1. New York Rangers
New York Rangersin alakerta muodostaa täydellisen keitoksen kovuutta, taitoa, älykkyyttä ja taistelutahtoa. Yhtään selkeää kysymysmerkkiä ei ole, vaan jokainen osa-alue on tasapainossa.
Uuden aikakauden Brian Leetchiksi luonnehdittu Adam Fox on NHL:n ja sitä myöten maailman parhaita puolustajia. Fox on jälleen ennakkoarvioissa vahva Norris-kandidaatti ja puolustajan pistepörssin kärkikahinoissa, mutta tehoja olennaisempaa on tasalaatuinen ja tasokas pelillinen johtaminen Rangersin sinisellä illasta toiseen. Numeroiden ei pidä antaa hämätä: Fox hoitaa vahvasti myös peruspuolustajan tehtävät.
Vierelle sijoitettava Ryan Lindgren tukee peliä takuuvarmalla ja vähemmän näyttävällä pelitavallaan. Verrattain nuorena (25) Lindgren on jo tehnyt itsestään vankan ja luotettavan takalinjojen peruskallion.
Kapteeni Jacob Trouba tuo Rangersin puolustuspäähän fyysistä ja peräänantamatonta imagoa. Trouba oli viime kaudella joukkueen ykkönen sekä taklausten (218) että blokattujen laukausten (196) määrässä. Trouban ankara työnteko omalla alueella vapauttaa pakkipari K'Andre Millerin hyödyntämään vahvuuksiaan hyökkäyspäässä, mutta ennen pitkää hänenkin pitäisi malttaa keskittyä myös puolustuspeliin.
Kaksi ensimmäistä paria on miehitetty tutuilla nimillä, ja sitä vastoin kolmosessa on tuore kasvo. Maple Leafsista hankitulle Erik Gustafssonille kausi 2022–23 merkitsi lopullista läpimurtoa uran rikkonaisen alun jälkeen. Rangers saa ruotsalaisessa monikäyttöisen vahvistuksen. Gustafssonin parina ainakin aloittaa Braden Schneider – vuoden 2020 ykköskierroksen varaus ja toissa kevään maailmanmestari. 21-vuotiaalla Schneiderilla on alla ehjä ja tasapainoinen täysinäinen kausi.
Igor Šestjorkin on pelannut lyhyessä ajassa tiensä maailman parhaiden maalivahtien kermaan. Jonathan Quick on parhaat kautensa jo nähnyt, mutta luo kakkosmaalivahdin roolissa Šestorkinin takana erään NHL:n kovatasoisimmista tandemeista. 2022–23 oli Quickiltä ohikausi, nyt on luvassa paljon parempaa.
2. Carolina Hurricanes
Mielikuva Carolina Hurricanesista on hyökkäävää, positiivista jääkiekkoa pelaava joukkue, mutta viime vuosi osoitti, että myös puolustus on täynnä osaamista. Joukkueen pelitapa perustuu ärhäkkään miesvartiointiin ja syöttölinjojen peittelyyn, jolla pyritään hyökkäysrakentelun rikkomiseen ja alkutekijöihinsä. Tilastollisesti Hurricanes oli viime kauden parhaita joukkueita puolustussuuntaan.
Puolustuksen nimilista on kunnioitusta herättävä: Brent Burns oli joukkueen sisäisen pistepörssin kolmonen, ja pakkipari Jaccob Slavin kantaa pääasiallisen vastuun alueen vartioinnista. Mukaan on saatu vahvistuksena taiturimainen hyökkäävä puolustaja Dmitri Orlov. Orlovin kaltainen voittajatyyppi onkin tarpeen, sillä Hurricanesin keskinippu Brett Pesce–Brady Skjei oli viime kaudella ajoittain hyvinkin ailahtelevainen.
Pari viime kautta korkoa kasvanut Jalen Chatfield on myös valmis nostamaan profiiliaan. Chatfield muodostanee paluun joukkueeseen tehneen Tony DeAngelon kanssa kolmosparin, ja DeAngelo saanee tuttuun tyyliin jääaikaa myös ylivoimalla. Chicago Blackhawksista hankittu Caleb Jones on jäänyt aikaisemmin vähäiselle peliajalle, mutta on käyttänyt jääaikansa kelvollisen tehokkaasti. Hurricanesissa on luvassa isompaa roolia siinä tapauksessa, että Pescen ja Skejin vaikeudet jatkuvat tai jos heidät kaupataan kesken kauden. Lisäksi joukkueen kahden suunnan hyökkääjät (Jordan Staal, Jesper Fast, Teuvo Teräväinen) tukevat puolustusta erinomaisesti.
Viime kaudella Hurricanes päästi toiseksi vähiten maaleja koko sarjassa. Maalinsuulta löytyy kaksikin pätevää selitystä tähän. Frederik Andersen ja Antti Raanta muodostavat luotettavan duon, ja varsinkin suomalainen on saanut viime vuosina suoritustasoaan tasaisemmaksi. Hierarkian kolmantena odottaa paikkaansa parrasvaloissa Pjotr Kotšetkov, joka antoi viime kaudella merkittäviä lupauksia huomisesta. Kyseessä saattaakin olla koko sarjan paras maalivahtikolmikko, vaikka paradoksaalisesti tandemina Andersen–Raanta ei olekaan NHL:n terävimmässä kärjessä.
Hurricanesin alakerran voima perustuu liikkuvaan ja aggressiiviseen puolustamiseen. Kokonaisuus on ehjä ja tasapainoinen; huipputason osaamista on jokaisella keskeisellä osa-alueella.
3. Colorado Avalanche
Colorado Avalanchen puolustus selvisi ilman suuria muutoksia kesän aikana, ja alakerrasta on vaikea hakea suuria puutteita. Erik Johnsonin lähtö ei keikauta voimasuhteita suuresti, sillä runkopelaajisto on edelleen rautainen: Cale Makar on sarjan parhaita hyökkääviä puolustajia, ja Devon Toewsin energisyys on pelote molemmissa päissä. Makar oli Avalanchen sisäisen pistepörssin kolmonen, vaikka oli sivussa yli 20 ottelusta. Makar on kolmena edellisenä kautena nakuttanut piste per peli tahtia, joten mikäli 24-vuotias taituri pystyy pelaamaan eheän kauden, tulee jälki olemaan vastustajien kannalta vieläkin tylympää.
Bowen Byram teki viime kaudella läpimurtonsa NHL:ssä, ja terveenä pysyessään on monipuolisena pelaajana arvokas lisä joukkueelle. Terveyttä toivotaan myös pakkipari Josh Mansonille, jonka taklausvoimalle on viisikkopelissä paljon kysyntää. Byram ja Manson eivät ole varsinaisia neljän palstan otsikon kokoisia pelaajia, mutta tekevät omalla panoksellaan Avalanchesta osiensa summaa suuremman.
Jack Johnson ja Sam Girard muodostavat vahvan peruspakkiparin, jonka fyysiseen työhön Avalanche voi luottaa jokaisessa ottelussa. Avalanchella on kuitenkin monta syytä pitää silmällä loukkaantumisia, ja pitää huoli, että reservimiehistö on valmista NHL-tavaraa (Kurtis MacDermid etunenässä). Loukkaantumissuman sattuessa Avalanchen puolustus heikentyy joka tapauksessa tuntuvasti.
Maalivahtiosasto oli huolenaihe vielä viime kauden alussa, vaan ei enää. Aleksandr Georgijev pelasi kokonaisuutena vahvan kauden, ja Pavel Francouzin kehitys on edennyt erinomaisesti. Viime kaudella 62 ottelun taakka oli Georgieville lopulta liikaa, joten on Avalanchelle elintärkeää, että Francouz pysyy terveenä ja tandem pystyy jakamaan vastuuta tasaisemmin. Reservissä odottavista Justus Annunen on vielä kääntämätön kortti, kokenut Keith Kinkaid on ollut AHL:ssä hyvä muttei ole NHL-kaukaloissa vakuuttanut yli viiteen vuoteen.
Kaiken kaikkiaan Avalanchella on hallussaan vankka, luotettava ja tasokas puolustus sekä hyvä maalivahtipari. Makaria lukuun ottamatta nimet eivät ole supertähti-kategoriassa, mutta yhtenäisyys ja kova työmoraali luovat työteliäitä iltoja vastustajille.
4. Boston Bruins
Rajusti hyökkäyskalustoa menettänyt Boston Bruins saa tällä kaudella luottaa puolustukseensa, eikä sen tarvitse olla suuresti huolissaan. Pakka on tasapainoinen, ja viimeisenä lukkona torjuu kaksi sarjan eliittimaalivahtia. Linus Ullmark ja Jeremy Swayman kelpaisivat mille tahansa joukkueelle. Ullmark voitti viime kaudella 49 ottelua, Swayman 37 – torjuntaprosenttilukemat olivat tähtitieteelliset. Toki joukkue kentällä oli vahvempi kuin nyt alkavalla kaudella. Tasaisen varma suorittaminen illasta toiseen oli kuitenkin maalivahtien omaa ansiota. Samalla tuntuu kuin etenkään Swayman ei olisi vielä ulosmitannut potentiaaliaan. Bruins-vahtien säilyttäessä tasonsa ja jopa kehittyessä, on vastustajille luvassa haasteellisia tehtäviä yrittäessään löytää kiekolle reittejä Bruins-maaliin.
Mitä itse puolustukseen tulee, se joutuu tulevalla kaudella kovaan testiin. Pareilta odotetaan tasonnostoa, ja runkopelaajat siihen kyllä kykenevätkin. Nippu ei ole sarjan nimekkäintä, eikä tarvitse ollakaan. Matt Grzelcyk ja Charlie McAvoy kantavat vastuuta alakerran pelillisenä johtoryhmänä. Viime kausi jätti yksilötasolla kummallekin parantamisen varaan, mutta kokenut pelaaja osaa kääntää haasteet voimavaraksi.
Brandon Carlo hoitaa fyysisen pelin esimerkillisesti. Se on Bruinsin onni, sillä Connor Cliftonin lähdön jälkeen oma alue kaipaa vahvaa pelotetta. Palkkakattosyistä poistunutta Dimitri Orlovia tulee ikävä. Konkari Kevin Shattenkirk ei ole samaa tasoa, vaikka kykeneekin tasokkaaseen kiekolliseen peliin. Hampus Lindholmilta on nähty toimivaa kiekollista pelaamista, ja häneltäkin on lupa odottaa vahvaa kautta.
Kokonaisuutena Bruinsin puolustus on maalivahtien vankentamana edelleen NHL:n vakuuttavinta. Materiaalissa on riittävästi syvyyttä pitäen silmällä etenkin vaikeita ajanjaksoja, joita pitkän kauden aikana väistämättä kertyy. Reservissä on varaa valita: Ian Mitchell, Alex Regula, Jakub Zbořil...
5. New York Islanders
New York Islanders on jo useamman vuoden rakentanut menestystään vankan puolustuksen varaan. Viime kausi osoitti, että pelillinen identiteetti on selkeä. Mikä tahansa vastustaja joutuu tekemään paljon työtä saadakseen kiekon Isles-maaliin.
Luonnollista on, että Islanders puolustusosastosta puhuttaessa huomio kiinnittyy ensimmäisenä maalivahteihin. Ilja Sorokin ja Semjon Varlamov ovat muureja, joihin Islanders voi luottaa illasta toiseen. Sorokin on pitkällä aikavälillä hämmästyttävän tasainen varma. Suuria notkahduksia ei ole sattunut.
Tasokkuudesta kertoo se, että suurimmassa osassa NHL-seuroista Varlamov olisi ykkönen tai lähellä ykkösvahdin asemaa. Islandersissa hän on selkeä kakkonen Sorokinin takana. Tarvittaessa Islanders voi siis heittää luukulle kumman tahansa tason sanottavasti laskematta. Maalivahtipelaaminen yksistään nostaa Islandersin lähelle pudotuspelipaikkaa.
Ykköspakki Adam Pelech on Islandersin pelillinen sielunkuva – työteliäs raataja, joka viihtyy mieluummin rouhimassa kiekkoja omalla alueellaan kuin parrasvaloissa tai tilastokatsausten pääsivuilla. Ryan Pulock ja Scott Mayfield aiheuttavat päänvaivaa joka puolella kenttää. Noah Dobsonista on kasvanut mainio hyökkäävän puolustajan perustyyppi. Sebastian Aho tuntuu jäävän ikuiseksi tulevaisuuden nimeksi. Esitykset muutamina edeltävinä kausina ovat olleet kelvollisia, mutta jotenkin tuntuu, ettei hänen täyttä potentiaaliaan ole vielä nähty. Jos nähdään, luvassa on erittäin inhottavia hetkiä Islandersin vastustajille. Vastaavasti Aleksandr Romanov osoitti kykynsä viime kaudella, ja tuo arvokkaan luovan lisämausteen Islandersin muutoin hyvin suoraviivaiseen puolustuspeliin.