaudesta yskähdellyt suorittaminen on tasaantunut viimeisten viikkojen aikana. Vaikka syys-lokakuussa tilanne näytti hetkittäin pahalta, ei joukkueella ole kuitenkaan ollut kuin yksi kolmen ottelun tappioputki.
Käännekohtana voidaan pitää 27. lokakuuta Jyväskylässä pelattua tunnepitoista kamppailua, jonka joukkue onnistui lopulta voittamaan erikoisten vaiheiden jälkeen. Kyseessä oli totaalinen kasvojenpesu edellisillan luokattoman HPK-ottelun jälkeen.
Tämän jälkeen tamperelaisten suorittaminen on ollut varsin vakuuttavaa pois lukien kaksi pelillistä romahdusta, joita kuitenkin pitkässä sarjassa tulee jokaiselle joukkueelle. SM-liigan sarjataulukon alemmassa kastissa pitkään majailleet tamperelaiset ovat viimeisten esitysten ansiosta nousseet kiinni jo suoraan pudotuspelipaikkaan. Tapparan tekemisestä huokuu tällä hetkellä tahto, ilo ja voittamisen halu. Elementit, jotka ovat kiertäneet joukkueen viimeisten vuosien aikana kaukaa.
Suuria korjauksia pelillisessä mielessä ei ole, jotain kuitenkin. Joukkueen ajoittain käyttämät hitaat lähdöt eivät useinkaan johda tuloksekkaaseen hyökkäyksen päättämiseen. Lisäksi tamperelaiset tarvitsevat enemmän suoraviivaisuutta hyökkäyspelaamisessa. Ratkaisuissa haetaan hetkittäin liikaa vuosisadan syöttöketjumaalia. Ongelmia syntyy myös, jos Tappara pääsee pelin alkupuolella muutaman maalin johtoasemaan ja lopettaa ikään kuin sen jälkeen pelaamisen antaen avaimet vastustajalle. Aktiivisuus ja tylyys pitää pystyä säilyttämään täydet 60 minuuttia.
Onnistujia ja epäonnistujia
Pelaajapuolella suurin yllätys oli Pekka Tuokkolan pitkään jatkunut epävarma suorittaminen maalinsuulla, ja sen seurauksena ykköstorjuntavastuun siirtyminen Juha Metsolalle. Yhtä yllättävää on ollut Metsolan erinomainen suorittaminen ottelusta toiseen.
Tapparan puolustus on ollut tasaisen hyvä ja pelannut osapuilleen odotusten mukaisesti. Markus Kankaanperä on tuonut ilahduttavaa äijämäisyyttä omaan päähän, kuten myös kanukkipakki Kurtis Foster. Lisäksi Foster on käyttänyt painavaa laukaustaan lähes yhtä paljon kuin Teemu Aalto, joista jälkimmäisellä kuitenkin riittää vielä petrattavaa esityksissään.
Muista ulkomaalaishankinnoista muutamia pelejä mukana sätkinyt Justin Braun otti maitojunan rapakon taakse, kun taas hyökkääjät Jannik Hansen ja Chris Connolly ovat suoriutuneet mallikelpoisesti. Hansen ehkä hieman alle odotusarvon, kun taas Connolly varsinkin alkusyksyn jälkeen selvästi yli.
Alkukaudesta hyökkäyspelin tehot lepäsivät lähes yksinomaan Alexander Barkov Jr:n ketjun harteilla, mutta tällä hetkellä myös ykkösketju Jarno Koskirannan johdolla tekee tulosta. Maalinsylkijäksi kaavailtu Antti Erkinjuntti sitä vastoin on ollut selkeä pettymys. Vain kaksi maalia 32 ottelussa ei ole sitä mitä odotettiin. Erkinjuntti jaksaa puurtaa ja yrittää illasta toiseen, mutta tulosta ei vain tule. Osittain Erkinjuntti sortuu liikaa kiekon pitämiseen, mutta kieltämättä mukana myös epäonnea.
Tappara-ikoni Ville Nieminen on sen sijaan kuin uudestisyntynyt verrattuna edelliseen Tampereen vierailuun. Barkovin kanssa kultakypärästä vuorotteleva ikämies näyttää nuoremmille esimerkkiä niin hyvässä kuin pahassakin. Oli tilanne mikä hyvänsä, niin pirullinen virne ei pyyhkiydy Niemisen kasvoilta helposti pois.
Tapparan kolmos- ja nelosketjut ovat suoriutuneet tehtävistään suunnilleen odotusten mukaisesti. Erikseen on mainittava Jarkko Malisen positiiviset suoritukset nelosen keskellä, kun taas Jerry Ahtola ja Elmeri Kaksonen ovat pelanneet alavireisesti odotusarvoihin nähden.
Tähtäin keväässä
Vuoden vaihteen jälkeen Tapparan kaikki tekeminen tähtää optimaalisen pudotuspelikunnon hakemiseen. Käytännössä tämä merkitsee tiukempia treenijaksoja niin pelillisten hienouksien hiomisessa kuin myös fyysisellä puolella.
On siis mahdollista, että treenaamisen takia joukkueella tulee jossain vaiheessa kevättä olemaan pelillisesti heikompi jakso. Sarjataulukon tilanne huomioiden Tappara ei kuitenkaan saisi antaa liikaa etua vastustajiin nähden, sillä vaarana on tippuminen villi kortti -kierrokselle tai jopa kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle.
Pelaajapuolella mahdollisten loukkaantumisten lisäksi on ainakin kaksi isoa kysymysmerkkiä:
1. Kuinka suurella todennäköisyydellä Barkov peluutetaan jo runkosarjassa puhki varsinkin, kun nuorella miehellä riittää vientiä myös maajoukkuetehtävissä?
2. Saako Tuokkola vielä tilaisuutensa tolppien välissä, ja riittääkö päävalmentaja Jukka Rautakorven luottamus Metsolan suoriutumiseen pudotuspeleissä?
