Calgary Flames – löytävätkö Huberdeau ja Kadri kadonneen tehokkuutensa?

Calgary Flames lähti viime kauteen uudistuneena, kun joukkueen ydinpelaajat Matthew Tkachuk ja Johnny Gaudreau vaihtuivat Jonathan Huberdeauhun ja Nazem Kadriin sekä puolustusta vahvistamaan tulleeseen MacKenzie Weegariin.

Kaikki, mikä saattoi viime kaudella mennä pieleen, myös meni. Maalinteko tökki, eikä voittoja saatu haalittua edes ylivoimaisesta laukaisuhallinnasta huolimatta. Tiukat pelit kääntyivät ovaaleiksi pistesarakkeessa. Useiden tilastojen valossa Flames oli hyvä joukkue, mutta epäonnistui tärkeimmissä tilastoissa ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle.

Kesän aikana seuran toimistolla tehtiin muutoksia isolla kädellä, kun seuraa yhdeksän vuoden ajan johtanut GM Brad Treliving astui syrjään. Tämän jälkeen kolme viime kautta rodeokaupungissa käskenyt Darryl Sutter irtisanottiin päävalmentajan tehtävästä. Uudeksi GM:ksi nimitettiin seuran aiempi apulais-GM Craig Conroy, jonka muistetaan pelanneen seurassa 2000-luvun alusta alkaen luoden pitkän uran organisaatiossa. Neuvonantajakseen Conroy palkkasi entisen joukkuekaverinsa, seuralegenda Jarome Iginlan. Vaihtopenkin taakse nimettiin odotetusti viisi viimeistä kautta apuvalmentajana toiminut Ryan Huska.

Pelaajarintamalla suurimmat katseet kesäkauden aikana kohdistuivat hyökkääjiin, joiden sopimuskausia oli jäljellä enää vuoden verran. Parhaan NHL-kautensa pelannut Tyler Toffoli kaupattiin itärannikolle New Jersey Devilsiin. Vaihdossa Albertaan kaksivuotisella sopimuksella saapui Jegor Šarangovitš sekä kolmannen kierron varausvuoro. Milan Lucic ja Trevor Lewis suuntasivat entisiin seuroihinsa Boston Bruinsiin ja Los Angeles Kingsiin.

Flamesin ympärillä pyörineet huhut kertoivat Elias Lindholmin ja Mikael Backlundin halunneen siirron muualle, mutta ruotsalaiskaksikko päätyi jatkamaan liekkipaidoissa. Koko NHL-uransa seuraa edustanut Backlund nimettiin joukkueen kapteeniksi, lisänä kahden vuoden jatkosopimukselle.

Alkavalla kaudella katseet kääntyvät uuteen päävalmentajaan Huskaan ja siihen, millaisella pelityylillä hän onnistuu repimään kaiken irti Huberdeausta ja Kadrista, joilta sopii odottaa edellissesonkia tehokkaampaa kautta. Myös Andrew Mangiapanen täytyy heiluttaa vastustajan maaliverkkoa viime kautta tiuhemmin.

Kuten aiemmin mainittua, Huska ei ole uusi kasvo organisaatiossa, joten pelaajat tuntevat hänet ja hänen vaatimustasonsa. Flamesin pelaamisessa on lupa nähdä innovatiivisempia ratkaisuja, joista aggressiivinen alivoimapelaaminen on tuttua Huskaa. Tärkeimpänä elementtinä ensimmäistä NHL-päävalmentajakauttaan aloittava kanadalainen tuonee kulttuurillisen muutoksen karjakaupunkiin vanhan koulukunnan valmentajan jälkeen.

Joukkueen puolustus lukeutuu peräti koko sarjan parhaimpiin. Siniviiva on miehitetty lähes täydellisesti niin puolustus- kuin hyökkäyssuuntaan pelaavilla puolustajilla. Maksimoidakseen jokaisen puolustajansa taidot, joukkueen on pystyttävä muodostamaan roolitukset mahdollisimman optimaalisiksi. Tässä auttavat Weegarin lisäksi Rasmus Andersson, Noah Hanifin sekä Chris Tanev, jotka kaikki pystyvät pelaamaan suurella peliajalla ja auttamaan joukkuettaan erikoistilannepelaamisessa.

Maalivahteina seurassa jatkavat pitkällä ja rahakkaalla sopimuksella torjuva Jacob Markström sekä toiseksi viimeistä sopimusvuottaan aloittava Dan Vladař. Molemmilla veräjänvartijoilla on näytön paikka, kun vielä toissa kauden päätteeksi Vezina-ehdokkaaksi nimetyn Markströmin tilastot kokivat viime kaudella laskusuhdanteen ja seuran tulevaisuuden lupauksiin lukeutuva Dustin Wolf kärkkyy peliaikaa Vladařin takana.

Nuorista pelaajista suurempaa roolia alkavalla kaudella tulevat kantamaan 20-vuotias kahden vuoden takainen ykköskierroksen varaus Matthew Coronato, ensimmäisenä etelädakotalaisena NHL-sopimuksen kirjoittanut Walker Duehr sekä lupaava Jakob Pelletier, joka seuran harmiksi loukkasi olkapäänsä harjoituskaudella, eikä hänen paluustaan ole vielä tietoa.

Flames on paperilla ehdottomasti pudotuspelijoukkue, mutta viime kauden tapaan karsiutuminen kevään peleistä viime metreillä on jälleen täysin mahdollista. Pudotuspelipaikka on tämän kauden joukkueelle maksimisuoritus, joten toissakevään kaltainen menestys, jolloin liekkipaidat ylsivät konferenssin välieriin, jää vielä odottamaan itseään.

Flames pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 4–6.

Los Angeles Kings – hyökkäys eliittiä, kestääkö peräpää?

Los Angeles Kings jatkoi viime kaudella siitä, mihin se vuotta aiemmin jäi, kun se laittoi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella suosikkina sarjaan lähteneen Edmonton Oilersin tiukoille. Toista vuotta putkeen kuninkaiden matka kuitenkin katkesi ensimmäiselle kierrokselle, joten joukkueen tavoite tulevaan kauteen on selvä – eteneminen vähintään pudotuspelien toiselle kierrokselle.

Joukkueen ehdoton vahvuus päättyneellä kaudella oli tiivis puolustuspeli sekä sitoutuminen Todd McLellanin pelitapaan. Se on tulevallakin kaudella Kingsin tukeva selkänoja. Siihen kun lisää kesällä löydetyt vahvistukset, on Kings jälleen keväällä vaikea voitettava.

Kings menetti kesällä lukuisia runkopelaajiaan, kun Alex Iafallo, Gabriel Vilardi, Sean Walker, Rasmus Kupari ja Sean Durzi poistuivat joukkueesta. Lisäksi siirtotakarajalla hankittu Joonas Korpisalo ei tehnyt sopimusta Kingsiin, vaan lähti Ottawa Senatorsiin.

Uhraukset olivat kuitenkin kannattavia, sillä Kings sai naarattua itselleen uuden kärkisentterin Pierre-Luc Dubois'n muodossa. Dubois tuo mukanaan kosolti hyökkäystaitoa, ja samalla valmentaja McLellan pääsee säästämään kapteeni Anže Kopitarin voimia pitkän kauden aikana. Kingsillä on nyt kasassa ehkäpä NHL:n paras keskikaista, kun Phillip Danaultin tasoinen sentteri asetetaan "vain" kolmoskenttään.

Korpisalon lisäksi maalivahti Cal Petersen siirtyi muille maille, joten GM Rob Blake joutui kesän aikana hankkimaan joukkueeseensa kaksi maalivahtia. Senatorsissa viime kauden pelannut 36-vuotias veteraanivahti Cam Talbot teki Kingsiin vuoden sopimuksen samoin kuin tšekkiläinen David Rittich. Kolmikon täydentää Pheonix Copley, joka pelasi viime kaudella jopa 37 NHL-peliä.

Talbot on ennakkoon kolmikosta luotettavin, mutta potentiaalia löytyy molemmilta kirittäjiltä. Copley oli edelliskaudella parhaimmillaan loistava, mutta alaskalaisvahdin taso heitteli kauden mittaan liikaa. Rittich puolestaan on hieman etsinyt peliään edelliset kaksi kautta, mutta pelasi mukiinmenevästi aiemmin Calgary Flamesissa.

Joukkueen puolustus on kokonaisuutena laadukas, vaikka Durzi jouduttiinkin uhraamaan vahvemman keskikaistan tieltä. Drew Doughty on 33-vuotiaana edelleen sarjan parhaita puolustajia, ja kunnossa pysyessään pelaa illasta toiseen niin paljon kuin itse haluaa. Doughty kantaa Kings-pakeista kaiken vastuun hyökkäyksellisestä pelistä, kun taas puolustavaa roolia kantavat Mikey Anderson, Matt Roy ja etenkin siirtotakarajalla Columbus Blue Jacketsista hankittu Vladislav Gavrikov.

22-vuotias ruotsalaispakki Tobias Björnfot hakee lopullista läpimurtoa tulevalla kaudella ja taistelee peliajasta maanmiehensä Andreas Englundin kanssa. Lisäksi OHL:ssä viime kaudella 31 peliin 61 pistettä mättänyt 20-vuotiaan Brandt Clarke voi todella yllättää ja pelata vaikka koko kaudenkin ylhäällä.

Hyökkäyksen pelillinen johtaja on Kopitar, joka aloittaa jo 18. kautensa Kings-paidassa. Kopitar pelaa taatusti omalla tasollaan ja saa keskikaistalla tukea Danaultin lisäksi myös Duboisilta. Ruotsalainen Adrian Kempe on yksi NHL:n aliarvostetuimpia pelaajia ja pelaa todennäköisesti Kopitarin laidalla. Kopitar–Kempe kaksikko on kahteen suuntaan pelattaessa yksi NHL:n parhaista sentteri–laituri kaksikoista.

Kingsin tehokkain pelaaja viime kaudella oli sveitsiläinen Kevin Fiala, joka kunnossa pysyessään ja Dubois rinnallaan rikkoo heittämällä sadan tehopisteen rajan alkavalla sesongilla. Kärkiketjut täydentävät nuoret Quinton Byfield ja Arthur Kaliyev, joilta voi nyt odottaa lopullista läpimurtoa.

Kolmoskentässä pelaa Danault yhdessä Viktor Arvidssonin ja Trevor Mooren kanssa, joten vahvempaa kolmoskenttää saa NHL:stä etsiä. Neloskenttäkin on laadukas. Sen keskellä pelaa valmentaja McLellanin luottosoturi ja "omatunto", suomalaissukuinen Blake Lizotte. Laidoilla hyökkäävät täksi kaudeksi Kingsiin palannut veteraani Trevor Lewis ja ruotsalainen tykinkuula Carl Grundström.

Kingsin hyökkäyksessä on vain kaksi pientä kysymysmerkkiä – nuoret Byfield ja Kaliyev. Mikäli he lunastavat odotuksensa, on Kingsillä kasassa ehkä NHL:n kovin hyökkäysorkesteri, jolta voi odottaa roppakaupalla maaleja, unohtamatta laadukasta oman pään pelaamista.

Kysymysmerkit kasvavat alakertaan mentäessä, mutta puolustus kestää toistaiseksi vertailun divisioonan kärkijoukkueista esimerkiksi Oilersiin. Maalivahtiosasto on joukkueen suurin kysymysmerkki. Kingsille riittää se, että joku kolmikosta Talbot–Copley–Rittich pystyisi samaan tasoon kuin Korpisalo viime keväänä.

Mikäli Kings aikoo pärjätä pudotuspeleissä, on GM Blakella kauden edetessä vastassa suuri pohdinta – luottaako nykyiseen pakistoon ja maalivahtosastoon, vai uhratako joku laatuhyökkääjistä luotettavan kolmosparin puolustajan tai maalivahdin edestä?

Kaiken osuessa absoluuttisesti nappiin, voi Kings voittaa jopa koko divisioonan, mutta runkosarjan alkupuolisko asettaa pudotuspelien odotusriman oikealle korkeudelle.

Los Angeles Kings pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 2–4.

Seattle Kraken – tavoitteena jatkuvuus

Seattle Kraken löi viime kaudella epäilijöilleen luun kurkkuun, kun se onnistui ennakko-odotusten vastaisesti pääsemään aina pudotuspelien toiselle kierrokselle asti. Eikä jatkopaikka silloinkaan ollut kaukana.

Mikä teki joukkueesta erityisen oli sen tasaisuus. Se ei loistanut millään osa-alueella, mutta taisteli silti runkosarjassa jopa konferenssin ykköspaikasta ja haastoi toden teolla pudotuspeleissä kohtaamansa joukkueet. Joukkue teki runkosarjan neljänneksi eniten maaleja, mutta yksikään pelaaja ei kuulunut 50 parhaan maalintekijän joukkoon.

Kraken on kliseisesti sanottuna joukkue isolla J:llä. Kesän aikana pelaajia on liikkunut kumpaankin suuntaan, mutta jo varausdraftissa parin vuoden takaa alulle pantu runko on säilynyt suurpiirteittäin samana.

Muun muassa hyökkääjät Ryan Donato, Morgan Geekie ja Daniel Sprong sekä maalivahti Martin Jones jättivät joukkueen. Heitä paikkaamaan tuotiin konkaripuolustaja Brian Dumoulin sekä hyökkääjät Pierre-Edouard Bellemare ja Kailer Yamamoto.

Joukkueen hyökkäys on äärimmäisen tasainen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi heikkous, vaan pikemminkin tasaisuutensa ansiosta joukkue pystyi sekä viime vuonna että myös tulevana kautena nappaamaan voittoja.

Hyökkäysvoimaa tarjoilevat ensisijaisesti Matty Beniers, Jared McCann, André Burakovsky ja Jordan Eberle. McCann oli joukkueen paras pistemies viime kaudella, mutta yhden kesän kehittyneempänä voi Berniersistä kasvaa joukkueen kärkipistetehtailija. Ylipäätään jos kaikki viisi pysyvät terveinä, on jokaisella pelaajalla mahdollisuus ylittää yli 60 pistettä tällä kaudella.

Suomalaisittain katseet kohdistuvat Eeli Tolvaseen, joka kesken kauden Krakeniin siirtyneenä vaikutti paikoittain kuin uudesti syntyneeltä. Vasta 24-vuotiaalla laitahyökkääjällä on kaikki mahdollisuudet olla tulevalla kaudella taas asteen parempi. Mielenkiintoa herättää myös joukkueen ykkösvaraus Shane Wright, jolla on ollut vaikeuksia löytää pelipaikkaa niin NHL:stä kuin AHL:stäkin.

Puolustuksessa johtohahmona toimii tälläkin kaudella Vince Dunn, joka solmi kesällä nelivuotisen jatkosopimuksen joukkueeseen. 64 pistettä oli yllätys mutta myös lukema, johon kanadalaispuolustaja voi tälläkin kaudella yltää. Pakkiparina toimii ruotsalainen Adam Larsson, joka otti viime kaudella huikeita kehitysaskeleita. Yhdessä Dunnin kanssa Larsson muodostaa yhden sarjan kokonaisvaltaisimmista puolustuspareista.

Kaksikon takana muu puolustus on varsin kokenut. Dumoulin ja Justin Schultz tuovat pitkää kokemusta, mutta riskinä on, että ikä alkaa painaa liikaa. Jamie Oleksiak ja Will Borgen edustavat fyysisempää puolustajamallia, joka ei pelkää ryskyttää kaukalon laitoja. Kuitenkin hyökkäykseen verrattuna joukkueen puolustus voi varsinkin sarjan nopeimpia joukkueita vastaan jäädä jalkojen alle.

Heikkoudeksi nostettakoon myös maalivahtipeli. Philipp Grubauer nousi viime kaudella ensimmäisen Kraken-kauden suosta, mutta loukkaantumisen takia paluu vanhaan hyvään jäi vielä odottamaan itseään. Varavahdiksi nousee todennäköisesti harjoitusleirien perusteella joko Joey Daccord tai pitkältä loukkaantumiselta paluun tehnyt Chris Driedger.

Kesällä valmentaja Dave Hakstolin sopimusta jatkettiin aina kaudelle 2025–2026 asti. Tämä sekä muut jatkosopimukset osoittavat, kuinka joukkue pyrkii joukkuerakennuksellaan ennen kaikkea jatkuvuuteen. Jos tässä onnistutaan, voidaan jatkuvuutta nähdä myös tulostaululla, kun Kraken pääsee jälleen ensi keväänä yllättämään Läntisen konferenssin kärkijoukkueita pudotuspeleissä.

Seattle Kraken pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 3–4.

Vegas Golden Knights – kollektiivin voimalla puolustamaan mestaruutta

Vegas Golden Knights jyräsi vastustamattomasti mestariksi ja toteutti näin omistajansa Bill Foleyn sarjan laajennuksen yhteydessä antaman lupauksen. Edes pakon sanelema maalivahtiruletti ei sekoittanut joukkueen pelaamista, mikä kuvasti ritarilauman kollektiivin vahvuutta.

Stanley Cup -voittoa seuraa monesti haastava kesä, jonka aikana tuoreen mestarin on luovuttava pahimmillaan useammastakin hyvästä pelaajasta. Golden Knightsin kohdalla näin ei kuitenkaan käynyt. Mestaruuden tuonut kollektiivi on yhä tiukasti yhdessä ja Golden Knights jatkaa yhtenä Läntisen konferenssin kärkijoukkueista.

Täysin muuttumattomana hallitseva mestari ei silti kauteen lähde. Seuraa laajennusvaraustilaisuudesta lähtien edustanut Reilly Smith tuli kaupatuksi, jotta palkkakattoon vapautui tilaa siirtotakarajalla saapuneen Ivan Barbašovin rahakkaalle jatkosopimukselle.

Tilipäivä koitti myös mestaruuden torjuneelle Adin Hillille, jonka lähes satumainen nousu ja vakuuttavat otteet pudotuspeleissä tekivät hänestä joukkueensa ykkösvahdin ensimmäistä kertaa NHL-urallaan. Uusi sopimus ja asetelma testaavat toden teolla 27-vuotiaan kanadalaisvahdin kyvyt. Hyvin viime kaudella esiintynyt Logan Thompson on valmis vastuuseen, jos Hill ei saa kiekkoja kiinni kevään tapaan.

Vegasin laadukas alakerta jatkaa entisellään. Alex Pietrangelo ja Shea Theodore johtavat yhtä sarjan parhaista puolustuksista. Tiiviistä kuusikosta ei ole juuri liikenemässä näyttöpaikkoja esimerkiksi puolustajalupaus Lukas Cormierille.

Nevadalaisten hyökkäyksessä tilanne on tältä osin hieman toiveikkaampi Pavel Dorofejevin taistellessa Paul Cotterin kanssa Smithiltä vapautuneesta paikasta William Karlssonin laidalla. Muut hyökkäysketjut säilynevät pudotuspeleistä tutuissa koostumuksissaan Jack Eichelin ja Chandler Stephensonin sentteröidessä kahta ensimmäistä tulosyksikköä.

Niin kutsutun teräsmiesputken (eniten peräkkäisiä otteluja) nimiinsä napanneen Phil Kesselin jääminen ilman jatkosopimusta söi ritaripaitojen hyökkäyksen leveyttä Smithin tavoin. Tässä suhteessa Golden Knights onkin heikentynyt eniten viime kaudesta. Siksi Vegasin runkosarjamenestyksen kannalta olisi suotavaa, että Eichelin ja kapteeni Mark Stonen viime vuosien vaivat olisivat taakse jäänyttä elämää.

Golden Knights pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 1–2.

Arizona Coyotes – Tulevaisuuden joukkue keskittyy hiomaan nuoria timanttejaan

Arizona Coyotesilla on allaan kaksijakoinen kausi. Ajoittain se kykeni loistaviin suorituksiin jopa sarjan kärkijoukkueita vastaan, mutta välillä se tarpoi viikkokausien tappiokierteessä. Alkavalla kaudella Coyotes on kaikkea muuta kuin pisteautomaatti, mutta pudotuspelipaikka on utopiaa. Jo divisioonan jumbosijan välttäminen olisi hyvä saavutus.

Kauden aloittaa viimevuotista tasokkaampi kokoonpano, mikä tosin ei kerro paljoakaan. Kauden 2022–23 Coyotes oli umpisurkea. Tehoilu on edelleen pitkälti Clayton Kellerin ja Nick Schmaltzin vastuulla. Varovaista parannusta on kuitenkin luvassa.

Erityisen mielenkiinnon kohteena on Matias Maccelli, jonka ensimmäinen varsinainen NHL-kausi oli loistava. Omien pisteiden (11+38) lisäksi suomalaisen tarjoilusta nauttinut ketjukaveri Lawson Crouse kirjasi omat ennätyspisteensä. Säilyykö Maccellin vahva pelivire vai koittaako 22-vuotiaalle lahjakkuudelle NHL:ssä niin kovin yleinen toisen kauden syndrooma? Ainakin kolmivuotinen sopimus taskussa tuo työ- ja keskittymisrauhan. Luottoa seuran suunnasta on saatu.

Maccellin lisäksi Coyotesin porukassa on toinenkin hiomaton timantti, 19-vuotias Dylan Guenther, joka osoitti potentiaalinsa 33 ottelun NHL-komennuksensa aikana. Yliopistosarjassa kovia tehoja nakuttanut Guentherin ikätoveri Logan Cooley on yksi ennakkosuosikeista alkavan kauden parhaan tulokkaan palkintoon.

Myös puolustuksessa odotellaan kovasti Dimitri Simaševin ja Michael Kesselringin kypsymistä NHL-tasolle. Simašev ja Kesselring vahvistavat Coyotesin puolustusta vielä jonain päivänä. Sitä ennen on tyytyminen Matt Dumban ja Sean Durzin palveluksiin.

Kokonaisuutena Coyotesin puolustus on valitettavan epävakaa ja kokematon. Calgary Flamesissa sivuraiteille ajautunut Juuso Välimäki oli sentään positiivinen yllätys kasattuaan 34 pinnaa päästyään waiver-listalta avainpelaajan rooliin uusissa ympyröissä. J.J. Moser puolestaan vastaa fyysisestä pelistä, mutta yksikään tässä mainituista ei mahtuisi ykköspariin missään NHL-seurassa. Parhaimmillaan Coyotesin puolustajat ovat päteviä ja energisiä, mutta eivät mitään erityistä.

Maalinsuulla kaksikko Karel Vejmelka–Connor Ingram on hoitanut ruutunsa vähintään kelvollisesti, ja kummallekin on annettu parin vuoden kiinnityksen verran aikaa kehittää taitojaan.

Coyotes on paperilla mennyt vähän eteenpäin. Nuorten pelaajien potentiaali ei välttämättä konkretisoidu sarjapisteinä. Jälleenrakentelulla ei toisaalta ole kiirettäkään – joukkueelta ei vielä odoteta suuria tekoja ja palkintoja.

Arizona Coyotes pelaa Keskisen divisioonan sijoista 7−8.

Colorado Avalanche – keihäs, jonka terävää kärkeä kannattelee katkeamisherkkä puuvarsi

Avalanchen viime kausi ei välttämättä täyttänyt odotuksia, mutta ei sitä laske myöskään katastrofiksi. Keskisen divisioonan kärkisija riitti Läntisen konferenssin kolmanteen sijaan, mutta hallitsevan mestarin kausi katkesi lopulta Seattle Krakenin valmistelemaan hienoiseen yllätykseen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

Avalanche on tähtipelaajiensa ansaittujen sopimusten ansiosta palkkakaton suhteen kireällä, mikä näkyi kesän hankinnoissa. Hyökkäyksessä on useampi uusi pelaaja, joiden Avalanche toivoo ottavan askeleen tai kaksi eteenpäin tai mahdollisesti kohti aikaisempaa itseään.

Säästöbudjetilla operoiva joukkue päästi irti J.T. Compherista, Alex Newhookista, Erik Johnsonista ja Evan Rodriguesista. Korvaajiksi tuotiin Ross Colton, Ryan Johansen, Jonathan Drouin ja Tomáš Tatar.

Menestyksellä on NHL:ssä hintansa, ja usein tuo hinta maksetaan tulevaisuuden rakennuspalikoista. Avalanchen lupauslista ei ole NHL:n kärkipäätä, mutta muutaman valopilkun se on onnistunut itselleen naaraamaan. AHL:ssä jo kokemusta kartuttaneet ja NHL:ssäkin viime kaudella käväisseet hyökkääjät Oskar Olausson ja Jean-Luc Foudy ovat mainitsemisen arvoisia. Samoin voi sanoa yliopistokiekkoa pelaavasta puolustaja Sean Behrensistä.

Kirkkain nuori talentti Avalanchessa löytyy kuitenkin NHL-kokoonpanosta. Supertähti Cale Makar on vasta 24-vuotias ja tänä vuonna 22 vuotta täyttänyt Bowen Byram on kunnossa pysyessään yksi sarjan parhaita nuoria puolustajia. Avalanchen ikärakenne on muutenkin erinomainen, sillä valtaosa tärkeistä runkopelaajista on edelleen alle 30-vuotiaita.

Denveriläisten suurin kompatuskivi on syvyysmateriaalin arvaamattomuus etenkin hyökkäyksen osalta. Sama riski on aistittavissa myös puolustuksessa, sillä vaikka joukkueen kuusikko on sarjan terävintä kärkeä, yhden loukkaantumisen kohdatessaan seuran paidan vetää ylleen ensimmäisenä Jack Johnson.

Hyökkäyksen suhteen Nathan MacKinnon ja Mikko Rantanen ovat yhtälailla sarjan eliittiä, ja heidän takaa löytyvät Tatar, Colton ja Artturi Lehkonen mahtuisivat suurella todennäköisyydellä joukkueen kuin joukkueen avainmiehistöön. Gabriel Landeskogin ollessa kauden mittaisella sairaslomalla ja Valeri Nitšuškinin tilanteen ollessa pimennossa, suuri palanen vastuuta vierähtää kuitenkin epävarmoihin käsiin.

Drouinilla on taitoa ja pistepotentiaalia, mutta hänen täytyy parantaa niin tehokkuutensa kuin etenkin jäähykurinsa ja puolustuspelaamisensa suhteen. Johansen profiloituu pelintekijänä, mutta luo vähän tekopaikkoja kentän vaarallisimmilta alueilta ja ottaa paljon jäähyjä hankittuihin ylivoimiin peilattuna.

Napakasti taklaava Wood ihastutti työnteollaan silmätestiin luottavia, mutta on pääosin keskiverto NHL-tason työmyyrä. Hän on pelaaja jollaisia jokainen joukkue tarvitsee pohjaketjuihinsa, mutta Woodin mahdollisesti kavutessa ketjuja ylöspäin ei voi hänen taitotasonsa riittämiseen luottaa.

Nämä ongelmat tulevat kuitekin esiin vasta pudotuspeleissä. Runkosarja tulee olemaan Avalanchelle jälleen pala kakkua sen kärkiosaamisen sekä joukkuetta lähellä olevan johtoryhmän ansiosta. Päävalmentaja Jared Bednar on nykyjääkiekon kokenut voittaja ja arvostettu henkilö pelaajien sekä seurahenkilöstön keskuudessa.

Vastoin yleistä harhaluuloa lajilegenda Joe Sakic ei ole enää seuran GM, vaan hän työskentelee jääkiekkotoiminnan johtajana Avalanchessa. Hän on kuitenkin tunnettu kiekkonero ja nopeasti saavutettavissa, jos GM Chris McFarland tarvitsee tukea tehtävässään.

Maalivahti Justus Annunen on toistaiseksi AHL-pelaaja, mutta jos Pavel Francouz ei toivu loukkaantumisestaan ennen kauden alkua, aloittaa Annunen todennäköisesti kautensa NHL:ssä. Viime kaudella Dallas Starsissa pelannut Joel Kiviranta oli harjoituskaudella joukkueen mukana koeaikasopimuksella, mutta lopulta hänelle ei tarjottu sopimusta.

Avalanche pelaa Keskisen divisioonan sijoista 1–2.

Minnesota Wild – hapero keskushyökkäys, rautainen puolustus ja Kirill Kaprizov erottuvimmat piirteet

Viime kaudella Minnesota Wild sai jalkeille kilpailukykyisen joukkueen, joka selvitti tiensä pudotuspeleihin Keskisen divisioonan kolmantena. Ensimmäisellä kierroksella Dallas Stars osoittautui liian vahvaksi, mutta alkavalta kaudelta on jälleen odotettavissa vähintään vastaavanlainen suoritus. Se tosin kertoo enemmän Keskisen divisioonan keskinkertaisuudesta kuin Wildin laadukkuudesta, sillä nippu on ottanut takapakkia viime kaudesta.

Palkkakaton kurimuksessa kamppaillut Wild ei kyennyt suuriin hankintoihin kesän aikana. Pat Maroon on kuitenkin hyvä vahvistus ja kykenee kompensoimaan Ryan Reavesin jättämän aukon. AHL:ssa pari kautta vakuuttavasti kiekkoillut Marco Rossi on valmis läpimurtoon isoissa ympyröissä. Syytä ainakin olisi, sillä Wildin vakavin huolenaihe on sentteriosaston kapeus.

Ryan Hartman pyörittää peliä ykkösessä Kirill Kaprizovin ja Mats Zuccarellon keskellä, mutta Wild-keskustan valonpilkkeet jäävät melkein siihen. Joel Eriksson Ek on ollut ailahteleva, ja fyysisen työn raataja Frédérick Gaudreau ei lukeudu pelipaikkansa kermaan. Jos Rossi ei onnistu tällä kaudella, on St. Paulissa luvassa pitkä tyytymättömyyden talvi.

Kaprizoviin kohdistuu jälleen suuria odotuksia, ja venäläinen on osoittanut kykenevänsä vastuunkantoon. Mykistävän kauden 2021–22 jälkeen tulostaso putosi hieman loukkaantumisen takia, mutta terveenä pysyessään Kaprizov voi iskeä 50 maalia ja 100 tehopistettä.

Zuccarello on pätevä aisapari ja yhteispelin Hartmanin kanssa klikatessa on piste per peli -tason pelaaja. Matt Boldy on vasta NHL-uransa alkuaskelmilla, mutta hyviä merkkejä hyökkäyspelaamisesta on nähty parina viime kautena.

Wildin vahvaksi osoittautunut puolustus heikentyi ainakin nimellisesti Matt Dumban ja John Klingbergin lähdön myötä. On kuitenkin odotettavissa, että viime kaudella korkoa kasvaneet nuoret pelaajat nostavat tasoaan. Kokenut Jared Spurgeon ja Jonas Brodin johtavat esimerkillään fyysistä peruspuolustamista.

Arvoituksena pidetty Filip Gustavsson ylitti itsensä ja pelasi sensaatiomaisen kauden ja lopulta syrjäytti itse Marc-Andre Fleuryn. Vire jatkui pudotuspeleihin, vaikka kevät jäi yhden kierroksen mittaiseksi. Gustavsson sai uutteruudestaan palkkioksi kolmivuotisen jatkosopimuksen tänä kesänä. Pelkästään Gustavssonin pelitaso merkitsee Wildille kahta ratkaisevaa pykälää parempaa sarjasijoitusta. Mitä Fleuryyn tulee, majesteettinen NHL-ura saattaa päättyä tämän kauden jälkeen.

Minnesota Wild pelaa Keskisen divisioonan sijoista 3–4.

St. Louis Blues – Kun nuottiavain uupuu, ei soi blues

Edeltävä kausi oli St. Louis Bluesilta heikko. Läntisen konferenssin 12. sija oli iso pettymys Bluesille, joka lähti kauteen pudotuspelit mielessään. Johtavat pelaajat eivät pystyneet kantamaan joukkuettaan riittävään menestykseen ja tulos oli sen mukainen.

Osittain heikosti sujuneen kauden myötä joukkueesta lähti merkittäviä palasia muihin seuroihin. Merkittävin lähtijä oli Bluesin kesän 2010 ykköskierroksen varaus, 644 ottelua seurassa pelannut Vladimir Tarasenko. Bluesin pitkäaikaisiin avainpelaajiin kuulunut Tarasenko siirtyi New York Rangersin kautta Ottawa Senatorsin riveihin.

Toisen Bluesista poistuneen venäläishyökkääjän Ivan Barbaševin kannalta maiseman vaihto oli todellinen onnistuminen. Voimahyökkääjän kausi päättyi Stanley Cupin mestaruuteen Vegas Golden Knightsin paidassa, jota Barbašev kantaa alkavallakin kaudella.

Lähtijöitä korvaamaan Blues hankki kesken viime kauden nopeajalkaisen suomalaislaiturin Kasperi Kapasen sekä uuden alun uralleen saaneen tšekkihyökkääjä Jakub Vránan. Kumpikin pelaajista sai kelvollisen alun Bluesissa, mistä on hyvä rakentaa kohti tulevaa kautta.

Kesällä seuraan hankittiin keskushyökkääjä Kevin Hayes, mikä antaa Bluesin hyökkäykselle huomattavasti enemmän mahdollisuuksia muokata ketjukoostumuksia. Bluesin hyökkäyksessä on hyvä kilpailuasetelma, mutta ratkaisuvoima ei välttämättä riitä.

Joukkueen hyökkäyspeliä johtavat 25-vuotias Jordan Kyrou ja 24-vuotias Robert Thomas. Pelitaidollisesti kaksikko on sarjan huipputasoa, mutta kumpikaan ei ole vielä todistanut pystyvänsä ottamaan todellista johtavan pelaajan viittaa kantaakseen.

Pavel Butšnevitš kantaa myös suurta vastuuta joukkueen hyökkäyspelaamisessa. Isoa roolia on tarjolla Kapaselle, Vranalle ja Hayesillekin, mikäli peli vain löytää oikeille uomille. Isoa menestystarinaa Bluesin hyökkäyskalustolla tuskin kirjoitetaan.

Johtajuutta pitäisi löytyä joukkueen takalinjoilta, jossa Torey Krug, Justin Faulk ja Colton Parayko kantavat suurinta kiekollista vastuuta, mutta johtajuus jää laihaksi. Krug ei ole pystynyt Bluesissa ottamaan samanlaista johtavaa kiekollisen puolustajan roolia kuin Bruinsin vuosinaan. Faulk on tunnettu erinomaisena ylivoimapuolustajana, mutta hänestäkään ei ole ollut todelliseen johtavan pelaajan rooliin. Kovaa taklaavalla ja kiekkoa laukovalla Paraykolla otteet ovat ailahdelleet kausien välillä ja niiden aikana isosti, mikä on hidastanut hänen nousuaan johtavaan rooliin.

Maalivahtiosasto on Bluesin todellinen kompastuskivi – tai ponnahduslauta. Jordan Binnington johti joukkueen Stanley Cupin mestariksi asti vuonna 2019, mutta tason heittely suonenvetokauden jälkeen on maksanut aivan liikaa pistemenetyksiä joukkueelle. Blues on jumissa Binningtonin kuuden miljoonan sopimuksen kanssa, eikä tilanne helpotu ennen kuin sopimus päättyy tai Binningtonin suonessa alkaa jälleen tuntua vetoa.

Kilpailuakaan Binningtonin paikalle ei juuri ole, sillä kakkosmaalivahti Joel Hofer on täysin katsomaton kortti. 23-vuotiaalla Bluesin kesän 2018 neljännen kierroksen varauksella on vyöllään vasta kahdeksan ottelua NHL:ssä.

Blues on menettänyt kausi kerrallaan valtaosan mestaruuskautensa avainpelaajista. Uutta johtajuutta ei ole pystytty tuomaan joukkueeseen riittävästi. Etenkin Ryan O'Reillyn ja Alex Pietrangelon kaltaisten johtajien jättämä aukko on St. Louisissa yhä ammollaan.

Joukkueen taso ei riitä tällä hetkellä yhdelläkään osa-alueella vastaamaan kilpailuun. Blues voi huippuonnistumisella taistella pudotuspelipaikasta, mutta valitettavasti viime kauden kaltainen menestys näyttää todennäköisemmältä.

St. Louis Blues pelaa Keskisen divisioonan sijoista 5−6.

Buffalo Sabres – nuori joukkue noususuunnassa maltillisin muutoksin

Pudotuspeleissä viimeksi kauden 2010–2011 päätteeksi pelannut Sabres pääsi viime kaudella lähelle nolon putken katkaisua, kun se jäi vain pisteen päähän viimeisestä pudotuspelipaikasta. Muutama edellinen kausi on ollut nousujohteista, ja nyt tavoitteena voi olla vain kauden jatkuminen runkosarjan jälkeen.

GM Kevyn Adams ei ole tehnyt pelaajistoon merkittäviä muutoksia viime kauden jälkeen. Syytä optimistisuuteen on silti, sillä päävalmentaja Don Granato saattaa lopullisista kokoonpanoista riippuen saada valmennettavakseen koko NHL:n nuorimman joukkueen. Kehitystä on siis syytä odottaa joukkueen sisältä.

Ykkössentterinä kauteen lähtee viime kaudella 94 pistettä tehnyt ja tähtikategoriaan noussut Tage Thompson. Hän saanee laidoilleen viime kauden tapaan Jeff Skinnerin ja Alex Tuchin, jotka ylsivät viime kaudella ensimmäistä kertaa piste per peli -tahtiin.

Viime kaudella piste-ennätyksensä tekivät myös kakkosketjuun tyrkyllä olevat Dylan Cozens ja Casey Mittelstadt. Ketjun kolmanneksi lenkiksi tarjolla ovat Victor Olofsson ja toiseen NHL-kauteensa lähtevä John-Jason Peterka. Akillesjänneleikkauksesta toipuva Jack Quinn pääsee tositoimiin vasta kevätkauden puolella, mutta hän saattaa tuolloin löytää paikkansa kärkiketjuista.

Sabres teki jo viime kaudella kolmanneksi eniten maaleja, mutta päästettyjä maaleja oli silti enemmän kuin tehtyjä. Puolustuspäässä pitää siis parantaa.

Pakisto on rakennettu kahden ykkösvarauksen ympärille. Vuoden 2018 varaustilaisuuden ensimmäinen varaus Rasmus Dahlin ei välttämättä ole sarjan paras puolustava puolustaja, mutta hyökkäyspäässä ruotsalainen keräsi viime kaudella lähes pisteen ottelua kohden. Vuoden 2021 varaustilaisuuden ykkösnimi Owen Power sai jo viime kaudella tulokkaana heti Dahlinin jälkeen eniten peliaikaa.

Viime kauden luottopakeista Mattias Samuelsson ja Henri Jokiharju eivät myöskään ole iällä pilattuja. Uudet hankinnat 35-vuotias Erik Johnson ja 28-vuotias Connor Clifton ovatkin puolustuksen vanhimmat pelaajat. Kolmosparin minuutteja pelannut Ilja Ljubuškin on merkittävin muualle siirtynyt puolustaja.

Craig Anderson ja Eric Comrie aloittivat viime kauden Sabresin maalivahtikaksikkona ja kauden viimeisillä viikoilla suurimman osan otteluista pelasi suoraan yliopistokauden jälkeen NHL:ään loppukaudeksi siirtynyt Devon Levi. Välissä 33 ottelua pelannut Ukko-Pekka Luukkonen oli puolestaan ottelumäärällä mitattuna ykkösmaalivahti. Anderson lopetti pitkän uransa, mutta muut viimevuotisesta nelikosta ovat edelleen maalivahtikarusellissa mukana.

Levi on 21-vuotiaana jo ehtinyt kokea olympialaiset ja kultajuhliin päättyneet miesten MM-kisat Kanadan paidassa. Nyt hänellä on kaikki mahdollisuudet ottaa ykkösmaalivahdin rooli NHL:ssä ja kaiken sujuessa hyvin jopa taistella vuoden tulokkaalle jaettavasta Calder Trophysta. Luukkonen haastaa Levin ja hakee vähintäänkin paikkaa kauden aloittavasta maalivahtikaksikosta.

Sabresin menestys ei tälläkään kaudella jää hyökkäyksestä kiinni. Pudotuspeleihin yltäminen onkin kiinni puolustuspään tiiviydestä.

Sabres pelaa Atlantin divisioonan sijoista 4–6.

Florida Panthers − viime kauden menestys toi varjon kauden alkuun

Florida Panthersin viime sesonki päättyi Stanley Cupin finaaleissa, joissa mestariksi kivunnut Vegas Golden Knights osoittautui vahvemmaksi. Vielä runkosarjan viimeisillä kierroksilla Panthers tarvitsi apua myös muilta joukkueilta päästäkseen edes pudotuspeleihin, joten finaalipaikkaa voi pitää jättimäisenä yllätyksenä.

Menestys jätti kuitenkin jälkensä myös alkavalle kaudelle. Tähtipuolustajat Brandon Montour ja Aaron Ekblad pelasivat pudotuspelit – kauniisti sanottuna – puolikuntoisina, viimeisen summerin soitua kumpikin suuntasi kohti leikkauspöytää. Montouria on lupa odottaa takaisin marras–joulukuussa, kun Ekbladin paluu venyy ensi vuoden puolelle. Myös supertähti Matthew Tkachuckilta murtui rintalasta finaaleissa, joten valmistautuminen kauteen ei ole sujunut täysin ongelmitta.

Kesä toi varsin kokoonpanoon maltillisia muutoksia, jotka koskivat lähinnä alempia ketjuja. Hyökkäyspään merkittävimmät lähtijät olivat eri vaivojen takia runkosarjassa vain 20 ottelua pelannut Anthony Duclair sekä pääosin alaketjuissa pelannut Eric Staal. Lisätilaa palkkakattoon vapautti uransa lopettanut Patric Hörnqvist, jonka sopimus loppui. Tulopuolella oli lähinnä jyrätason pelaajia, kuten Steven Lorentz ja Kevin Stenlund. Kovimmat odotukset kohdistuvat neljän vuoden ja keskimäärin kolmen miljoonan dollarin sopimuksen solmineeseen Evan Rodriguesiin.

Myös puolustuspäässä muutokset pysyivät maltillisina, sillä viime kauden kolme kärkipuolustajaa (Ekblad, Montour sekä Gustav Forsling) jatkavat takalinjoilla. Kevään peleissä vaikeuksissa olleet Radko Gudas ja Marc Staal lähtivät vuolemaan dollareita muille maille vielä uriensa loppuvuosiksi. Viime kaudella Panthersin puolustus oli kapea, eikä tulevankaan kauden alku näyttänyt tähtipakkien poissaolon takia leveältä, joten joukkueen GM Bill Zito reagoi hankkimalla täytettä vapailta markkinoilta.

Vielä viime kaudella yli kymmenen miljoonaa dollaria tienannut Oliver Ekman-Larsson solmi yhden vuoden ja reilun kahden miljoonan dollarin sopimuksen Panthersin kanssa. Ruotsalaispakin käyrä on ollut viime vuodet laskeva, ja Vancouver Canucks osti kesällä miehen sopimuksen ulos, mutta potentiaali on yleisessä tiedossa. Toinen uusi profiilihankinta oli Niko Mikkola, joka allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen 2,5 miljoonan dollarin keskiansioilla. Heidän lisäkseen leveyttä tuovat Mike Reilly sekä vanha tuttu Dmitri Kulikov.

Maalivahtiosastolla ykkösnimenä jatkaa tuttu mies, kun pudotuspeleissä tasoaan nostanut Sergei Bobrovski aloittaa jättisopimuksensa viidennen kauden. Viime kaudella henkilökohtaisten syiden vuoksi sivuun jäänyt lupaus Spencer Knight on tekemässä paluuta tolppien väliin.

Viime kausien aikana Panthers on satsannut vahvasti käsillä olevaan hetkeen, mikä on tarkoittanut kärkivarausten kauppaamista tähtien tieltä. Viime kesänä alhaisin varausvuoro oli toisen kierroksen loppupäässä, edellisenä vuonna vasta kolmannen kierroksen lopussa. Knightin lisäksi suurimpiin lupauksiin lukeutuu jo joukkueen runkopelaajaksi noussut Anton Lundell.

Suomalaispelaajat ovat vahvasti edustettuna Panthersissa. Lundellin ja Mikkolan lisäksi Aleksander Barkov jatkaa joukkueen ykkössentterinä ja johtotähtenä. Eetu Luostarinen on puolestaan kaikessa hiljaisuudessa noussut luottopelaajaksi. Farmin puolella näyttöpaikkaa odottaa Santtu Kinnunen, joka oli viime kaudella AHL-joukkueensa toiseksi tehokkain puolustaja. 24-vuotias puolustaja ei ole kuulunut ikäluokkansa suurimpiin lupauksiin, mutta pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta. Kauden alussa on mahdollisesti koko uran paras mahdollisuus saada näyttöpaikka NHL-ympyröissä.

Joukkueen penkin takana jatkaa toista kautta Paul Maurice. Maltilliset muutokset sekä viime kevään henkinen kasvu helpottavat lähtöä kauteen, mutta vastapainona vaakakupissa painaa tärkeiden pelaajien poissaolot kauden alussa. Panthersin kannalta onkin oleellista pysyä pudotuspelijunan matkassa heti syyskaudella. Alkukaudesta varsinkin puolustus on uusista värväyksistä huolimatta niin kapea, ettei se kestä enempää loukkaantumisia.

Panthers pelaa Atlantin divisioonan sijoista 2–3.

Ottawa Senators – nuoret hyökkääjät ja Joonas Korpisalo avainasemassa matkalla kohti pudotuspeliunelmaa

Ottawa Senators etenee pienin askelein kohti parempaa tulevaisuutta. Viime kaudella nähtiin jo väläyksiä piilevästä potentiaalista, mutta yksittäiset vahvat jaksot eivät vielä takaa menestystä. Suoritustasoa on saatava tasaisemmaksi. On joka tapauksessa syytä odottaa jälleen pientä edistymistä, mutta tuskin kuitenkaan räjäyttävää läpimurtoa. Pudotuspeliviivakin jäänee kauas.

Alex DeBrincatin lähtö ei välttämättä aiheuta niin suurta lovea Senatorsin yläkertaan kuin äkkiseltään luulisi, sillä tilalle hankittu Vladimir Tarasenko on terveenä ollessaan pätevä paikkaaja. Kysymysmerkkejä pelivireeseen asettaa kuitenkin muutama rikkonainen kausi Bluesissa. Tosin loppukauden pistäytyminen New York Rangersissa osoitti pelin kulkevan edelleen.

Lähtökohtaisesti Tarasenko istutetaan ykkösketjuun nuorten tähtien Brady Tkachukin ja Tim Stützlen rinnalle. 90 pistettä viime kaudella kasannut Stützle on jo sadan pisteen kategoriassa, ja lukema realisoitunee, mikäli ketjukoostumuksen peli klikkaa alusta alkaen. Samaten Tkachukin tuloksellisesti parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin.

Ykkönen kantaa päävastuun maalinteosta, mutta se ei joukkueen onneksi oli kaikki kaikessa. Claude Giroux näytti viime kaudella, että ikä on hänen kohdallaan pelkkä numero. Josh Norrisin kausi puolestaan meni piloille loukkaantumisten takia, mutta terveen kirjoissa pysyessään hänessäkin on potentiaalia piste per peli -nakuttajaksi. Drake Batherson on vakaa ja luotettava pelinrakentaja vähemmän näkyvässä roolissa.

Cam Talbot siirtyi vapaana agenttina Los Angeles Kingsiin, ja tilalle hankittiin vastavuoroisesti Joonas Korpisalo, jonka lyhyt visiitti Kaliforniassa oli vähintään tyydyttävä. Suomalaiskoppari lähtee hakemaan uutta suuntaa uralleen parin haasteellisen kauden jälkeen. Taskussa oleva viiden vuoden sopimus tarkoittaa, että Korpisalo on tärkeä lenkki Senatorsin lähitulevaisuuden suunnitelmia.

Korpisalolta kaivataan tasaisuutta ja varmuutta, sillä Senatorsin puolustus on vaatimatonta luokkaa. Korpisalon kirittäjänä torjuu Anton Forsberg, joka sai viime kaudella Talbotin tavoin kokea tuntuvasti joukkueen haperoisen alakerran. Erikoista kyllä, Senators ei merkittävästi vankentanut puolustuslinjaansa kesän aikana. Thomas Chabot johtaa puolustusta tukenaan Jakob Chychrun, ja 21-vuotias Jake Sanderson odottaa vuoroaan päästä isompaan rooliin.

Ottawa Senators pelaa Atlantin divisioonan sijoista 5–7.

Toronto Maple Leafs – muutosvaiheessakaan ei ole syytä tinkiä suurista tavoitteita

Hienoon peliin ja tuloksellisiin pettymyksiin tottunut Toronto Maple Leafs on suurten muutosten keskellä. GM Kyle Dubas siirtyi Pittsburgh Penguinsiin, ja tilalle saapui aiemmin Calgary Flamesissa operoinut Brad Treliving. Muutosajat ovat aina haasteellisia, mutta Maple Leafsin kohdalla muutoksessa piilee myös mahdollisuuden itu. Loksahtavatko palaset tällä kertaa yhteen niin, että kauden lopussa häämöttää iso pytty?

Runkopelaajista poistuivat Ryan O'Reilly, Michael Bunting, Alexander Kerfoot, Justin Holl sekä Luke Schenn. Menetyksiä ei ole montaa syytä jäädä märehtimään, sillä uudet hankinnat Tyler Bertuzzi, John Klingberg, Ryan Reaves ja Max Domi löytänevät sujuvasti paikkansa kokoonpanosta. Erityisesti Bertuzzi on oikeaa lääkettä Maple Leafsille kevään tosipeleissä.

Vahvistusten myötä on Maple Leafsin hyökkäysosasto entistäkin vaarallisempi. Ratkaisijoita saadaan sijoitettua kolmeenkin ketjuun, ja ylivoimalla jälki on murskaavaa. Auston Matthews on sarjan parhaita keskushyökkääjiä, ja vastikään sorvattu jatkosopimus viestii, että Maple Leafsin menestys kulkee Matthewsin luistimenvetojen muassa vielä monen vuoden ajan. Viime kausi meni Matthewsilta numeroiden valossa odotuksiin nähden alakanttiin, mutta parempia aikoja on luvassa.

William Nylanderilla on alla kaksi vahvaa kautta, ja pisteiden valossa trendi on nousujohteinen. Mitch Marner ei ole viihtynyt otsikoissa tai keskustelunaiheissa edellä mainittujen tavoin, mutta fokus on ollut oikeissa asioissa. Viime kaudella Marner vei joukkueen sisäisen pistepörssin henkilökohtaisella yhden kauden piste-ennätyksellään (30+69=99). Kakkossentterinä viihtyvällä John Tavaresilla on pitkä sarja piste per peli -kausia, ja kokeneen kapteenin monipuolisuus on ollut vuodesta toiseen vahva piiloase Maple Leafsille.

Neljän suuren takana on pidemmän aikaa ammottanut onttous, jonka täyttämiseen uusilla hankinnoilla pyritään. Materiaalin leveys onkin hyödyksi, sillä Maple Leafs joutuu palkkakattokikkailunsa vuoksi turvautumaan korkeampaan matematiikkaan pysyäkseen sääntöjen rajoissa. Tämä voisi avata tien Matthew Kniesille, joka on yliopistosarjoissa todistanut lahjakkuutensa.

Jos onkin Maple Leafsin hyökkäysorkesteri kateutta herättävä, niin puolustus voi tuottaa harmaita hiuksia. Tosin tilastollisesti Maple Leafsin alakerta kestää vertailussa muita joukkueita vastaan mainiosti, eikä mikään joukkue voita 50 ottelua tai kerää viidenneksi eniten pisteitä koko sarjassa, jos puolustus yskii.

Morgan Rielly osoitti keväällä kuuluvansa NHL:n eliittipuolustajien joukkoon, eikä hän petä tälläkään kaudella. Sen sijaan loukkaantumisista ja epätasaisuudesta kärsinyt TJ Brodie ja erityisesti 39-vuotias Mark Giordano ovat suuria kysymysmerkkejä. Klingberg on oiva vahvistus kiekollisessa puolustuspelissä, mutta peruspuolustamisessa on tunnetusti suuria vaikeuksia. Timothy Liljegren ja Jake McCabe tekivät viime kaudella omissa rooleissaan kelpo työtä.

Ilja Samsonov on itseoikeutetusti ykkösmaalivahti. Alla on mainio kausi, mutta terveenä on pysyttävä. AHL:ssä pitkään kypsynyt ja pätevää jälkeä tehnyt Joseph Woll pääsee näyttämään kyntensä kauden aikana myös Maple Leafs -paidassa. Seattle Krakenista saapunut Martin Jones tuo kokemuksellaan henkistä vakautta, mutta pelilliset huippuvuodet ovat jo menneet. Jones tuskin kykenee radikaalisti keikauttamaan oletettua maalivahtihierarkiaa. Maalivahtiosasto on kaukana sarjan terävimmästä eliitistä ja saattaa johtaa vaikeuksiin siinä vaiheessa, kun myös henkistä kanttia aletaan mitata.

Suomalaisittain mielenkiinto kohdistuu AHL-seura Toronto Marliesin vahvuuteen liittyneeseen Topi Niemelään, jolle saattaa avautua NHL-pelejä Maple Leafsin kolmosparissa vielä alkavan kauden aikana. Niemelän lisäksi Marliesissa nähdään puolustaja Mikko Kokkonen ja hyökkääjä Roni Hirvonen.

Toronto Maple Leafs pelaa Atlantin divisioonan voitosta.

Carolina Hurricanes – onko jo pakko voittaa?

Carolina Hurricanes pelasi viime kaudella jälleen erinomaisen runkosarjan ja ylsi pudotuspeleissäkin Itäisen konferenssin finaaliin, mutta ei pystynyt antamaan vastusta kevään komeettajoukkue Florida Panthersille.

Kesällä joukkueen puolustusta vahvistettiin Dmitri Orlovilla ja Tony DeAngelolla. Hyökkäykseen GM Don Waddell hankki Michael Buntingin ja Brendan Lemieux'n, mikä vihjaa aiempaa paremmasta varautumisesta pudotuspelien fyysiseen peliin.

Menetyspuolella oli lähinnä vähemmän merkittäviä pelaajia, kuten Jesse Puljujärvi ja Shayne Gostisbehere. Toisaalta Washingtoniin siirtyneen Max Paciorettyn maalintekotaidoille olisi ollut käyttöä niin viime kaudella kuin nyt alkavallakin – kokenut yhdysvaltalainen pelasi vammojen vuoksi vain viisi ottelua, mutta viimeisteli kolmesti.

Tehottomuus maalipaikoissa on ollut Hurricanesille ongelmallista jo pitkään, mitä viime kaudella korosti Teuvo Teräväisen NHL-uran heikoin kausi ja Seth Jarvisin taantuminen toisella kaudellaan. Jesperi Kotkaniemi sen sijaan nosti selvästi profiiliaan, mikä on positiivinen merkki joukkueen hyökkäyspelissä.

Puolustus on ollut Hurricanesin vahvuus jo pitkään ja täksi kaudeksi osa-aluetta on vahvistettu entisestään. Viime kauden hankinta Brent Burns on 38-vuotiaanakin suuri hyökkäyspään uhka ja paluun hurrikaanipaitaan tekevä DeAngelo tuo leveyttä kiekolliseen pelaamiseen ja ylivoimalle.

Brady Skjei ja Brett Pesce ovat olleet saumattomasti toimiva kaksikko jo muutaman kauden ajan. Jaccob Slavin ja Orlov puolestaan tasapainottavat mainiosti hyökkäävämpiä työparejaan.

Kärkikuusikon taustalla on vielä Jalen Chatfieldin ja Caleb Jonesin kaltaisia kelpo tuuraajia, joten osa-alue ei ole pelkästään kunnossa, vaan koko NHL:n parhaimmistoa.

Maalinsuulla Hurricanes luottaa viime kaudelta tuttuun kolmikkoon: Frederik Andersen, Antti Raanta ja Pjotr Kotšetkov. Andersen on lähtökohtaisesti ykköstorjuja, mutta tanskalainen oli viime kauden runkosarjassa kaksi kuukautta sivussa, minä aikana Raanta ja Kotšetkov kantoivat vastuuta hyvällä tasolla.

Torjuntatyöskentelyn taso ei sinänsä ole Hurricanesille ongelma, mutta sekä Andersen että Raanta ovat viime vuosina kärsineet useista loukkaantumisista. Kotšetkov taas on ollut vielä liian kokematon ja torjuntatyyliltään epävarma kantamaan isoa vastuuta.

Vaikka Vegas Golden Knights voittikin Stanley Cupin ennen pudotuspelejä maalivahtihierarkiassa noin neljäntenä olleella Adin Hillillä, on maalivahdisto kokonaisuutena Hurricanesille jonkinasteinen kysymysmerkki.

GM Waddell teki kesällä jatkosopimukset kummankin torjujan kanssa, vaikka ennakkoon huhuiltiin maalivahdin hankkimisesta ulkopuolelta. Kauden aikana maalivahdin hankkiminen on vaikeampaa, joten Hurricanes-organisaatiossa toivotaan ja uskotaan, että kolmas kausi Andersenin ja Raannan kanssa sujuisi paremmin kuin edelliset.

Hyökkäyspäässä suurinta vastuuta kantavat edellisten kausien tapaan Sebastian Aho, Martin Nečas ja Andrei Svetšnikov. Kolmikosta viimeinen on jälleen pelikuntoinen pitkän loukkaantumisen jälkeen, joten senkin johdosta Hurricanesin hyökkäyksen voi laskea vahvistuneen sitten viime kevään.

Heikon viime kauden jälkeen Teräväiseltä kaivataan tasonnostoa – tai sopimuksensa viimeistä kautta pelaava suomalainen on kaupattava tehokkaamman vahvistuksen saamiseksi.

Bunting oli hyvä hankinta, joka tuo kärkiketjuihin potentiaalisesti lisää tehokkuutta ja ennen kaikkea kovuutta. Kuitenkin seuran odotettiin vahvistuvan myös kovemman profiilin hyökkääjällä, ja huhuissa liikkui ainakin Vladimir Tarasenko.

Päävalmentaja Rod Brind'Amourin pelikirja on tuttu jo useimmille pelaajille, ja joukkue on ollut kaudesta toiseen NHL:n eliittiä maaliodottamalla ja laukaisuhallinnalla arvioituna. Viimeistelyn tehokkuus on kauteen lähdettäessä kuitenkin hento kysymysmerkki, eikä seuran palkkakattotilanne mahdollista hankintoja ilman luopumista nykypelaajista.

Hurricanes pelaa Metropolien divisioonan sijoista 1–2.

New Jersey Devils – vakiinnuttamassa paikkansa huipulla

Useammaksi kaudeksi pohjamutiin juuttuneen New Jersey Devilsin odotettu harppaus kohti kärkisijoja nähtiin viimein viime vuonna ja vieläpä selkeästi odotettua suurempana. Runkosarjan pistemäärä koheni hurjalla 49 pisteellä edelliskauteen verrattuna, tuloksena Metropolien divisioonan toinen sija.

Kermana kakun päälle pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kaatui rakas vihollinen New York Rangers. Kausi päättyi lopulta toisen kierroksen tappioon Carolina Hurricanesille.

Kesän merkittävin hankinta on Tyler Toffoli, joka hankittiin kesällä Calgary Flamesista vaihdossa Jegor Šarangovitšiin ja varausvuoroon. Muita uusia hankintoja ovat esimerkiksi hyökkääjät Tomáš Nosek ja Chris Tierney sekä puolustaja Colin Miller.

Muualle viime kauden joukkueesta siirtyivät muun muassa hyökkääjät Tomáš Tatar ja Miles Wood sekä puolustajat Ryan Graves ja Damon Severson. Lisäksi Mackenzie Blackwood sai huomata jääneensä maalivahtiruletissa ylimääräiseksi mieheksi.

Devilsin hyökkäyksen johtohahmo on viime kaudella 99 pistettä kerännyt keskushyökkääjä Jack Hughes. Kakkossentteri Nico Hischier teki myös oman piste-ennätyksensä 80 pisteellä. Näiden kahden ykkösvarauksen ympärille Devils voi rakentaa hyökkäyksensä nyt ja tulevaisuudessa.

Laatua hyökkäyksessä riittää muutenkin. Kärkiketjujen laidoille ovat vahvimmin tarjolla uusi hankinta Toffoli, 70 pisteen mieheksi vakiintunut Jesper Bratt, kesken viime kauden hankittu Timo Meier ja viime kaudella läpimurron tehnyt 21-vuotias Dawson Mercer.

Urallaan lukuisista loukkaantumisista kärsineellä Erik Haulalla on alla kaksi ehjää kautta. 32-vuotias Haula johtanee Devilsin kolmosketjua, jonka laidalla saatetaan nähdä kaksi Stanley Cupia Tampa Bay Lightningissa voittanut ikätoveri Ondřej Palát. Nähtäväksi jää, saako kesällä 2020 seitsemäntenä varattu Alexander Holtz vakiinnutettua paikkansa NHL:ssä tulevalla kaudella.

Viime kauden puolustuksen kärkinimistä jatkavat peräti 74 pistettä tehnyt Dougie Hamilton sekä puolustavammat John Marino ja Jonas Siegenthaler. Gravesin ja Seversonin lähtöjen myötä Jack Hughesin 20-vuotias pikkuveli Luke Hughes pääsee murtautumaan kokoonpanoon ja kenties kerralla suureen rooliin. Myös 19-vuotias slovakki Šimon Nemec on tarjolla puolustukseen.

Vaikka tehomiehet saivatkin suurimman huomion Devilsin viimekautisessa nousussa, oli myös maalivahtipelin tason nousu surkeaan toissakauteen verrattuna merkittävässä roolissa. Viime kaudeksi Vítek Vaněček pelasi mukiinmenevästi ja otti runkosarjassa ykkösmaalivahdin roolin. Pudotuspeleissä vastuurooliin nousi yllättäen Akira Schmid, joka saa Blackwoodin lähdettyä toimia Vaněčekin kirittäjänä kauden alusta asti.

Päävalmentaja Lindy Ruff aloittaa neljännen kautensa paholaisten penkin takana. Lähes 30 vuotta pää- ja apuvalmentajan rooleissa NHL:ssä toiminut Ruff sai uralleen ainakin tilapäisen uuden nosteen viime kauden menestyksestä. GM:nä jatkaa puoli vuotta ennen Ruffia seuraan saapunut Tom Fitzgerald.

Yllättävän suurta menestystä seuraa usein pieni taantuma kohti normaalia. Devilsin tapauksessa tuskin on luvassa kovin karua paluuta viime kautta edeltävään aikaan, vaan pudotuspelipaikan pitäisi olla varma. Parhaimmillaan vain taivas on rajana.

Devils pelaa Metropolien divisioonan sijoista 1–3.

New York Rangers – vierailevien tähtien jälkeinen aika

Toissa kaudella itäisen konferenssin loppuotteluun asti selvinnyt Rangers hankki viime kauden siirtorajan alla Vladimir Tarasenkon ja Patrick Kanen ja lähti pudotuspeleihin etenkin hyökkäyksen osalta melkoisella tähtisikermällä. Menestyshaaveet kaatuivat kuitenkin heti pudotuspelien ensimmäisen kierroksen seitsemännen ottelun tappioon New Jersey Devilsille.

Tarasenko ja Kane ovat nyt odotetusti poissa, sillä heidän koko kauden palkkojaan Rangersin on mahdoton sovittaa palkkakaton alle. Myös Tarasenkon kanssa samassa pelaajakaupassa Manhattanille saapunut puolustaja Niko Mikkola sai jatkaa matkaansa.

Tiukan palkkatilanteen myötä uusien hankintojen joukossa ei ole yhtään pelaajaa, jonka vuosipalkka ylittäisi miljoonan dollarin rajan. Haaviin tarttuivat silti esimerkiksi maalivahti Jonathan Quick, puolustaja Erik Gustafsson sekä hyökkääjät Blake Wheeler ja Nick Bonino.

Winnipeg Jetsin entinen kapteeni, 37-vuotias Blake Wheeler hakee kruunua uralleen New York Rangersista.

Kuva © Bruce Bennett

Penkin takana nähtiin myös muutoksia, kun Gerard Gallant sai lähteä kahden Rangers-kauden jälkeen. Uudeksi päävalmentajaksi GM Chris Drury palkkasi kokeneen Peter Lavioletten, joka on toiminut NHL-päävalmentajana kaudesta 2001–2002 alkaen jokaisella kaudella.

Toissakauden Vezina-voittaja Igor Šestjorkin jatkaa ykkösmaalivahtina ja hänen myötään maalivahtipeli on edelleen joukkueen suurin vahvuus. Kokenut kakkosmaalivahti vaihtui toiseen, kun Jaroslav Halák korvattiin kaksi Stanley Cupia Los Angeles Kingsin ykkösmaalivahtina voittaneella ja kolmannen sormuksen viime kaudella Vegas Golden Knightsin varamaalivahtina saavuttaneella Quickillä.

Kesällä 2021 sarjan parhaana puolustajana palkittu ja menneenä kesänä samassa äänestyksessä toiseksi sijoittunut Adam Fox on joukkueen tärkein kenttäpelaaja. Puolustuksen kärkinelikko on jo vuosien ajan pysynyt samana, kun Ryan Lindgren pelaa Foxin kanssa ja kakkosparin muodostavat kausi kaudelta parantava 23-vuotias K'Andre Miller sekä ahkerasti ja välillä likaisestikin taklaava kapteeni Jacob Trouba.

Kolmospariin ovat vahvimmin tarjolla uusi hankinta Gustafsson ja viime kaudella ensimmäisen kokonaisen kautensa NHL:ssä pelannut kesän 2020 ykköskierroksen varaus Braden Schneider.

Mika Zibanejad on joukkueen selkeä ykkössentteri Vincent Trocheckin yrittäessä pysyä keskikaistan nokkimisjärjestyksessä toisena Filip Chytilin edellä. Kahden Stanley Cupin Bonino saattaa päätyä nelosketjun keskelle.

Viime kaudella Chris Kreider pelasi usein Zibanejadin kanssa ja Artemi Panarin puolestaan Trocheckin laidalla. Nämä neljä hyökkääjää muodostivat myös ennen loppukauden vahvistuksien saapumista ylivoiman ykkösviisikon yhdessä Foxin kanssa.

Vuoden 2020 ykkösvaraus Alexis Lafrenière ja kesällä 2019 toisena varattu Kaapo Kakko yrittävät murtautua kärkiketjujen laidoille ja ykkösylivoimaan. Näissä tavoitteissa onnistuminen voisi myös johtaa pistemäärien nousuun lähemmäs kärkipään varauksilta odotettua tasoa.

Uusista hankinnoista kärkiketjuihin on tarjolla 37-vuotias Wheeler, joka on parhailla kausillaan rikkonut jopa 90 pisteen rajan. Viime kaudellakin 72 ottelua tuotti vielä 55 pistettä.

Rangersin kokoonpano näyttää avainpelaajien suhteen melko samanlaiselta kuin viime kauden alussa, ja merkittävin muutos on tapahtunut valmennuksessa. Joukkue on edelleen tasokas ja Manhattanilla pelataan ensi keväänäkin pudotuspelejä, joissa menestyminen ei ole poissuljettua.

Rangers pelaa Metropolien divisioonan sijoista 2–3.

Pittsburgh Penguins – Kyle Dubasin aikakausi alkaa

Penguins jäi viime kaudella dramaattisesti pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa 16 kauteen, mitä ei otettu ilolla vastaan pingviiniyhteisössä.

Teräskaupungissa pauhasi kesällä muutoksen tuulet, mutta Penguinsin periaate pysyy samana: niin kauan kuin Sidney Crosby, Kris Letang ja Jevgeni Malkin pelaavat, joukkue tavoittelee mestaruutta.

Ensimmäisenä ulos lensivät GM Ron Hextall ja urheilutoimenjohtaja Brian Burke. Tilalle astui hetken harkinnan jälkeen Toronto Maple Leafsissa viime kaudet GM:nä toiminut Kyle Dubas, joka nappasi kontolleen molempien herrojen roolit.

Ja johan Dubas laittoikin pelaajamarkkinoilla tuulemaan.

Ovesta passitettiin ulos muun muassa lähestulkoon katastrofihankinnaksi osoittautunut Mikael Granlund, puolustaja Brian Dumoulin, hyökkääjä Jason Zucker ja maalivahti Casey DeSmith.

Lähteneitä pelaajia Dubas paikkasi toden teolla. Ehkä jopa kesän suurin pelaajakauppa nähtiinkin Dubasin kädestä, kun viime kaudella yli sata tehopistettä tehnyt ruotsalaispuolustaja Erik Karlsson vaihtoi haipaidan pingviiniin.

Se ei kuitenkaan ole täysi tae joukkueen puolustuksen absoluuttiselle kehittymiselle. Tilastollisesti Penguinsin puolustus ei viime kaudella ollut liian mairittelevaa, ja nyt pelaajasiirtojen myötä puolustus voi jopa olla puolustuksellisesti heikentynyt, mitään Karlssonilta pois ottamatta.

Hyökkäyspäähän puolustus onkin vahva, kun sekä Karlsson että Letang pääsevät vauhtiin. Puolustuksellisesta vastuusta kantavat vastuuta uusi hankinta Ryan Graves, kovaa vauhtia kehittyvä Pierre-Olivier Joseph sekä pitkän linjan pingviinit Marcus Pettersson ja Chad Ruhwedel. Peliakaa hamuaa myös Ty Smith, jolla on ollut vaikeuksia löytää tilaa pelaavasta kokoonpanosta.

Siinä missä puolustuksella on petrattavaa, myös hyökkäyksellä oli viime kaudella omat kompastuskivensä. Ongelmaksi koitui hyökkäyksen laajuus. Penguins oli vasta 16. ottelukohtaisissa maaleissa ja 19. sijalla tasakentän maaleissa 60 minuuttia kohden. Maalinteko jäi pitkälti kahden kärkiketjun varaan.

Hyökkäyksen ehdottomasti suurin satsaus on puolustaja Karlsson, jolla on mahdollisuus tuoda todella paljon tehoa hyökkäyspelaamiseen. Zuckerin jättämää aukkoa paikkaa hallitseva Stanley Cup -mestari Reilly Smith. Alaketjujen leveyttä tulee petraamaan Noel Acciari, Lars Eller sekä Rem Pitlick.

Jos uudet leveyshankinnat sekä kärkihyökkääjät, kuten ikinuori Crosby, Malkin, kauden loukkaantuneena aloittava Jake Guentzel, Bryan Rust ja Rikard Rakell, pysyvät viime kausien tasollaan, pystyy Penguins-hyökkäys haastamaan divisioonansa kärkijoukkueet.

Maalissa jatkaa Tristan Jarry, joka solmi kesällä viiden vuoden jatkosopimuksen. Mikäli Jarry pysyy terveenä, on hän riittävän hyvä ykköstorjuja joukkueelleen. Tukipariksi joukkueeseen saapuu viime kaudella pelinsä kanssa tuskaillut Alex Nedeljkovic, josta voi onnistuessaan muodostua sarjan parhaita kakkosmaalivahteja.

Viime kaudet ovat olleet Pengunsille vaikeita, ja päävalmentaja Mike Sullivanille on jo useamman kertaa vaadittu potkuja. Joukkue on kuitenkin tuuletettu läpi sen verran hyvin, että ainakaan viime kauden kaltaista pettymystä ei pitäisi tulla. Runko on kuitenkin vanhenemaan päin, mikä mahdollisten loukkaantumisten ja erittäin kovatasoisen divisioonan kanssa luo kaikkea muuta kuin helpon lähtökohdan kauteen.

Sidney Crosbyn joukkueella on onnistuessaan mahdollisuudet yltää keväällä pidemmälle kuin pitkään aikaan.

Penguins pelaa Metropolien divisioonan sijoista 3–4.