Keskisessä divisioonassa kuilu kärjen ja pohjan välillä on edelleen Grand Canyonin levyinen. Nashville Predators noussee taistelemaan pudotuspelipaikasta pääasiassa maalivahti- ja puolustuspelinsä turvin. Muut kolme joukkuetta saavat keskittyä jälleenrakennushankkeisiinsa.
Arizona Coyotes – Tulevaisuuden joukkue keskittyy hiomaan nuoria timanttejaan
Arizona Coyotesilla on allaan kaksijakoinen kausi. Ajoittain se kykeni loistaviin suorituksiin jopa sarjan kärkijoukkueita vastaan, mutta välillä se tarpoi viikkokausien tappiokierteessä. Alkavalla kaudella Coyotes on kaikkea muuta kuin pisteautomaatti, mutta pudotuspelipaikka on utopiaa. Jo divisioonan jumbosijan välttäminen olisi hyvä saavutus.
Kauden aloittaa viimevuotista tasokkaampi kokoonpano, mikä tosin ei kerro paljoakaan. Kauden 2022–23 Coyotes oli umpisurkea. Tehoilu on edelleen pitkälti Clayton Kellerin ja Nick Schmaltzin vastuulla. Varovaista parannusta on kuitenkin luvassa.
Erityisen mielenkiinnon kohteena on Matias Maccelli, jonka ensimmäinen varsinainen NHL-kausi oli loistava. Omien pisteiden (11+38) lisäksi suomalaisen tarjoilusta nauttinut ketjukaveri Lawson Crouse kirjasi omat ennätyspisteensä. Säilyykö Maccellin vahva pelivire vai koittaako 22-vuotiaalle lahjakkuudelle NHL:ssä niin kovin yleinen toisen kauden syndrooma? Ainakin kolmivuotinen sopimus taskussa tuo työ- ja keskittymisrauhan. Luottoa seuran suunnasta on saatu.
Maccellin lisäksi Coyotesin porukassa on toinenkin hiomaton timantti, 19-vuotias Dylan Guenther, joka osoitti potentiaalinsa 33 ottelun NHL-komennuksensa aikana. Yliopistosarjassa kovia tehoja nakuttanut Guentherin ikätoveri Logan Cooley on yksi ennakkosuosikeista alkavan kauden parhaan tulokkaan palkintoon.
Myös puolustuksessa odotellaan kovasti Dimitri Simaševin ja Michael Kesselringin kypsymistä NHL-tasolle. Simašev ja Kesselring vahvistavat Coyotesin puolustusta vielä jonain päivänä. Sitä ennen on tyytyminen Matt Dumban ja Sean Durzin palveluksiin.
Kokonaisuutena Coyotesin puolustus on valitettavan epävakaa ja kokematon. Calgary Flamesissa sivuraiteille ajautunut Juuso Välimäki oli sentään positiivinen yllätys kasattuaan 34 pinnaa päästyään waiver-listalta avainpelaajan rooliin uusissa ympyröissä. J.J. Moser puolestaan vastaa fyysisestä pelistä, mutta yksikään tässä mainituista ei mahtuisi ykköspariin missään NHL-seurassa. Parhaimmillaan Coyotesin puolustajat ovat päteviä ja energisiä, mutta eivät mitään erityistä.
Maalinsuulla kaksikko Karel Vejmelka–Connor Ingram on hoitanut ruutunsa vähintään kelvollisesti, ja kummallekin on annettu parin vuoden kiinnityksen verran aikaa kehittää taitojaan.
Coyotes on paperilla mennyt vähän eteenpäin. Nuorten pelaajien potentiaali ei välttämättä konkretisoidu sarjapisteinä. Jälleenrakentelulla ei toisaalta ole kiirettäkään – joukkueelta ei vielä odoteta suuria tekoja ja palkintoja.
Arizona Coyotes pelaa Keskisen divisioonan sijoista 7−8.
Chicago Blackhawks – Uusi aikakausi
Blackhawksin seurahistoriassa kääntyi täysin uusi sivu, kun viimeisetkin 2010-luvun dynastian kulmakivet poistuivat viime keväänä. Patrick Kanen ja Jonathan Toewsin 16 kautta kestäneet Blackhawks-urat ovat nyt ohi, ja uusi aika alkaa tänä syksynä poikkeuslahjakkuus Connor Bedardin tähdittämänä.
Bedard on Connor McDavidin jälkeen puhutuin tulokaspelaaja NHL:ssä. Odotukset on viritetty lajia dominoivan McDavidin tasolle, mutta ainakin vielä ensimmäisellä kaudella on syytä pitää jäitä hatussa. Tietysti vakuuttavaa tulosta ja Blackhawksin pelillistä johtamista Bedardilta on perusteltua odottaa heti ensimmäisistä otteluista alkaen.
Vähintään 30 maalia ja 70 pistettä ei pitäisi olla Bedardille mahdoton saavutus, mutta Blackhawksin muun joukkueen kehnous todennäköisesti verottaa osan pistepotentiaalista. Kaikki katseet ovat Bedardissa, sillä muuten Blackhawksissa ei ole juurikaan mielenkiintoista seurattavaa.
Blackhawks hankki kesällä etenkin kokemusta Bedardin tueksi. Taylor Hallin odotetaan olevan Bedardin tutkapari, mutta Corey Perryn ja Nick Folignon taso ei enää riitä tehoiluun. He ovat kuitenkin todistaneet olevansa vielä käyttökelpoisia alaketjujen hyökkääjiä.
Blackhawksin hyökkäys on aivan liian kapea, jotta sillä voisi edes haaveilla pudotuspelipaikasta. Bedardin ja Hallin lisäksi lähinnä vain Taylor Raddyshilta ja Lukas Reichelilta voi odottaa vahvaa tulosta.
Myöskään puolustuksessa ja maalivahdeissa ei näytä ruusuiselta. Seth Jones on eittämättä Blackhawksin selvästi paras puolustaja, mutta kyyti on ollut kylmää Chicagossa kahden kauden ajan. Kiistanalaisen tehotilaston lukemat -37 ja -38 viime kausilta ovat kuitenkin tietynlainen todiste Jonesin heikosta puolustuspelistä.
Jonesin lisäksi Connor Murphyä voi pitää hyvän tason NHL-puolustajana, mutta Nikita Zaitsev ja Jarred Tinordi ovat pahoja kompastuskiviä. Puolustukseen on odotettavissa nuorten esiinmarssi – etenkin kesän 2022 kärkivaraus Kevin Korchinski ja liki kaksimetrinen Alex Vlasic voivat napata ison roolin.
Petr Mrázekia voi pitää NHL:n heikoimpana ykkösvahtina, ja kakkosvahtina aloittanee varsin kokematon Arvid Söderblom. Viime kaudella Blackhawksin verkko heilui 301 kertaa, ja oletettavasti myös tämän kauden lukema alkaa kolmosella.
Chicago Blackhawks pelaa Keskisen divisioonan sijoista 7–8.
Nashville Predators – Uudistuneella johdolla saalistamaan uutta nousua
Nashville Predators lähti viime kauteen Keskisen divisioonan haastajista vahvimpana, eikä tämä syksy tee tähän asetelmaan poikkeusta. Viime kausi oli joukkueelle kaksivaiheinen, kun joukkue ei saanut konettaan syksyn ja talven aikana kunnolla käyntiin. Sen seurauksena Predators luopuikin siirtotakarajalla runkopelaajiin kuuluneista Mattias Ekholmista, Nino Niederreiterista, Tanner Jeannotista ja Mikael Granlundista. Siirtotakarajan jälkeen joukkue kuitenkin ryhdistäytyi, ja jäi lopulta vain muutaman pisteen päähän divisioonan viimeisen pudotuspelipaikan napanneesta Winnipeg Jetsistä.
Todellisen uudistumisen Predators koki vasta kesällä, kun NHL:n pitkäaikaisin GM David Poile siirtyi taka-alalle Predatorsin ohjaksista. Tilalle hyppäsi Nashvillessä jo aiemmin päävalmentajana toiminut Barry Trotz, joka aloitti tehtävänsä tehden heti isoja muutoksia joukkueeseensa.
Trotz teki odotetun muutoksen Predatorsin valmennustiimiin, kun päävalmentaja John Hynes sai tehdä tilaa Florida Panthersissa ja New Jersey Devilsissä mainetta niittäneelle Andrew Brunettelle. Valmennustiimi koki muitakin muutoksia, kun Brunette toi mukanaan apuvalmentajaksi entisen Panthers-kapteeni Derek MacKenzien. Vanhoista apuvalmentajista Todd Richards ja Dan Hinote saivat pitää työnsä, joten täysin uuteen valmennukseen pelaajien ei onnekseen tarvitse tottua.
Pelaajistoon Trotz teki myös isot korjausliikkeet, kun hän osti ulos Matt Duchenen kahdeksan miljoonan sopimuksen ja kauppasi Ryan Johansenin Colorado Avalancheen. Lisäksi puolustaja Mark Borowiecki lopetti peliuransa ja siirtyi Predatorsin valmennustiimiin kehitysvalmentajaksi.
Trotz ei jäänyt tämän jälkeenkään lepäilemään laakereillaan, vaan kiinnitti Predatorsin hyökkäykseen uuden johtohahmon, kun Ryan O'Reilly allekirjoitti neljän vuoden sopimuksen kantrikaupunkiin. Myös ruotsalainen laatuhyökkääjä Gustav Nyquist teki kaksivuotisen sopimuksen Predatorsiin, joten Duchene ja Johansen paikattiin välittömästi ja vielä onnistuneesti. Lisäksi viime kaudella epäonnistunut, mutta aikaisempina vuosina Dallas Starsissa mukiinmenevästi pelannut Denis Gurjanov siirtyi Predatorsiin vuoden sopimuksella.
Predatorsin osalta suurin kysymysmerkki on sen hyökkäys. O'Reillyn ja Nyquistin lisäksi satavarmaa laatua tuo vain Filip Forsberg, joka on kuitenkin kärsinyt viime vuosina lukuisista loukkaantumisista. Nuoret Cody Glass, Juuso Pärssinen, Philip Tomasino, Thomas Novak, ja Luke Evangelista pelasivat loistavan kevätkauden ja jokaisella on iso potentiaali, mutta heistä vain Glass pelasi viime kaudella yli 50 ottelua (72 ottelua, 35 pistettä). Tältä osastolta voi odottaa tehoja, mutta tasaisuus 82 ottelun runkosarjassa tulee olemaan haaste.
Luotettavuutta hyökkäyksessä edustavat Colton Sissons ja Jakov Trenin. He pelaavat laadukkaasti omaan päähän ja saavat todennäköisesti kolmanneksi lenkikseen jonkun jättiläisen kolmikosta Mark Jankowski, Michael McCarron tai Cole Smith. Lisäksi hyökkäyksestä pelipaikkaa kärkkyy harjoituskaudella edukseen esiintynyt Joakim Kemell, joka kilpailee samasta roolista venäläislupaus Jegor Afanasajevin kanssa.
Puolustus on maalivahtipelin ohella Predatorsin kivijalka tälläkin kaudella. Joukkueen kapteeni Roman Josi kuuluu edelleen NHL-pakkien kärkiviisikkoon, ja Ekholmin treidin yhteydessä keväällä puolustukseen hankittu Tyson Barrie tukee Josia hyvin hyökkäyspäähän pelattaessa. Keväällä Toronto Maple Leafsissa kyntensä näyttänyt veteraani Luke Schenn hankittiin puolustukseen kantamaan kortensa samaan puolustavien pakkien kekoon Ryan McDonaghin kanssa. Lisäksi Jeremy Lauzon, Dante Fabbro ja Alexandre Carrier ovat kaikki täysin NHL-mitat täyttäviä puolustajia, joista valmennuksen ei tarvitse olla huolissaan.
Predatorsin maalivahtiosasto on suomalaiselle kiekkoväelle iso ylpeyden aihe. Juuse Saros on yksi NHL:n parhaita maalivahteja ja taistelee tulevallakin kaudella tosissaan Vezina-trophystä. Kevin Lankinen puolestaan kuuluu sarjan parhaiden joukkoon omassa roolissaan joukkueen kakkosveskarina. Suomalaistandemin takana peliaikaa kärkkyy 21-vuotias venäläinen Jaroslav Askarov, jota on pidetty yhtenä kirkkaimmista maalivahtilupauksista NHL:ään.
Varmaa Predatorsin osalta on se, että puolustus ja maalivahtiosasto kestävät merivettä, mutta hyökkäys on auttamattomasti liian ohut. Predators pelaa paikasta pudotuspeleihin, mutta viime kauden kaltaiseen hitaaseen starttiin ei ole varaa, koska muuten pudotuspelijuna puksuttaa karkuun liian nopeasti.
Nashville Predators pelaa Keskisen divisioonan sijoista 4−5.
St. Louis Blues – Kun nuottiavain uupuu, ei soi blues
Edeltävä kausi oli St. Louis Bluesilta heikko. Läntisen konferenssin 12. sija oli iso pettymys Bluesille, joka lähti kauteen pudotuspelit mielessään. Johtavat pelaajat eivät pystyneet kantamaan joukkuettaan riittävään menestykseen ja tulos oli sen mukainen.
Osittain heikosti sujuneen kauden myötä joukkueesta lähti merkittäviä palasia muihin seuroihin. Merkittävin lähtijä oli Bluesin kesän 2010 ykköskierroksen varaus, 644 ottelua seurassa pelannut Vladimir Tarasenko. Bluesin pitkäaikaisiin avainpelaajiin kuulunut Tarasenko siirtyi New York Rangersin kautta Ottawa Senatorsin riveihin.
Toisen Bluesista poistuneen venäläishyökkääjän Ivan Barbaševin kannalta maiseman vaihto oli todellinen onnistuminen. Voimahyökkääjän kausi päättyi Stanley Cupin mestaruuteen Vegas Golden Knightsin paidassa, jota Barbašev kantaa alkavallakin kaudella.
Lähtijöitä korvaamaan Blues hankki kesken viime kauden nopeajalkaisen suomalaislaiturin Kasperi Kapasen sekä uuden alun uralleen saaneen tšekkihyökkääjä Jakub Vránan. Kumpikin pelaajista sai kelvollisen alun Bluesissa, mistä on hyvä rakentaa kohti tulevaa kautta.
Kesällä seuraan hankittiin keskushyökkääjä Kevin Hayes, mikä antaa Bluesin hyökkäykselle huomattavasti enemmän mahdollisuuksia muokata ketjukoostumuksia. Bluesin hyökkäyksessä on hyvä kilpailuasetelma, mutta ratkaisuvoima ei välttämättä riitä.
Joukkueen hyökkäyspeliä johtavat 25-vuotias Jordan Kyrou ja 24-vuotias Robert Thomas. Pelitaidollisesti kaksikko on sarjan huipputasoa, mutta kumpikaan ei ole vielä todistanut pystyvänsä ottamaan todellista johtavan pelaajan viittaa kantaakseen.
Pavel Butšnevitš kantaa myös suurta vastuuta joukkueen hyökkäyspelaamisessa. Isoa roolia on tarjolla Kapaselle, Vranalle ja Hayesillekin, mikäli peli vain löytää oikeille uomille. Isoa menestystarinaa Bluesin hyökkäyskalustolla tuskin kirjoitetaan.
Johtajuutta pitäisi löytyä joukkueen takalinjoilta, jossa Torey Krug, Justin Faulk ja Colton Parayko kantavat suurinta kiekollista vastuuta, mutta johtajuus jää laihaksi. Krug ei ole pystynyt Bluesissa ottamaan samanlaista johtavaa kiekollisen puolustajan roolia kuin Bruinsin vuosinaan. Faulk on tunnettu erinomaisena ylivoimapuolustajana, mutta hänestäkään ei ole ollut todelliseen johtavan pelaajan rooliin. Kovaa taklaavalla ja kiekkoa laukovalla Paraykolla otteet ovat ailahdelleet kausien välillä ja niiden aikana isosti, mikä on hidastanut hänen nousuaan johtavaan rooliin.
Maalivahtiosasto on Bluesin todellinen kompastuskivi – tai ponnahduslauta. Jordan Binnington johti joukkueen Stanley Cupin mestariksi asti vuonna 2019, mutta tason heittely suonenvetokauden jälkeen on maksanut aivan liikaa pistemenetyksiä joukkueelle. Blues on jumissa Binningtonin kuuden miljoonan sopimuksen kanssa, eikä tilanne helpotu ennen kuin sopimus päättyy tai Binningtonin suonessa alkaa jälleen tuntua vetoa.
Kilpailuakaan Binningtonin paikalle ei juuri ole, sillä kakkosmaalivahti Joel Hofer on täysin katsomaton kortti. 23-vuotiaalla Bluesin kesän 2018 neljännen kierroksen varauksella on vyöllään vasta kahdeksan ottelua NHL:ssä.
Blues on menettänyt kausi kerrallaan valtaosan mestaruuskautensa avainpelaajista. Uutta johtajuutta ei ole pystytty tuomaan joukkueeseen riittävästi. Etenkin Ryan O'Reillyn ja Alex Pietrangelon kaltaisten johtajien jättämä aukko on St. Louisissa yhä ammollaan.
Joukkueen taso ei riitä tällä hetkellä yhdelläkään osa-alueella vastaamaan kilpailuun. Blues voi huippuonnistumisella taistella pudotuspelipaikasta, mutta valitettavasti viime kauden kaltainen menestys näyttää todennäköisemmältä.
St. Louis Blues pelaa Keskisen divisioonan sijoista 5−6.